Pöytäkirjat 1995-1996 (kokoukset 12-20)

Huom! Kokous nro 12 pidettiin 19.10.1995, mutta tuosta kokouksesta ei tehty koskaan muistiota. Se ei siis ole kadoksissa, sitä ei ole.

Muistio kokouksesta 13 (8:1995)

Aika:          torstai 30.11.1995 klo 9.45 - 11.30

Paikka:       Helsingin pääkirjasto, Pasila

Läsnä:        Kyösti Mäkelä, Heikki Poroila, Heikki Karjalainen, Ulla Ikäheimo, Tapani Boman, Annika Puruskainen-Jalkanen, Jonne Kulluvaara, Heikki Niemelä ja Ismo Sulva

• Todettiin, ettäYleisradion edustaja Luumu-ryhmässä on jatkossaJonne Kulluvaara (p. 1480 4354). Sibelius-Akatemian edustaja vaihtuu, Heikki Karjalaisen tilalle tulee Ismo Sulva. Todet-tiin, että Heikki Karjalainen voi kuitenkin jatkaa Luumu-ryhmässä (hän työskentelee nyt Tapiolan musiikkiosastolla). BTJ Kirjastopalvelun edustajana on Jukka Tammilehdon sijasta toistaiseksi Heikki Niemelä.

• FINMARC-formaatin sovellusohjeen kommenttien läpikäynti.

Sovittiin, että sovellusohjeen yhteyteen laitetaan selitys ohjeen eritasoisista ohjeista: (1) kategorinen ohje tehdä tietyllä tavalla, (2) suositus tehdä tietyllä tavalla, (3) ’voidaan tehdä tietyllä tavalla’ -ilmaisu ja (4) neutraali kanta (ei otettu mitään kantaa tai ilmaistu vaihtoehtoja.

TKAY, Arne Hedman (suullisesti Kyösti Mäkelän välittämänä)

Merkittiin tiedoksi TKAY:n kommentit, jotka koskivat moniviestimiä (Linda-ympäristössä eivät koskaan musiikkijulkaisuja), kenttien toistettavuutta (’vaikka ei erikseen kielletty toistoa, ei välttä-mättä sallittua’), osakentän 240$p toistettavuutta (’ei saa toistaa’), osakentän 65x$b toistettavuutta (’ei saa toistaa’), asiasanojen permutointia (’ei permutointia, jotteivät tietokannat paisu liikaa’) ja kenttää 773 (’maininta VTLS-ympäristöstä pois’). Viimeksi mainittu sovittiin poistettavaksi.

Varastokirjasto / Liisa Björkqvist

Moniviestimistä sama viesti kuin TKAY:llä. Kentän 008 kohdasta 06 poistettava maininta lisä-painoksesta, minkä Luumu-ryhmä hyväksyi.

Maija Suhonen

021, ensimmäinen kohta: pois sana ’monografioissa’, riittää ilmaisu ’kirjoissa’. 025: tunnus otettu käyttöön 1994, ei 1995. Molemmat kommentit hyväksyttiin.

Turku / Marianna Ahlstén

Todettiin, että Turun monet kommentit olivat kaikki omaan järjestelmään (Pallas) liittyviä, eivätkä ne sinänsä antaneet aihetta uusiin ratkaisuihin. Todettiin, että Turku kannattaa soitinlyhenteistä luopumista.

Kuopio / Terhi Anttila

Todettiin, että Kuopion haluttomuus käyttää ilmaisua KV340 (mieluummin KV 340) liittyy RIIMI-järjestelmän ominaisuuksiin, eikä sillä ole laajempaa merkitystä. Kysymykseen, pitääkö musan koodien poiketa yleisistä vastattiin myöntävästi, koska musiikkiaineisto on erilaista.

BTJ KiPa / Heikki Niemelä

028 Tuotetunnus: Lause ’Jos tuotemerkki on sama kuin kustantajan nimi, eikä tuotenumeroa ole, kenttää 028 ei käytetä.’ Sovittiin, että muutetaan se muotoon ’...eikä tuotenumeroa ole, kenttää 028 ei tarvitse käyttää.’

