Taksonomiset tuntomerkit

Taksonomia perustuu eliöiden taksonomisiin tuntomerkkeihin. Mayr ja Ashlock (1991) määrittelevät taksonomisen tuntomerkin ominaisuudeksi, jonka perusteella taksoni eroaa tai voi erota muista taksoneista. Tuntomerkit voidaan jakaa esimerkiksi morfologisiin, fysiologisiin, molekyylituntomerkkeihin, käyttäytymiseen liittyviin, ekologisiin tai maantieteellisiin tuntomerkkeihin (Mayr & Ashlock 1991). Jotta digitoitu näyte voisi täysin korvata todellisen näytteen, olisi kaikki näytteessä olevat tuntomerkit digitoitava.

Taksonomisessa tutkimuksessa suositaan tuntomerkkejä, jotka ovat helposti havaittavissa museonäytteissä, esimerkiksi morfologisia tuntomerkkejä (Mayr & Ashlock 1991). Helpointa on tarkastella ulkoisia tuntomerkkejä. Nämä voidaan usein digitoida valokuvaamalla (ks. esim. Ariño & Galicia 2005). Sisäisen anatomian ja esimerkiksi genitaalien tarkastelu vaatii yleensä preparointia (Mayr & Ashlock 1991, keskustelu 11.2.2008, Jyrki Muona, keskustelu 15.2.2008, Olof Biström).

Molekyylituntomerkkejä voidaan periaatteessa tutkia ja digitoida hyvin säilyneistä näytteistä. Molekyylit alkavat kuitenkin muuttua ja tuhoutua heti kun näyte on kerätty (Utriainen ym. 2006). Tuhoutumista edistää vielä esimerkiksi näytteiden kostuttaminen liimausta irrotettaessa. Mitä vanhempi näyte on, sitä hankalampaa DNA:n eristäminen on. Tulokset eivät enää välttämättä riitä tutkimusta varten (keskustelu 11.2.2008, Jyrki Muona, keskustelu 10.3.2008, Gunilla Ståhls).

Tietoja muistakin tuntomerkeistä voi olla tallennettuna näytteen etiketteihin. Tällaisia ovat esimerkiksi habitaatti, loisen isäntälaji tai levinneisyysalue. Myös paikkatiedosta voidaan periaatteessa päätellä eläimen todennäköinen habitaatti, edellyttäen että paikkatieto on tarpeeksi tarkkaa.

Lisäksi näytteeseen liittyviä tuntomerkkejä voi olla kerättynä muualle, esimerkiksi muistiinpanoja käyttäytymisestä kerääjän muistivihkoon (Mayr & Ashlock 1991). Näitä näytteestä erillään olevia tietoja en käsittele tässä työssä. Tällaisen tiedon etsiminen voi olla työlästä, mutta myös arvokasta erityisesti epäselvissä tilanteissa.