Jarno Talponen
Työelämä
Jarno Talponen
Jarno Talponen väitteli matematiikasta kesäkuussa 2008. Hän on tutkijana Helsingin yliopiston matematiikan ja tilastotieteen laitoksella. Hän aloitti opintonsa vuonna 1998 ja valmistui vuonna 2002 analyysin linjalta. Sivuaineina hän luki filosofiaa 30 opintoviikkoa ja fysiikkaa 15 opintoviikkoa.
Kysymykseen, miten hän päätyi opiskelemaan matematiikkaa, Jarno ei oikeastaan osaa vastata. "Olin vain todella innostunut matikasta." Hän oli lapsesta asti halunnut tehdä jotain luovaa työkseen. "Itse asiassa minulla oli lukiossa lapsellinen haave olla ammatikseni koelentäjä, matemaatikko tai säveltäjä. Olin nuoruudessani kehno lentäjä, enkä osaa soittaa mitään instrumenttia mutta minulla on käynyt tuuri kun pääsin suunnitelmissani näinkin pitkälle."
Jarno maisteli työntekoa opiskelujen aikana pitämällä kurssin Topologia I ohjausta, jonka tarkoituksena oli käydä kurssin ideoita ja tehtäviä rauhallisesti läpi. Hän oli myös kesätöissä nyttemmin matematiikan ja tilastotieteen laitokseen sulautetussa Rolf Nevanlinna Instituutissa. Siellä hän kävi uudestaan läpi erään gradun numeerisen laskennan osan. Käyttökielenä oli Matlab. Hän piti pariin otteeseen ammattikorkeakoulu Stadiassa tuleville insinööreille matematiikan ohjausryhmää, jossa tehtäviä käytiin läpi siten, että ohjaaja ei tiennyt etukäteen tehtävistä mitään ja hänen piti puhua ääneen ongelmanratkaisuprosessi auki samalla kun ratkoi tehtävää. "Tämä oli hauska pedagoginen idea. Työ oli vapaamuotoista ja varsin itsenäistä."
Valmistuttuaan Jarno ryhtyi kokopäiväiseen työhön aloitettuaan jatko-opinnot vuonna 2003. "Se oli luonnollinen jatke perusopinnoille", hän sanoo. Työpaikan löytäminen oli siis melko helppoa, reitti laitokselle oli tuttu. Entä millaisia ammatillisia haaveita hänellä on? "Haluaisin tutkia matematiikkaa ammatikseni. Tietenkin olisi hienoa tehdä suuria löytöjä".
Matematiikan tutkiminen on olemassa olevaan teoriaan tutustumista, konjekturoimista ja todistamista. Jarno tutkii Banach-avaruuksien geometriaa ja isometrioita. Hän on myös pitänyt pariin otteeseen laskuharjoituksia. Jatko-opiskelijoiden odotetaan myös pitävän seminaariesitelmiä. Esitelmässä voidaan esitellä esimerkiksi omia tuloksia tai kertoa yleistajuisesti perusasioista. Eri alojen seminaareissa on hiukan erilainen meininki. Jatko-opiskelijan työn keskeisin osa on väitöskirjan tai lisensiaatintyön kirjoittaminen.
"Opinnäytteen kirjoittamiseen kuluu enemmän aikaa kuin itse tutkimukseen", Jarno kertoo. "Kirjoittaminen on varsinkin aluksi haastavaa. Esityksen sisällöllisyys, selkeys, matemaattinen korrektisuus sekä yksikäsitteisyys, lyhyys, hyvä kieli ja tyylikkyys ovat eri suuntiin vieviä hyveitä tieteellisen tekstin kirjoittamisessa."
Tutkijan työssä yksittäisillä perustutkinnon kursseilla ei Jarnon mukaan ole suurta merkitystä. Totta kai matematiikan tutkijalla on hyvä olla perustiedot hanskassa. Mutta hänelle ei ole tullut tunnetta, että olisi halunnut tehdä maisterintutkinnossaan jotain toisin. Työn ohessa tulee opiskeltua tarpeelliset asiat. Jarno listaa myös kolme asiaa, joita hän kokee tarvitsevansa työssään. Joitakin juttuja pitää miettiä todella paljon ja intensiivisesti. Matematiikan tutkimuksessa yleensä olisi hyvä olla todella huolellinen. Lisäksi ääretönulotteinen hahmotuskyky on tarpeen.
Jarno kertoo väitöskirjaa varten tekemästä tutkimustyöstänsä näin: "Omalta kohdaltani tutkimustyö oli varsin itsenäistä. Ei ole merkitystä sillä, missä ja milloin pähkäilee ongelmia, kunhan homma etenee. Keksin tärkeitä asioita esimerkiksi junassa, mökillä, purjeveneellä ja nukkumaan mennessä. Tutkimustyön huono puoli voi tietysti olla, että jako työhön ja vapaa-aikaan himmenee. Omien rajojensa saavuttaminen on palkitsevaa."