   Kentän 100 funktiomerkintäkohdasta päätettiin ottaa pois viittaus soitonoppaisiin. Koko funktio-asia siirretään omaksi kokonaisuudeksi, johon viitataan sekä 100- että 700-kenttien kohdalla. Funktiomerkinnän opett. Käytöstä oli ryhmässä hieman erilaisia näkemyksiä, mutta enemmistö taipui suosittelemaan sen käyttöä lähinnä äänitteiden ja videotallenteiden yhteydessä, ei nuotti-muotoisissa soitonoppaissa, koska rajanveto on todella vaikeaa.

Oulu / Maija Saraste

Todettiin yleisesti, ettei Oulussa ole joitakin asioita ymmärretty siten kuin on ollut tarkoitus (mm. Luumu-ryhmän valmistelu on tulkittu valmiiksi ohjeiksi ja suosituksiksi).

033: Päätettiin suositella, että useamman vuoden ajalle ulottuva äänitystieto pelkistetään siten, että kenttään 033 merkitään vain äänityksen valmistumisvuosi. Huomautuksissa voi tarpeen mukaan selittää asian tarkemminkin.

041: Musiikille ’ins’ muille ’non’. Luumu-ryhmän mielestä erillistä musiikin ei-kieltä -koodia ei tarvita.

100/700: Oulu kannattaa populaarimusiikin lyhenteiden käyttämistä edelleen.

240$i: Miksei ’nro6' kuten teosluettelonumeroissakin? Luumu-ryhmä on asiaa harkinnut ja toden-nut, ettei numeron lyhenteen ja itse numeron yhdistämisestä seuraa mitään erityistä hyötyä, koska yksittäisiä numeroita tuskin muutenkaan etsitään.

240$q: Miksei pienoispartituuri erityismääreenä? Todettiin, että tässä kohdassa ei ole kyse erityis-määreestä vaan partituurin sovituksista, jollaisena pienoispartituuria ei pidetä, koska se on vain optisesti pienennetty versio.

240$s: 945 vai 745? Todettiin, että osan osan löytämisen voi varmistaa eri tavoin, joko tekemällä viittaus tai auktoriteettikirjaus tai sitten pelkästään 745-kirjaus.

248$g: Osanumero arabialaiseksi, että voidaan hakea. Todettiin, ettei tässä kentässä olevaa nume-rointia ole yleensä tarkoitus käyttää tiedonhaussa sellaisenaan.

300: Miksi C-kasetti eikä äänikasetti? Erityismääreen lukumäärä turha, jos 1 kpl. Todettiin, että sovellusohjeessa täytyy puhua kaikista erilaisista äänikaseteista tarkemmin, siis C-kasetti, DAT-kasetti jne. Todettiin myös, että ilmaisu ’C-kasetti’ ei otakaan kantaa siihen, mitä dataa nauhalla on. Lukumäärän ilmaisemisesta on jo aiemmin otettu se kanta, että selvyyden ja yhtenäisen ilmaisun takia lukumäärä on syytä lisätä, vaikka se onkin 1.

65x: Miksi erikseen eri sanastojen asiasanat? Todettiin, että formaatti noudattaa vain todellista tilannetta. Yksittäisessä järjestelmässä kenttien numeroinnilla ei silti ole välttämättä merkitystä. Todettiin, että primaariluokan ilmaiseminen asiasanalla on olennaisen tärkeää siksi, että asiasanoitus ja luokkien käyttö ovat kaksi eri järjestelmää.

HYK / Ulla Ikäheimo, Tapani Boman

Osakenttien toistettavuus/ei-toistoa on ilmaistava jokaisessa kentässä.

033: TKAY:n mielestä on parempi toistaa kenttää kuin osakenttää $b.

100: Tekstit funktiomerkintöjen tekemisestä ja nuottikokoelman pääkirjauksesta muotoiltava selkeämmäksi.

240/745: Sisältö ei ole identtinen, koska 745 ei sisällä osakenttämerkintöjä jne. Sovittiin, että kohdan 240 alussa oleva teksti muutetaan muotoon: “Jotta kentät 240 ja 745 olisivat sisällöltään mahdollisimman identtisiä...”

