2. UKJ-kokonaisarkkitehtuuri

Last modified by llager@helsinki_fi on 2024/01/16 08:10

2. UKJ-kokonaisarkkitehtuuri

2.1. Kokonaisarkkitehtuuri

Syyskuun ensimmäisenä päivänä 2011 voimaan tullut laki julkisen hallinnon tietohallinnon ohjauksesta (Laki julkisen hallinnon tietohallinnon ohjauksesta 10.6.2011/634) velvoittaa julkisen hallinnon tietojärjestelmien yhteentoimivuuteen. Laki velvoittaa julkisen hallinnon toimijat laatimaan ja ylläpitämään kokonaisarkkitehtuuria. Lain mukaan valtiovarainministeriöiden tulee erityisesti huolehtia koko julkisen hallinnon toiminta-, tieto-, järjestelmä- ja teknologia-arkkitehtuurin (kokonaisarkkitehtuuri) suunnittelusta ja kuvaamisesta.

Toiminta-arkkitehtuuri

"Toiminta-arkkitehtuurinäkökulman kautta kuvataan käsiteltävän ratkaisun toiminnallinen ympäristö ja sen keskeisimmät ratkaisuun vaikuttavat tekijät. Tyypillisiä toiminta-arkkitehtuurinäkökulman osakuvauksia ovat mm. toiminnan strategia, sidosryhmät ja roolit, palvelut, prosessikartat ja prosessikuvaukset. Joskus toiminta-arkkitehtuurin kuvaukset sisältävät myös kuvauksen organisaatiosta, käyttäjistä, asiakkaista sekä esim. tietoliikennepalveluita suunniteltaessa toimipistekartan.

Toiminnan osakuvaukset tarkentuvat käsitteellisten tasojen kautta yleisistä periaatteista kohti tarkempia toiminnan kuvauksia.

Toiminta-arkkitehtuurinäkökulma varmistaa, että ratkaisun jäsentämisessä ja suunnittelussa otetaan huomioon, mitä ratkaisulla tehdään, kuka sitä käyttää ja mihin ratkaisua itse asiassa käytetään."
 (KARTTURI - korkeakoulujen kokonaisarkkitehtuurin menetelmäopas: Asiakaslähtöisen toiminnan ja tietohallinnon kokonaisvaltainen kehittäminen, CSC 2011, http://raketti.csc.fi/kokoa/kartturi/kartturi_2-2/kartturi-2-2-verkko)

Tietoarkkitehtuuri

_"Tieto on yleensä pysyvämpää kuin organisaatiorakenteet, prosessit tai yksittäiset tietojärjestelmät. Korkeakoulun toiminta perustuu tiedon jäsentyneeseen
 hallintaan. Tietoarkkitehtuurinäkökulma huolehtii tiedon jäsentyneestä ja yhdenmukaisesta käsittelystä eri tietojärjestelmissä ja ratkaisuissa.
 Tietoarkkitehtuurinäkökulmaan sisältyvät usein käsitemallin, tietomallin ja loogisten sekä fyysisten tietovarantojen kuvaukset. Näiden lisäksi tietoarkkitehtuuriin
 sisältyvät organisaatiossa tai ratkaisussa käytettävät koodistot (tietojen arvolistat)."_
 (KARTTURI - korkeakoulujen kokonaisarkkitehtuurin menetelmäopas: Asiakaslähtöisen toiminnan ja tietohallinnon kokonaisvaltainen kehittäminen, CSC 2011, http://raketti.csc.fi/kokoa/kartturi/kartturi_2-2/kartturi-2-2-verkko)

