Kandintyö tutkimusryhmässä

Neljännen vuoden opiskelija Janne Siipola teki kandidaatin työnsä osana oikeaa tutkimusryhmää. Janne opiskelee Helsingin yliopistolla pääaineenaan matematiikka ja sivuaineinaan tilastotiede ja tietojenkäsittelytiede.

Peruskoulussa Janne oli aina ollut hyvä matematiikassa, muttei ollut erityisemmin kiinnostunut siitä. Vielä lukiossakaan matematiikalla ei ollut hänelle erityistä merkitystä, mutta sen opiskeleminen oli kuitenkin itsestäänselvyys, sillä hän pärjäsi siinä hyvin ja se näytti tarjoavan hyvän suunnan korkeakouluissa.

Lukion jälkeen Janne päätyi Otaniemeen opiskelemaan konetekniikkaa. Puolen vuoden opiskelujen jälkeen hän kuitenkin huomasi, että opiskelu ei ollut yhtä kiinnostavaa kuin se oli ollut lukiossa.

- Ajattelin konetekniikan opinnoista, että siitä valmistuisi järkevään ammattiin, mutta minun oli myönnettävä itselleni, ettei minua kiinnosta lainkaan polttomoottorit, rakennusten lujuuslaskenta tai ylipäätään tekniikka. Otaniemessä kaikkien on kuitenkin opiskeltava matematiikkaa. Niin siinä kävi, että yhtenä päivänä helmikuussa 2012 tajusin aivan selvästi, että minun on opiskeltava puhtaasti matematiikkaa.

Mistä aihe kandille?

Luennoitsijansa suosittelemana Janne päätyi tekemään kandidaatin työtään professori Jukka Coranderin ohjauksessa. Alkuun he tapasivat muutaman kerran, jotta sopiva aihe löytyi ja Janne pääsi alkuun työnsä kanssa. Tämän jälkeen tapaamisia ei enää tarvittu, vaan kysymykset hoituivat tehokkaasti sähköpostitse.

- Jukka oli erittäin innostava ja kannustava. Hän tarjosi luettavaksi artikkeleita ja antoi ymmärtää että pystyisin kyllä ymmärtämään niitä. Minä yritin vakuuttaa itseni ja Jukan että pystyn tähän kyllä.

Jannen kandidaatin tutkielma koostuu kolmesta osasta. Ensimmäisessä osassa käsitellään mallia, joka kuvaa populaation evoluutiota haarautuvalla puulla, toisessa osassa tutustutaan tähtipuu-paradoksiin ja kolmas osa oli laskennallinen. Koska dataa oli valtavasti, työssä tarvittiin myös tietokoneiden apua.

- Laskennassa käytössä oli Kajaanissa sijaitseva Taito-superklusteri. Olin tästäkin erittäin innostunut. Parhaimmillani klusterilla oli 2000 prosessoria antamani toimeksiannon kimpussa noin 24 tunnin ajan. Nämä prosessorit eivät tietääkseni ole tavallisia prosessoreita nopeampia, mutta ne tarjoavat mahdollisuuden hajauttaa laskenta useille prosessoreille samanaikaisesti.

Mitä kandia tehdessä oppii?

Janne sai kandin tutkielmaa tehdessään lisää itseluottamusta ja oppi paljon uusia asioita.

- Minusta tuntui että opin tästä paljon, jotain sellaista mitä luentokurssilla ei voi oppia. Sain itseluottamusta, kun aikaan saava professori uskoo minuun ja minä selviän ongelmista jotka näyttävät aluksi kamalan vaikeilta. Opin jotain oleellisen tiedon hausta ja käytöstä. Artikkelit ovat täynnä tietoa, josta minun ei tarvinnut välittää.

Myös Matlab ja Latex tulivat työtä tehdessä tutuiksi. Lisäksi Janne kertoo oppineensa jotain työtavoista. Työn tekemiselle oli hyvä varata runsaasti aikaa kerrallaan, sillä aluksi piti selvittää itselleen, missä kohtaa ollaan menossa ja mitä pitäisi tehdä.

Mitäs sitten?

Janne on jo suorittanut joitakin kursseja analyysin ja soveltavan analyysin erikoistumislinjalta ja aikoo valmistua tältä linjalta. Tulevaisuudessa Janne on ajatellut, että voisi jatkaa opiskelujaan ja tehdä väitöskirjaa, muttei vielä tiedä, mistä hän tulee lopulta löytämään itsensä.

- Totta puhuen on vaikea sanoa, mitä haluaisin tehdä, mutta jos se on lopulta matematiikkaa niin ok. Olli Lehto ja Seppo Mustonen olivat töissä jossain kaapelitehtaalla. Tuskin heitä kaapelit itsessään ovat kiinnostaneet. Pidän siitä että matemaatikko voi löytää itsensä hyvin erilaisista sovellusaloista.

Teksti ja kuva: Jenni Räsänen

Janne Siipola opiskelee laitoksellamme.