245$e Ei muita tekijöitä puolipisteellä vaan kenttää toistetaan. Todettiin, että luettelointisääntöjen mukaan puolipisteellä erotetaan eri funktiossa olevia tekijöitä. Korttinäyttöjen ja hakujen kannalta lienee saman arvoista, merkitäänkö eri funktiossa olevat tekijät peräkkäin puolipisteellä erottaen vain osakenttää $e toistamalla.

250: Eikö selvästi uusi painos pitäisi merkitä, jos se tiedetään, vaikkei mainintaa ole julkaisussa? Todettiin, että ohjeessa voidaan todeta, että myös tällaisen merkinnän voi tehdä haluttaessa.

300z: Sovittiin seuraavasta muotoilusta: “Erityismääreen merkitsemistapa on järjestelmäkohtaista, kunhan kentästä käy selville aineiston laatu ja laajuus. Lisäselvityksiä voi antaa huomautuskentissä 500 ja 501.

500/501: Epäselvä muotoilu. Todettiin, että kentässä 500 kuvaillaan vapaasti nuottijulkaisun laatua (sointumerkit, tabulatuurit jne.), kentässä 526 luetellaan pelkät äänentuottamisvälineet.

653: Sovittiin, että esimerkki ’$a soittajat $b piano’ otetaan pois ohjeesta. Itse asia tulee käsiteltäväksi uudestaan asiasanoituksen yhteydessä. Pohdiskelua: ’Pianistit’ voi olla ammattinimeke, mutta entä ’kontrabasistit’, ’sitaristit’? ’Muusikot’ voisi olla hyvä yleistermi.

Jatkokeskustelussa Heikki Niemelä toi esiin ongelman kentän 240 merkinnöissä. Esim. Hob3:19-24, tuleeko 19-24 merkitä osakenttään $j (koko teoksen numero) vai osakenttään $k (yksittäisen osan numero)? Entä osakenttä $g? Asia todettiin monimutkaiseksi, eikä ohjeita osattu yksiselitteisesti muodostaa.

Poissaolleen Heikki Poroilan kommentti: “Minusta Hob3:19-24 tulee ilman muuta sellaisenaan osakenttään $j, koska kyseessä on yksiselitteisesti yhden teoskokonaisuuden teosluettelonumero. Osakenttä $g tulee käyttöön vain, jos luetteloidaan yhtä tämän kokonaisuuden kvartetoista. Ainoa ongelma (itse asiassa keskustelematta!) liittyy mielestäni tällaisen osan merkintätapaan. Vaihtoehdot:

$a Kvartetot $f jouset $j Hob3:19-24 $g Nro 19, C-duuri [järjestysnumero Hob3:n sisällä]

$a Kvartetot $f jouset $j Hob3:19-24 $g Hob3:19, C-duuri [sama tarkemmin täsmennettynä]

$a Kvartetot $f jouset $j Hob3:19-24 $g Nro 1, C-duuri [järjestysnumero teosluettelokokonaisuuden sisällä Hob-numeroista piittaamatta]

$a Das Wohltemperierte Klavier $j BWV846-893 $g Nro 846, C-duuri

$a Das Wohltemperierte Klavier $j BWV846-893 $g BWV846, C-duuri

$a Das Wohltemperierte Klavier $j BWV846-893 $g Nro 1, C-duuri

$a Das Wohltemperierte Klavier $j BWV846-893 $g BWV846, C-duuri. Preludi

Kummallista, etten ole muistanut ottaa asiaa esille, vaikka se tulee työssä esiin koko ajan. Täytynee laittaa ohjeluetteloihinkin esimerkkejä näistä osien merkitsemistavoista heti, kun tästä päästään yhteisymmärryk-seen. Itse pidän kakkosvaihtoehtoja jotenkin selkeimpinä.

   Vielä on ohjeistamatta tilanne, jossa julkaisussa on muutamia osia tällaisesta kokonaisuudesta. Asia voidaan hoitaa joko erillisillä kirjauksilla, jos on muutamia sieltä täältä, tai termillä Otteita, jos ei haluta erillisiä kirjauksia. Mutta puuttuu ohje siitä, voiko laittaa peräkkäiset yhdellä kirjauksella, ja jos voi niin miten. Henkilökohtaisesti kannattaisin ohjetta, jonka mukaan voi, jos ei haluta erillisiä kirjauksia, ja silloin suositeltaisiin väliviivan käyttämistä seuraavien esimerkkien mukaisesti:

$a Kvartetot $f jouset $j Hob3:19-24 $g Hob3:22-24

$a Das Wohltemperierte Klavier $j BWV846-893 $g BWV849-850

Taitaa olla parasta miettiä nämä pikaisesti ja vielä perusteellisesti itse ohjekirjan kirjoittamisen yhteydessä. Nämä ovat varsin tavallisia, joten kirjavuus lienee melkoinen.”