Tietojärjestelmäarkkitehtuuri

"Tietojärjestelmäarkkitehtuuri on yleensä tutuin kokonaisarkkitehtuuriin kuuluva näkökulma. Perinteisesti tietojärjestelmiä on suunniteltu lähinnä kuvaamaan loogista tietojärjestelmien sisäistä tai järjestelmien välistä jäsennystä, jota on joskus täydennetty sijoittamalla kuvaan myös tietokantoja ja/tai palvelimia. Aika usein juuri tätä yhteenvetokuvaa on kutsuttu järjestelmän ”arkkitehtuuriksi”. Tietojärjestelmäarkkitehtuurin tehtävänä on jäsentää tietojärjestelmäpalvelut ja -komponentit loogisiin ja fyysisiin, hallittaviin kokonaisuuksiin. Tietojärjestelmänäkökulma sisältää usein tietojärjestelmäpalvelujen ylätason jäsennyksen, erilaisia järjestelmien ja prosessien, tietojen tai tietovarantojen välisiä riippuvuusmatriiseja, loogisen tietojärjestelmäjäsennyksen sekä listan fyysisistä tietojärjestelmistä."
 (KARTTURI - korkeakoulujen kokonaisarkkitehtuurin menetelmäopas: Asiakaslähtöisen toiminnan ja tietohallinnon kokonaisvaltainen kehittäminen, CSC 2011, http://raketti.csc.fi/kokoa/kartturi/kartturi_2-2/kartturi-2-2-verkko)

Teknologia-arkkitehtuuri

"Teknologia-arkkitehtuuri muistuttaa siitä, etteivät tietojärjestelmät ja tekniset palvelut toimi itsestään vaan ne tarvitsevat alleen luotettavan teknologiaympäristön – palvelimet, tietoliikenteen, laitetilat sekä näiden huolellisen käytön ja ylläpidon. Teknologia-arkkitehtuurin osakuvauksiin kuuluvat mm. teknologiapalvelut, valvonta- ja hallinta-arkkitehtuuri, teknologiasalkku sekä tietoliikenneverkkoja kuvaava verkkokaavio."
 (KARTTURI - korkeakoulujen kokonaisarkkitehtuurin menetelmäopas: Asiakaslähtöisen toiminnan ja tietohallinnon kokonaisvaltainen kehittäminen, CSC 2011, http://raketti.csc.fi/kokoa/kartturi/kartturi_2-2/kartturi-2-2-verkko)

