Nimet ja taksonomia

Eliönäytteen lajinimi (tai muu taksoninimi) eroaa muista näytetiedoista, sillä se ei ole fakta vaan määrittäjän tekemä hypoteesi. Siksi yhdellä näytteellä voi olla useita, toisistaan poikkeavia määrityksiä. Eläintieteessä niistä uusin käytännössä hyväksytään, ellei ole hyvää syytä ajatella toisin (Chapman 2005b). Tyyppinäytteen lajinimi poikkeaa tästä. Tyyppinäytedesignaatio on objektiivisesti todettavissa lajinkuvausartikkelista, joten kyseessä ei ole hypoteesi. Designaation jälkeen nimi ei enää muutu (Mayr & Ashlock 1991, ICZN 1999, Winston 1999). Hypoteesi näytteen nykyluokittelun mukaisesta lajinimestä (ja sitä kautta sijainnista luokitteluhierarkiassa) tulee mukaan vasta seuraavalla tasolla, kun tyyppinäytteen nimi liitetään muihin nimiin (esim. kertomalla että nimi on toisen nimen synonyymi).

Vanhemmilla näytteillä designaation toteaminen voi olla vaikeampaa, koska asiaa ei silloin tarvinnut ilmoittaa yhtä suorasanaisesti kuin nykyinen nimistösäännöstö määrää. Poikkeustapauksessa nimi voi myös muuttua: jos lajin kuvaaja on tehnyt kirjoitusvirheen, voidaan tämä korjata jälkikäteen (Winston 1999, keskustelu 2.4.2008, Jyrki Muona).

Tästä syystä tyyppinäytteitä digitoitaessa tarvitsee tallettaa vain se lajinimi, johon näyte on designaatiossa yhdistetty. Tieto nimen liittymisestä muihin nimiin ei ole enää näytteeseen liittyvää tietoa, vaan yleistä taksonomista tietoa. Se voidaan tallettaa erilliseen tietokantaan, kuten myös Luonnontieteellisessä keskusmuseossa suunnitellaan tehtävän (keskustelut 1-2/2008, Tapani Lahti ja Hanna Koivula). Näin taksonominen tieto voidaan tallentaa ja luokittelun muuttuessa päivittää yhteen paikkaan, mikä vähentää työtä.

Designaation poikkeustilanteet

Periaatteessa kukin lajinimi liittyy vain yhteen tyyppinäytteeseen, ja kuhunkin tyyppinäytteeseen liittyy vain yksi nimi. Samanaikaisen tutkimustyön tai huolimattomuuden seurauksena voi kuitenkin käydä niin, että uudelle lajille annetaan nimi, joka on jo käytössä. Tämä on ollut tavallista aikaisemmin ja etenkin monilajisissa suvuissa. Tällöin uudelle lajille on valittava uusi nimi (Winston 1999, keskustelu 7.4.2008, Jyrki Muona).

Sama eliöyksilö voidaan myös vahingossa designoida useamman kerran eri lajinimien nimeä kantavaksi tyypiksi. Tämä on harvinaista, mutta voi tapahtua etenkin, jos näytettä ei ole merkitty tyyppinäytteeksi (kuten asia on usein vanhoilla tyyppinäytteillä). Tällöin nimet ovat ns. objektiivisia synonyymejä. Vain vanhempi niistä on voimassa (ICZN 1999, Winston 1999, Jyrki Muona, keskustelu 7.4.2008).

Jotta myös tällaiset erikoistilanteet voitaisiin käsitellä tyyppinäytteitä digitoitaessa, täytyy käytettävän tietokannan sallia usean nimen liittämisen yhteen tyyppinäytteeseen sekä saman nimen liittämisen useaan tyyppinäytteeseen. Yksi näistä voidaan sitten merkitä oikeaksi. Tällöin näytteellä voi olla myös useita tyyppistatuksia, jotka liittyvät eri liitoksiin. Toinen vaihtoehto on merkitä tietokantaan vain validin designaation tiedot. Toisen designaation tiedot voidaan merkitä vapaamuotoisesti lisätietoihin.

Myös designaatioihin liittyvät tiedot voidaan tallentaa erilliseen tietokantaan, kuten Moretax-tietokantamallin (eli ns. Berendsohn ym. 2003) tyyppinäytelisäosaan (Kusber ym. 2003). Tällöin em. poikkeustilanteista ei tarvitse huolehtia näytetietokannassa, vaan näytteistä voidaan viitata vain designaatiotapahtumiin.

Taksonomian ja nimistön perusteellinen käsittely jää tämän työn rajauksen ulkopuolelle.