Sovittiin, että lähinnä stilistisiä korjauksia voi lähettää Heikki Poroilalle, joka tekee korjausten pohjalta uuden version. Tämä versio lähetetään Luumu-ryhmän jäsenille yhdessä TKAY:n vähimmäis- ja kirjasto-taso-ohjeen kanssa. Tasomerkinnät tehdään lopulliseen formaattiohjeeseen jollain tavalla. (Huom! Tämä korjattu versio ei ole vielä tämän kirjeen mukana teknis-ajankäytöllisistä syistä.)

• Päätettiin, että seuraava kokous on tiistaina 9.1.1996 klo 10 HYK:n bibliografisen osaston kokous-huoneessa, Teollisuuskatu 23, 5. kerros.

Muistio kokouksesta 14 (1:1996)

Aika:          tiistai 9.1.1996 klo 10.00 - 15.30.

Paikka:       Helsingin yliopiston kirjaston, bibliografinen osasto

Läsnä:        Kyösti Mäkelä, Heikki Poroila, Heikki Karjalainen, Ulla Ikäheimo, Tapani Boman,  Jonne Kulluvaara, Heikki Niemelä ja Ismo Sulva

Poissa:       Annika Puruskainen-Jalkanen

1. FINMARC-yhtenäisformaatin sovellusohje

Käytiin vielä kerran läpi sihteerin täydentämää sovellusohjeluonnosta (versio 9.1.1996, 31 s.). Tehtiin seuraavat ratkaisut:

• Musiikin atk-luetteloinnin opas pyritään tekemään valmiiksi kevään 1996 aikana. Julkaisu sisältää FINMARC-yhtenäisformaatin sovellusohjeen musiikin luetteloijille, mutta kyseessä ei ole TKAY:n virallinen formaattiohje.

• Luettelointitasot: TKAY:n Linnea-kirjastoille laatiman tasopaperin pohjalta jokainen halukas lähettää Heikki Poroilalle kommenttinsa. Kommentteja käsitellään, jos on tarvis, seuraavassa Luumu-kokoukses-sa. Jos ei, kommenttien pohjalta valmistellaan oppaaseen luku tästä asiasta. Varsinaista yksiselitteistä taso-ohjetta ei keskustelun jälkeen pidetty tarpeellisena.

• Kenttien ja osakenttien toistaminen: Sovittiin, että alkuun laitetaan yleinen kappale toistamisesta, minkä lisäksi jokaisen kentän kohdalle, jossa on toistamisrajoituksia, laitetaan selvä ohje “X ei saa toistaa”. Todettiin, että useimmissa tällaisissa kohdissa se jo onkin.

• Kenttä 041, sivu 8: Sovittiin, että kielikoodiluettelo laaditaan SFS-standardin pohjalta, mutta tarvittaessa siitäkin voidaan poiketa, jos vakiintunut käytäntö on toinen. Koodilistaa täytyy jatkossa pitää yllä.

• Soitinlyhenteet (funktiomerkinnöissä): Sovittiin, että tekstiin lisätään maininta siitä, että lyhenteiden sijasta voi käyttää myös avattuja muotoja, jos sitä pidetään tiedonhaun kannalta tarpeellisena. Todettiin samalla, että yhdessä luettelossa on syytä käyttää johdonmukaisesti jompiakumpia, ei sekaisin. Todet-tiin, ettei tällä ratkaisulla on suoranaista yhtymäkohtaa siihen, käytetäänkö soitinlyhenteitä vai ne kor-vaavaa lyhennettä esitt.

• 240$i: Sovittiin, että mikäli hakujärjestelmässä ei voida tehdä yhteen merkkiin kohdistuvia hakuja, kentässä $i oleva numerointi voidaan kirjoittaa myös yhteen (siis esim. “nro6 “). Tätä menettelyä ei kuitenkaan suositella laajemmin.