2.2. Strategisia perusvalintoja

  • Avoin lähdekoodi
    • Avoimen lähdekoodin käyttö on modulaarisen uusiutumiskyvyn perusta. Se takaa standardien rajapintojen käytön ja sitä kautta järjestelmän osien liittymisen toisiinsa myös jatkossa. Avoin lähdekoodi edesauttaa myös rajapintojen kehitystä ulkoisiin järjestelmiin liittymistä varten siinä tapauksessa, että ulkoinen järjestelmä ei tarjoa standardeja rajapintoja. Avoimen lähdekoodin käytössä noudatetaan Julkisen hallinnon kokonaisarkkitehtuurissa määriteltyjä Julkisen hallinnon arkkitehtuuriperiaatteita sekä JHS 169 -suositusta ”Avoimen lähdekoodin ohjelmien käyttö julkisessa hallinnossa”.
  • Integroituminen muuhun kansalliseen palvelukokonaisuuteen
    • Uusi kirjastojärjestelmä tukeutuu rakenteilla oleviin Kansallisen digitaalisen kirjaston asiakasliittymä Finnaan ja kirjastojen kansalliseen metatietovaranto Melindaan. Finnan ansiosta kirjastojärjestelmään ei tarvita omaa asiakaskäyttöliittymää. Erillisistä kirjastojärjestelmien asiakaskäyttöliittymistä luopuminen pienentää palvelukokonaisuuden ylläpitoon tarvittavaa työaikaa merkittävästi. Melindan käyttö metatiedon tallentamiseen vähentää luettelointityötä. Yhteistyö parantaa myös luetteloinnin laatua, ja sitä tukee myös metatietovarantoon liittyvä auktoriteettitietokanta.
  • Olemassa olevan tiedon hyödyntäminen
    • Uusi kirjastojärjestelmä -hanke hyödyntää Tietohallintolain mukaisesti olemassa olevaa tietoa. Järjestelmässä hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan väestörekisterin ja yhteisötietojärjestelmän tietoja, kirjastojen taustayhteisöjen tietojärjestelmiä (esimerkiksi taloushallinto, henkilöstötietojärjestelmät, opiskelijatietojärjestelmät, opinto- ja tutkimushallinnon järjestelmät), kirjastojen muita tietojärjestelmiä (esim. julkaisuarkistot ja -rekisterit), ulkoisia kirjasto- ja auktoriteettitietokantoja sekä kustantajien ja aineiston välittäjien järjestelmiä.
  • Moduulirakenne
    • Tavoitteena on, että uusi kirjastojärjestelmä on rakenteeltaan modulaarinen. Se muodostuu useista itsenäisistä toiminnallisista kokonaisuuksista, jotka toimivat yhdessä rajapintojen kautta. Tämän vuoksi järjestelmää voidaan kehittää ja uusia osittain. Kirjastojärjestelmän tehtäväalueen yhä laajentuessa koko järjestelmän uusiminen kerralla olisi aina vain hankalampaa ja kalliimpaa. Modulaarisuus merkitsee myös sitä, että kirjastojen ei ole pakko käyttää järjestelmän niitä osia, mitä se ei tarvitse. Myös kehitystyö voi olla jakautunut eri organisaatioihin joustavasti osa kerrallaan.
  • Kirjastojen yhteistyö
    • Uuden järjestelmän määrittäminen ja jatkokehittäminen yhteistyössä laajassa asiantuntijaverkostossa tuo hankkeeseen merkittävän määrän osaamista ja asiantuntemusta erilaisista kirjastoista, asiakasryhmistä, palvelutarpeista ja toimintakulttuureista. Yhteisesti niistä voidaan tunnistaa ja kehittää parhaita käytäntöjä tukemaan kaikkien kirjastojen perustehtäviä.
    • Eri kirjastoilla on erilaiset perustehtävät, siksi usein yksi henkilö on monen eri kirjaston asiakas. Asiakkaiden helppo liikkuvuus eri kirjastojen palveluitten välillä tuo huomattavaa etua asiakkaille nykyiseen tilanteeseen nähden.
    • Aineiston tehokas yhteiskäyttö parantaa asiakkaiden saamaa palvelua ja tuo kustannustehokkuutta turhien päällekkäishankintojen poistuessa.

Hallitusohjelman (22.6.2011) mukaan julkisen hallinnon tulee edistää avoimeen lähdekoodiin perustuvien ratkaisujen käyttöä. Tietohallintolaki velvoittaa laajasti tietojärjestelmien yhteentoimivuuteen ja olemassa olevan tiedon hyödyntämiseen. Kun hankkeen tavoitteena on järjestelmäkokonaisuus hyvin erilaisille kirjastoille erilaisiin toimintaympäristöihin, niin modulaarinen ratkaisu takaa tarvittavan joustavuuden. Järjestelmän suunnittelussa noudatetaan Julkisen hallinnon kokonaisarkkitehtuurissa määriteltyjä julkisen hallinnon arkkitehtuuriperiaatteita.

2.3. UKJ-toiminta-arkkitehtuuri

Uusi kirjastojärjestelmä muodostuu useista itsenäisistä toiminnallisista kokonaisuuksista, jotka toimivat yhdessä rajapintojen kautta.

Ylimmän tason moduulit muodostuvat kirjastojärjestelmän toimintakokonaisuuksien ympärille:

  • aineiston kuvailu,
  • aineiston käyttö, lainaus ja kaukopalvelu,
  • aineiston hankinta ja elinkaaren hallinta,
  • hallinnolliset järjestelmät ja rajapinnat muihin järjestelmiin.

