Aineisto ja menetelmät

Tämä työ perustuu pääasiassa kirjallisuuteen ja keskusteluihin Eläinmuseon tutkijoiden kanssa, joten varsinaista aineistoa ei ole. Moniin kohtiin hain kuitenkin esimerkinomaisesti tietoja Mannerheimin kovakuoriaiskokoelmasta. Sen näytteitä käytin myös kokeillessani valokuvausmenetelmiä käytännössä.

Mannerheimin kovakuoriaiskokoelman kokosi kreivi Carl Gustav Mannerheim 1800-luvulla. Se on nykyään Luonnontieteellisen keskusmuseon Eläinmuseon hallussa (Silfverberg 2008). Se soveltui hyvin esimerkkiaineistoksi, koska siinä on runsaasti tyyppinäytteitä (keskustelu 5.3.2007, Jyrki Muona). Myös kokoelman ikä ja näytetietojen epäsystemaattisuus tarjosi tilaisuuden pohtia digitointia tilanteissa, joissa aineiston tiedot ovat puutteelliset tai merkitty muistiin nykytavoista poikkeavasti.

Valokuvaaminen

Kuvasin kokoelman näytteitä Eläinmuseon Canon EOS 40D -digitaalikameralla. Näytteen koosta riippuen käytin Canonin makro-objektiiveja MP-E 65 mm ja EF 50 mm f 2.5. Kamera ja valonlähteenä toimineet kaksi Kaiser-loistevalaisinta oli kiinnitetty Kaiser-kuvauspöytään. Kameran valkotasapaino oli säädetty valaisimien värilämpötilan (5600K) mukaan. Valotuksen säädin Kodakin harmaakortin avulla. Mittakaavana käytin alustaan kiinnitettyä millimetripaperia. Kuvat tallensin jpg-muodossa suurimmalla kuvakoolla ja parhaalla laadulla.

Lisäksi sijoitin näytteen ympärille läpikuultavasta pakkausmuovista ja sylinterimäisestä cd-levykotelosta itse tekemäni "purkin", jonka tarkoituksena on sirottaa valoa niin että se osuu näytteeseen tasaisesti joka puolelta (Kuva 1). Sekä muovi että kotelo olivat silmämääräisesti arvioituna värittömiä.

Kuva 1: Kuvausvälineet. Valon sirottamiseen käytin muovipurkkia, jonka sisällä kuvattava näyte on.

Valitsin kuvattavaksi mahdollisimman erilaisia näytteitä. Kuvasin sekä pieniä (alle 2 mm) että suuria näytteitä (yli 10 cm), tummia, vaaleita ja monivärisiä lajeja sekä kiiltäviä, himmeitä ja karvaisia lajeja. Tarkoituksena oli saada kokeilla yleiskuvien ottamista näytteistä erilaisilla valaistustavoilla. Työn tuloksena syntyneet valokuvat arkistoin metatietoineen Luonnontieteellisen keskusmuseon valokuva-arkistoon.

Muut näytetietokannat ja -julkaisut

Saadakseni käsityksen mitä tietoja näytteistä voidaan tallettaa ja mitä niistä käytännössä julkaistaan, kävin läpi erilaisia tietomalleja, paperijulkaisuja ja verkossa julkaistuja tyyppinäytetietokantoja. Näiden perusteella kokosin luettelon käytetyistä näytetiedoista (Liite 1). En ottanut mukaan näytetietoja tiedonsiirrossa käytettävistä tietomalleista (Darwin Core, ABCD; näistä lisää s. 26), koska niiden tehtävänä ei ole antaa suosituksia mitä tietoja näytteistä tulisi tallettaa. Ne ainoastaan tarjoavat mahdollisuuden välittää olemassa olevaa tietoa.

Valitsin tarkasteltavaksi 11 verkossa julkaistua eläintyyppinäytetietokantaa (viitteet liitteessä 1). Kävin läpi tietokannat 7.-8.3.2008. Mukaan luetteloon otin vain ne tiedot, jotka ovat julkisesti näkyvillä verkossa. Näiden lisäksi tietokannoissa voi olla tallennettuna myös tietoja, joita ei näytetä julkisesti (Utriainen ym. 2006). Tällaisia voivat olla esimerkiksi pääasiassa organisaation sisäisessä käytössä olevat tiedot kuten näytteen tarkka sijainti kokoelmassa.

Lisäksi tarkastelin Eläinmuseon selkärangattomien osaston näytteidenkirjaamisjärjestelmää ja tyyppikortistoa (keskustelut 16.1.2007 ja 27.3.2008, Ritva Talman, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Eläinmuseo).

Tarkastelin myös kolmea paperimuodossa (Webb 1980, Louette ym. 2002, LeCroy 2005) ja kahdeksaa verkossa (Green & Peden 1992, Brown & Lewis 2000, Silfverberg 2001, Warren & Harrison 2001, Lampe ym. 2006, Weir 2007, Field Museum of Natural History julkaisuaika tuntematon, Florida Museum of Natural History julkaisuaika tuntematon) julkaistua tyyppinäyteluetteloa.

Lisäksi otin mukaan näytetiedot

• Yhdestä revisiosta (Muona 2000)
• Ympäristönäytteiden hallintaan suunnitellusta tietomallista (Utriainen ym. 2006).
• Moretax-tietokantamallin tyyppinäyte-lisäosasta (Kusber ym. 2003)
• Viidestä erilaisesta luonnontieteellisestä näytetietokannasta siinä laajuudessa kuin Utriainen ym. (2006) ne kertovat
• Jotka Winston (1999) suosittelee ilmoitettavan holotyypistä
• Jotka nimistösäännöstö (ICZN 1999, suositus 73C) suosittelee julkaistavan holotyypistä lajinkuvauksen yhteydessä.