• Todettiin, että osakenttä 240$q on loogisesti väärässä paikassa formaatissa (liian aikaisin osia ajatellen). Sovittiin, että ehdotetaan TKAY:lle q:n siirtämistä osakentän $u viereen ja että ennen tätä siirtoa niissä järjestelmissä, jossa ei voida vaikuttaa osakenttien tulostusjärjestykseen näytöissä, koetetaan selvitä.

• 204$g: Käsiteltiin Heikki Poroilan ehdotusta opus- tai teosluettelokokonaisuuden osan numeroinnin merkitsemistavasta. Hyväksyttiin periaate, jonka mukaan käytetään kyseisen osan vastaavaa opus- tai teosluettelonumeroa sellaisenaan. Sovellusohjeeseen lisätään opusnumeroita koskevia esimerkkejä.

   Jos luetteloidaan joitakin osia tällaisesta kokonaisuudesta, suositellaan ensisijaisesti tehtäväksi erilli-nen kirjaus jokaisesta osasta. Toissijaisesti voi käyttää ilmaisua Otteita (ja mielellään avataan sisältö huomautuksissa) tai ilmaista väliviivalla peräkkäisten numeroiden väli. Tässä yhteydessä sovittiin, että tällaisessa tapauksessa käytetään sanaa “nro” aina yksikössä (esim. “Nro 3-5").

• Lajitteluohjeet: Todettiin, ettei tiettyjen teosluettelokokonaisuuksien yhteydessä (erityisesti Hob-numerot) voida käyttää helposti lajitteluohjetta ($v). Jos kyseessä on osa, lajitteluohje kannattaa laatia tämän osan järjestysnumeron  mukaisesti.

• 300$z: Sovittiin ohjeesta, jonka mukaan moniviestimen erityismääreet merkitään seuraavien esimerk-kien mukaisesti:

300 $z 1 soitonopas (120 s. : kuv ; 30 cm), 1 CD-äänilevy (64 min)

300 $z 1 kirja (250 s. : kuv.), 1 C-kasetti (45 min), 1 CD-ROM-levy

• Eri tallennetyyppien merkitsemisjärjestykseksi sovittiin kirja, nuotti, äänite, CD-ROM, muut.

• Sovittiin, että vaihdetaan sivun viimeinen esimerkki sellaiseen, jossa on esimerkiksi LP-kansion liitteenä partituuri.

• 640: Todettiin, että maininta siitä ettei kenttää saisi toistaa on todennäköisesti lipsahdus. Kenttää toki täytyy saada toistaa. [Tästä eteenpäin muistio perustuu Kyösti Mäkelän muistiinpanoihin.]

• 653: Toistosta päätettiin antaa ohjeeksi, että osakenttiä $a Ensimmäinen asiasana, ja $b Toinen asiasana ei saa toistaa.

• Sivun 26 ensimmäinen sisennetty kappale pois, toisesta sisennetystä kappaleesta jätetään pois maininta permutoinnista. Kolmannen kohdan konserttoesimerkistä osakenttä $x pois.

• Sivun 26 neljäs sisennetty kappale: Päädyttiin pitämään kansallisuuden keskeisenä mittarina syntyperä-kansallisuutta, josta on poikkeuksia. “Enimmäkseen elämistä” ei pidetty hyvänä ratkaisuna. Päätettiin poistaa kaikki moniselitteiset esimerkit (DvoÍák, Stravinsky, Chopin) ja tilalle parempia:

653$a konsertot $b viulu $y Saksa $z 1870-luku

653$a alkusoitot $b fantasiat $x sinfoniaorkesterit $yTanska $z 1920-luku

• Sivun 26 toiseksi viimeisessä esimerkissä osakentät $y toiseen järjestykseen (Suomi - Etelä-Pohjanmaa). Sivun 27 esimerkki “oopperat” pois.