Kukin näistä voi, ja tulee todennäköisesti jakautumaan pienempiin osa-moduuleihin. Tarkempi jako selviää järjestelmän suunnittelun aikana. Modulaarisuus merkitsee joustavuutta sekä ohjelmiston kehityksessä että käytössä: uudistuksia voidaan tehdä osa kerrallaan, joiltakin osin voi olla käytössä vaihtoehtoisia moduuleita, kirjastolle itselleen tarpeettomiin moduuleihin ei tarvitse tutustua. On myös mahdollista, että jokin kirjasto käyttää joiltakin osin jotain Uuden kirjastojärjestelmän kokonaisuuteen kuulumatonta järjestelmää.

2.3.1. Aineiston kuvailu

Jotta asiakas käytännössä löytää kirjastosta tarvitsemansa aineiston, esimerkiksi tietyn kirjan tai lehden, täytyy se ensin kuvailla tietovarantoon. Kuvailtaessa luodaan aineistoa kuvaava metatietokokonaisuus. Kirjastoaineiston kuvailun tuloksena syntyy tarkoituksenmukainen tiedonhakuympäristö, jossa käyttäjä voi metatietoihin kohdistuvien hakujen avulla löytää, tunnistaa, valita ja saada käyttöönsä tietoa ja erilaisia kirjastoissa saatavilla olevia aineistoja.

Päivitetyt ISBD- kuvailusäännöt otettiin käyttöön vuonna 2012. Kuvailusääntöjen mukaiset tiedot tallennetaan kirjastojen tietokantoihin formaatin mukaisesti. Formaatti määrittelee tietueen rakenteen, merkkipaikat tietuessa ja itse tietueen tietosisällön. Kaikki kuvailtavan kohteen kuvailutiedot tallennetaan yhteen tietueeseen. Suomessa on tällä hetkellä käytössä ainakin kahta eri formaattia, FINMARC ja MARC 21 -formaatit.

Kansainvälisessä yhteistyössä metatietojen kuvailua ollaan uudistamassa rakenteisempaan ja linkitettävään muotoon. Työstettävänä oleva uudistus lähtee teoreettisesti funktionaalisesta tietomallista, joka pohjautuu entiteetti-relaatiomalliin. Kirjastojen funktionaaliseen tietomalliin, FRBR-malli (Functional Requirements for Bibliographic Records), pohjautuvat RDA-kuvailusäännöt (Resource Description and Access) tullaan ottamaan käyttöön näillä näkymin vuosina 2014 - 2015. Myös käytettävä tiedontallennusformaatti tulee muuttumaan. Tallennusformaatin kansainvälistä uudistamistyötä tehdään Library of Congress (USA) johdolla. FRBR-malli on työstetty IFLAn asettamassa työryhmässä. RDA-kuvailusääntöjä ovat kehittäneet USA, Britannia, Australia, Kanada ja Saksa.

Tulevina vuosina kansainvälisellä tasolla tapahtuu siis suuria muutoksia, jotka vaikuttavat Suomenkin kirjastoissa tuotettavan kuvailevan metatiedon muotoon ja rakenteeseen. Semanttisen yhteentoimivuuden aikaansaamiseksi nykyisestä tiedontallennustavasta luovutaan ja siirrytään kohti itsenäisten, koneluettavien tietoelementtien tallennusta. Prosessissa muuttuvat sekä kuvailusäännöt että tiedontallennusformaatit. Metatiedon yhteiskäytön tavoitteena on avoin tuotantoympäristö, jossa voi hyödyntää nykyistä joustavammin avoimia sanastoja, tietokantoja ja valmiita metatietosettejä osaksi kuvailua. Eri toimijoiden (mm. julkaisijoiden, kirjastojen ja tutkijoiden) lisääntyvä yhteistyö metatiedon linkittämisessä tulee tehostamaan metatiedon tuotantoa ja luomaan uusia näkökulmia tietoon. Ideaalissa tilanteessa kunkin maan avoimet metatietovarannot luovat aukottoman, toisiinsa linkittyvien metatietojen verkoston, jolloin metatietoja ei tarvitse enää kopioida tuotantoympäristöstä tai tietovarannosta toiseen, vaan tiedot haetaan linkkien avulla alkuperäisestä tietovarannosta.