2. Seuraava kokous

Seuraava kokous on torstaina 1.2.1996 klo 10 HYK:n bibliografisen osastolla Viola-huoneessa (6. Krs.). Esille otetaan indeksoinnin ongelmat. Työskentelyn pohjaksi otetaan työryhmän aikoinaan keräämät “kate-analyysi”paperit. Jokaista ryhmän jäsentä pyydetään myös listaamaan Musiikin asiasanastosta löytämänsä selvennystä kaipaavat termit. Näistä valitaan tarkempaa selvitystä vaativat termit.

Muistio kokouksesta 15(2:1996)

Aika:          torstaina 1.2.1996 klo 10-?

Paikka:       10 HYK:n bibliografinen osasto, Viola-huone (6. krs.)

Paikalla:    Kyösti Mäkelä, Heikki Poroila (klo 12.45 asti), Heikki Karjalainen, Ulla Ikäheimo, Tapani Boman,  Heikki Niemelä, Ismo Sulva ja Kaisu Ollila

Poissa:       Jonne Kulluvaara

1. Tiedoksi

* Jyväskylän yliopiston kirjaston edustaja vaihtuu; jatkossa kokouksissa istuu Kaisu Ollila.

* IAML:n Core Bibliographic Record -työryhmän muistio on saatu ja se jaetaan tämän muistion liitteenä kaikille ryhmän jäsenille. Asiaan palattaneen vielä kevään aikana.

* Tampereen kaupunginkirjaston aloite: Elokuvamusiikkitallenteet (soundtrackit ainakin); muu-tettaisiin luettelointisääntöjä siten, että pääkirjauksen otsikkoon tulisi aina päänimeke. Taustalla ongelma päävastuullisen tekijän löytämisessä. [Käsiteltävä myöhemmin.]

* Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen julkaisusarjan uutuusraportti (liitteenä).

2. Yhtenäistetyt nimekkeet : opuskokonaisuuden nimi

Keskusteltiin Heikki Poroilan aloitteesta ongelmasta, joka on tullut esiin Madetojan ja Sibeliuksen yhtenäistettyjen nimekkeiden ohjeluetteloiden uudistustyön yhteydessä. Monet nykyisissä luetteloissa opuskokonaisuuden otsikon alla olevat laulut ja pianokappaleet näyttäisivät olevan näin perusteetta eli ettei tällaista yhteistä nimeä löydy. HP haluaisi Luumu-ryhmän näkemyksen siitä, painaako käytäntö ja taannehtiva työ enemmän kuin periaatteellinen puoli, johon liittyisivät myös useissa tapauksissa lyhyemmät nimekkeet.

   Asiasta oltiin eri mieltä. Varsinkin Kyösti Mäkelä katsoi, ettei ilman erittäin painavia syitä pitäisi muuttaa kerran omaksuttuja nimekkeitä. Joidenkuiden muiden mielestä lähtökohdaksi on otettava tutkimuksen osoittama käsikirjoitus- ja julkaisuaineisto silloin, kun sellaista on käytettävissä.

   Sovittiin, että HP toimittaa lisää esimerkkitapauksia (Madetoja ja Sibelius) perusteluineen ryhmän jäse-nille (niitä on tämän muistion liitteenä).

3. Vielä FINMARC-formaatin sovellusohjeesta

Ulla Ikäheimo ja Tapani Boman halusivat kirjattavaksi, että VIOLA:n luetteloijat ovat TKAY:n luettelointitasopaperin takana. Sovittiin, että koko tasoasiaan palataan oppaan viimeistelyn yhteydessä.

   Heikki Niemelällä oli joukko KiPa:n luetteloijien näkemyksiä, joihin yritettiin ottaa kantaa:

 Kenttä 033. Sovittiin, että suositellaan vain yhden vuoden käyttöä riippumatta siitä, kuinka monen vuoden ajalle äänitystapahtumat ovat ajoittuneet (esim. 21.-28.10.1988, 14-16.4.1989 ja 11-13.11.1991 = 1991). Sovittiin myös, että kaikki monimutkaisemmat äänitysajat ilmaistaan haluttaessa huomautuksissa.

(ii) Kenttä 041. KiPa olisi halunnut kentän tyhjäksijättämistä ensisijaiseksi vaihtoehdoksi. Sovittiin lisättä-väksi lause: “Jos julkaisussa ei ole kieltä, ja järjestelmän edellyttää koodin käyttämistä, suositellaan koodia non”.