Kuvailussa hyödynnetään käytettävissä olevia tietovarantoja:

  • (asia)sanastot ja ontologiat,
  • tunnistetietojärjestelmät,
  • muiden maiden kansallisbibliografiat,
  • muiden kuvailevan metatiedon tuottajien tietovarannot.

Metatiedon tuottamiseen käytetään luettelointityökaluksi kutsuttua järjestelmän osaa, jolla voidaan tuottaa paitsi aivan uusia metatietoja, myös muokata olemassa olevia tai muista tietovarannoista työkalulla poimittuja tietoja. Luettelointityökalu on erillinen, erilaisiin tarpeisiin mukautettava moduuli, joita voi olla periaatteessa myös useita erilaisia.

2.3.2. Aineiston käyttö, lainaus ja kaukopalvelu

Aineiston käytössä tähdätään sen joustavaan yhteiskäyttöön – asiakkaat voivat helposti käyttää useita kirjastoja ja aineistoa voidaan tehokkaasti toimittaa käyttäjän luo. Tarkoitusta palvelevat kirjastojen yhteinen asiakasrekisteri ja yhteisen kirjastojärjestelmän mahdollistama joustava logistinen verkko aineiston liikuttelemiseksi  sinne missä asiakas sitä tarvitsee.

Moduulin osamoduuli on ”lainaustyökalu”, jolla hallitaan aineiston käyttöä ja käyttöoikeuksia. Myös lainaustyökaluja voi olla erilaisia eri tarkoitukseen. Muita osia ovat rekisterit, kuten asiakastietokannat ja käyttötapahtumatietokannat.

Aineiston käytön, lainauksen ja kaukopalvelun kattamia toimintoja ovat mm:

  • rekisteröityminen ja asiakkaan tunnistus,
  • aineiston paikannus ja saatavuustiedot (KDK:n asiakasliittymä Finnan kautta),
  • lainaustapahtuma,
  • varaaminen,
  • palautus,
  • uusiminen,
  • muistutukset ja ilmoitukset,
  • maksut ja sanktiot,
  • laskutus ja perintä,
  • lainauksen säännöt,
  • lainauksen tilastointi,
  • e-aineistojen käyttäjien tunnistautuminen, pääsynvalvonta, käyttölisenssit,
  • aineiston yhteiskäytön vaatima tiedonsiirto kirjastojärjestelmässä mukana olevien kirjastojen välillä,
  • e-aineistojen kaukopalvelu, artikkelien välitys,
  • painetun aineiston kaukopalvelu.

2.3.3. Aineiston hankinta ja elinkaaren hallinta

Aineistojen hankinta ja elinkaaren hallinta käsittää periaatteessa kaikenlaisen aineiston, niin perinteisen painetun kuin verkko- ja muun elektronisen aineiston. Tahtotila asiaa valmistelleissa ryhmissä on ollut se, että hankinta ja elinkaaren hallinta voisi tapahtua mahdollisimman pitkälle yhdellä työvälineellä. Hankinnassa käytetään hyväksi useita erilaisia tietolähteitä, mm:

  • metatietovaranto sekä muut käytettävissä olevat metatietolähteet,
  • aineiston toimittajien järjestelmät,
  • aineiston käyttötiedot UKJ:n aineiston käytönhallinnan järjestelmästä.

Aineiston hankinnan ja elinkaaren hallinnan käsittämät toimet ovat seuraavat:

  • hankintaehdotus ja hankintaehdotuksen täydentäminen
  • ehdolla olevien aineistojen arviointi,
  • tilausten uusinnan valmistelu,
  • hankintapäätös,
  • tilaaminen,
  • tilauksen seuranta,
  • vastaanotto ja käyttöönsaattaminen sekä saatavuuden seuranta,
  • määrärahojen seuranta ja laskujen käsittely,
  • raportointi,
  • poisto ja/tai pitkäaikaiskäyttö.