(iii) Kenttä 100$x. HN olisi halunnut laajentaa opett. -funktion käyttöaluetta, mutta ryhmän enemmistö piti nykyisiä muotoiluja ja esimerkkejä parempina.

(iv) Kentät 500/526. HN olisi halunnut nuotin ominaisuuksia koskevien tietojen (“sanat, melodia...”) siirtoa kentästä 500 kenttään 526. Ryhmän enemmistö halusi kuitenkin jättää kentän 526 täsmällisen esityskokoon-panon ilmaisemispaikaksi. Päätettiin myös sanoa suoraan, että esityskokoonpano “ilmaistaan”, ei “voidaan ilmaista”. Päätettiin myös, että osakentässä $a merkitään soittimet ja sooloäänet aina avatussa muodossa, ei lyhenteinä.

(v) Kentän 653 osakenttien toistamisesta sovittiin täsmennettäväksi, että osakenttiä $a ja $b ei toisteta, mutta $x voidaan toistaa. Jos on tarve toistaa osakenttiä $a ja $b, toistetaan koko kenttää 653 tarpeellinen määrä.

4. Indeksoinnin ongelmat [Pöytäkirjan loppu on Kyösti Mäkelän muistiinpanoa.]

Sovittiin, että Musiikkisanasto voidaan tallentaa VIOLAan, mutta ylläpidosta (editointi, täsmennykset jne.) vastaa Luumu-ryhmä. Tiedotus sanastoa koskevista uudistuksista ja termeistä käytävä keskustelu voidaan ohjata Luumu-tiedotteen lisäksi sähköpostiin (vrt. YSA:n uutiset) ja musiikkikirjastoyhdistyksen kotisivulle [kunhan se nyt saadaan valmiiksi! - HP].

   Käsiteltiin Musiikkisanaston hankalia termejä kirjaimeen d asti. Käyttöä täsmentäviä ohjeita kirjattiin liitteen osoittamalla tavalla. Jatketaan seuraavassa kokouksessa.

5. Seuraava kokous

Seuraava kokous pidetään 7.3.1996 klo 10.00 Sibelius-Akatemian kokoushuoneessa.

Muistio kokouksesta 16(3:1996)

Aika:          torstaina 7.3.1996 klo 10-15

Paikka:       Sibelius-Akatemian kokoushuone

Paikalla:    Kyösti Mäkelä, Heikki Poroila, Heikki Karjalainen, Ulla Ikäheimo, Heikki Niemelä, Ismo Sulva, Kaisu Ollila ja Jonne Kulluvaara.

Poissa:       Tapani Boman

1. Tiedoksi

• Sihteeri jätti jokaisen Luumu-ryhmän jäsenen pohdittavaksi ja kommentoitavaksi Musiikin atk-luetteloinnin oppaan 12 ensimmäisen sivun luonnokset. Kommentteja saa toimittaa sitä mukaan kun niitä ilmenee, kuitenkin seuraavaan kokoukseen mennessä (jolloin koko homma on tietenkin kirjoitettu jo uusiksi). Kommentoitavaa tullee siihen mennessä myös lisää.
• 17.4.1996 on Tampereella TYT:n organisoima yksipäiväinen musiikin atk-luetteloinnin koulu-tustilaisuus otsikolla “Miten saa luetteloinnin palvelemaan tiedonhakua”. Opetuksesta vastaa Heikki Poroila. Pääpaino on hakupisteiden valinnassa ja muodon valinnassa. Sanaa voi kier-rättää, kurssille pitäisi ilmoittautua 22.3 mennessä (hinta 500 markkaa).
• Teosluettelorintamalta sen verran, että työn alla (yhteistyössä Suomen musiikkikirjastoyhdis-tyksen ja Suomalaisen musiikin tiedotuskeskuksen kesken) ovat Toivo Kuula (Eeva Viitasalo), Selim Palmgren (HP) ja Erkki Melartin (HP).
• Merkittiin tiedoksi HYK:n luetteloijien kommentteja formaatin sovellusohjeluonnokseen. Todet-tiin, että niihin voidaan palata, oppaan toimittaja ottaa ne joka tapauksessa huomioon.
• Edellisestä muistiosta unohtunut uutinen: Tero Kansanaholle (JYK) haetaan rahoitusta tutki-mukseen ulkofennican (äänitteet) määristä ja tiedonlähteistä.