2.3.4. Hallinnolliset järjestelmät ja rajapinnat muihin järjestelmiin

Kirjastojärjestelmäkokonaisuuden kannalta tärkeimmät UKJ:n ulkopuoliset osat ovat luonnollisesti metatietovaranto Melinda ja KDK:n asiakasliittymä Finna. Mutta uuden kirjastojärjestelmän tulee kytkeytyä myös muuhun ympäröivään maailmaan, niin kehysorganisaatioiden järjestelmiin kuin niiden ulkopuolellekin.

Rajapinnat tarvitaan mm. seuraaviin järjestelmiin:

  • käyttäjätunnistus (kehysorganisaatio/yhteinen asiakastietokanta),
  • taloushallinto (kehysorganisaatio),
  • tilastointi (kehysorganisaatio),
  • opintohallinto sekä opetuksen ja oppimisen tuki (kehysorganisaatio),
  • tutkimushallinto ja tutkimuksen tuki (kehysorganisaatio),
  • tila- ja laitehallinto (kehysorganisaatio),
  • sosiaalinen media ja verkkopalvelut (kehysorganisaatio/muu maailma),
  • logistiikka (aineiston yhteiskäytössä tai kaukopalvelussa mukana oleva kirjastoverkko)
  • UKJ:n ulkopuoliset kirjastojärjestelmät ja tietovarannot

Käytettävät teknologiat, mm:

  • open access,
  • julkaisuarkistot,
  • semanttinen web (ontologiat),
  • linkitetty tieto,
  • muu kirjastojen välinen yhteistoiminta,
  • muut erityyppiset toimijat ja niihin liittyvät rajapinnat.

2.4. UKJ-tietoarkkitehtuuri

2.4.1. Aineiston kuvailu

Kansainvälinen uudistus aineistojen kuvailussa tulee merkittävästi vaikuttamaan UKJ-tietoarkkitehtuuriin tältä osin. Muutoksia on kuvattu jo toiminta-arkkitehtuuriosassa.

2.4.2. Aineiston käyttö, lainaus ja kaukopalvelu

Aineistojen käytönhallinnassa tarvittavia tärkeimpiä tietojoukkoja ovat asiakastiedot, käyttötapahtumatiedot (mm. lainaus, uusiminen, varaus ja palautus) sekä käyttötapahtumista mahdollisesti syntyvät maksutiedot.

Asiakastiedot

Asiakastiedot koostuvat henkilön tai organisaation nimestä, henkilötunnuksesta ja/tai muusta tunnistetiedosta, syntymäajasta, yhteystiedoista (osoite/osoitteet, sähköposti, puhelinnumero), kirjasto- tai muun kortin numerosta sekä asiakkaan rooli-, tilastointi- ja käyttöoikeustiedoista. Lisäksi asiakastietoihin liittyy myös asiakkuuteen liittyvät huomautukset.

Asiakastietojen siirrot muista järjestelmistä kirjaston asiakasrekisteriin

Asiakkaiden perustiedot pitäisi voida siirtää Väestörekisterikeskuksen tietokannasta kirjastojen yhteiseen asiakasrekisteriin, jolloin tiedot tallennettaisiin vain kertaalleen. VRK.sta siirrettäisiin seuraavat tiedot: asiakkaan etunimet, sukunimi, henkilötunnus, osoitetiedot sekä puhelinnumero. Yhteistä asiakasrekisteriä käytettäessä asiakkaalla olemassa olevan kirjastokortin tunniste tulisi olla saatavissa myös muissa kirjastoissa asiakkuutta luotaessa. Asiakastietoihin pitäisi pystyä tallentamaan VRK:sta siirrettävän osoitteen lisäksi myös väliaikaisia osoitteita ja muita yhteystietoja. Näin varmistetaan tavoitettavuus esim. toisella paikkakunnalla tapahtuvan opiskelun aikana.

Tiedot asiakkaan roolista (opiskelija, henkilökuntaa, tutkija yms) tulisi voida siirtää organisaatioiden omista opiskelija- ja henkilökuntatietojärjestelmistä. Asiakkuus kirjastossa pitäisi voida asettaa oletuksellisesti vanhentumaan määräaikaisesti esimerkiksi opintohallintojärjestelmästä saatavan oletetun valmistumisajan perusteella.

Käyttötapahtumatiedot

Käyttötapahtumatiedot koostuvat esim. lainaus,- uusinta- ja palautustapahtumissa syntyvistä tiedoista eli asiakastiedosta, niteestä, tapahtuma-ajasta ja -paikasta, eräpäivästä, niteen tilasta ja uusintakertojen määrästä sekä varausten tiedoista. Varasuten tiedot koostuvat asiakastiedoista, niteestä, tapahtuma-ajasta ja -paikasta, niteen tilasta, varauksen voimassaoloajasta, varauksen alkamisajasta, noutopaikasta, varausjonotiedoista ja varauksen muuttamis- tai perumistiedoista sekä mahdollisesta varausmaksusta.

Lainatietoja muista järjestelmistä siirrettäessä olisi siirtotiedoissa oltava ainakin kentät: "asiakkaan tunniste; niteen tunniste; nykyinen eräpäivä". Lisäksi olisi huomioitava eräpäivän ylittymisestä aiheutuvat maksut sekä "kadonneet" niteet. Mahdollisesti myös lainatapahtumaan liittyvät laskurit (uusinnat jne.)

Aineistojen käyttöön liittyvät tunnisteet

  • asiakkaiden tunnistuksessa käytössä kortinviivakoodi/asiakasnumero tai muu tunniste
  • lainattavilla kappaleilla niteiden tunnisteet, joita voivat olla joko viivakoodi tai RFID-tunnistetarra
  • kirjastojen ja niiden kokoelmien tunnukset
  • tietokantaosoitteet

Maksutiedot

Maksutiedot koostuvat maksun tyypistä, niistä aineisto- ja asiakastiedoista, joihin maksu kohdistuu, maksun määrästä ja tilasta sekä maksutapahtumatiedosta. Maksutietojen siirrot kirjastojärjestelmästä taloushallinnon järjestelmiin laskutusta ja perintää varten pitää selvittää.

Täydellistä ja tarkkaa tietoarkkitehtuurikuvausta ei ole vielä tehty.

2.4.3. Aineiston hankinta ja elinkaaren hallinta

Toiminta-arkkitehtuuriosassa listattiin aineiston hankintaan ja elinkaaren hallintaan liittyviä toimintoja. Useaan toimintaan liittyy useita eri tietojärjestelmiä (esimerkiksi taloushallinnon järjestelmät ja välittäjien tietojärjestelmät), joihin tarvitaan rajapinnat ja määrittelyt yhteiskäyttöisten tietojen osalta. Tarkkaa tietoarkkitehtuurikuvausta ei ole niiden osalta vielä tehty.

2.4.4. Hallinnolliset järjestelmät ja rajapinnat muihin järjestelmiin

Toiminta-arkkitehtuuriosassa listattiin järjestelmiä, joihin UKJ:n osalta tarvitaan rajapinnat ja yhteentoimivuus tietojen yhteiskäytön takaamiseksi. Tarkkaa tietoarkkitehtuurikuvausta ei ole niiden osalta vielä tehty.

2.5. UKJ-tietojärjestelmä- ja -teknologia-arkkitehtuurit

UKJ-valmisteluvaiheen aikana kokonaisarkkitehtuuriin kuuluvia tietojärjestelmä- ja teknologia-arkkitehtuureja ei vielä työstetty.