2. Yhtenäistetyt nimekkeet : opuskokonaisuuden nimi

Jatkettiin keskustelua siitä mihin viimeksi jäätiin, sillä edellisen kokouksen pöytäkirjan liitteenä olleet esimerkit eivät olleet perusasenteita ihmeemmin muuttaneet.

   Sovittiin kuitenkin, että

• HP tekee Luumu-spesiaalin, jossa asiaa selostetaan ja ihmisille tarjotaan mahdollisuus kommentoida.
• Luetteloihin, joihin muutoksia on tulossa, laitetaan esipuheeseen perusteluja ja selityksiä.
• Käyttäjiä muistutetaan myös mahdollisuudesta tehdä yleisnimisiä kokoomanimekkeitä lisäkirjauksina.

3. Vielä FINMARC-formaatin sovellusohjeeseen & vähän muuhunkin

Tehtiin seuraavat yleiset ratkaisut Heikki Niemelän esittämiin asioihin:

(1) “Psalmi” on yleisnimi muiden joukossa, eikä alkuperäisen psalmitekstin numeroa käytetä muutoin kuin haluttaessa lisätiedoissa ($p). Sen sijaan esimerkiksi Uuno Klamin teoksen Psalmus nimi on selvä erisnimi.

(2) Jos käsiteltävän laulun nimenä on tekstin muodostavan runon alkuperäinen nimi, ja kyseessä on sellai-nen nimi kuin Elegia, Nocturne tms., tätä nimeä ei tulkita yleisnimeksi vaan erottuvaksi nimekkeeksi.  Nimen alkuperä pyritään saamaan selville, mutta jos kyseessä ei ole runon nimi, se tulkitaan normaaliksi yleisnimeksi.

(3) Kenttään 100 tulevan henkilötekijän nimi voidaan jättää ilman funktiomerkintää osakentässä $x eräissä tapauksissa myös vaikka kyseessä ei ole kirjailija. Tällaisia funktiomerkinnöttömiä tekijöitä voivat olla esim. julkaisussa selvästi päävastuulliseksi osoitetut tuottajat tms. (Phil Spector, Quincy Jones), vaikka he eivät olisi säveltäjiä tai esittäjiä.

5. Indeksoinnin ongelmat

Jatkettiin ongelmallisiksi koettujen asiasanojen selittämistä seuraavasti:

a cappella         Käytetään lähinnä populaarimusiikin yhteydessä, taidemusiikin kohdalla vain kirjallisuu-den indeksoinnissa.

aiheet                Todettiin, että Kansallisbibliografian mukaan termiä voidaan käyttää ilmaisemaan myös taideteoksen aihetta. Sovittiin, että termiä käytetään musiikin indeksoinnissa aina muodossa “musiikki : aiheet : [haluttu aihe]”, esim. “musiikki : aiheet : meri”.

balettimusiikki Termiä käytetään samoin kuin termiä “elokuvamusiikki” kuvaamaan funktionaalista käyttöyhteyttä musiikin muusta lajista riippumatta, normaalisti jonkin muun asiasanan kanssa.

cityblues           Todettiin termi melko ongelmalliseksi, koska sillä tarkoitetaan käytännössä melkein kaikkea nykybluesia. Jonne Kulluvaara lupasi tehdä perustellun listan bluesin eri lajeista, minkä jälkeen termiin palataan.

diskomusiikki   Termillä on kaksi merkitystä, funktionaalinen (tanssimusiikki) ja tyylillinen (1970-1980-lukujen kevyt popmusiikin laji). Sen rinnakkaisilmiöitä ovat 1990-luvun tanssipop ja teknopop sekä funktionaalisesti diskotanssi, joka on asiasanatermi. Sovittiin, että kun termiä käytetään funktionaalisessa merkityksessä, siihen aina liitetään täsmenteeksi tarkempi musiikin laji (esim. popmusiikki, soul, viihdemusiikki). Kun termiä käytetään tyylillisessä merkityksessä, siihen lisätään aina aikamääre (esim. “diskomusiikki : Suomi : 1970-luku”).

duot/duetot       “Duot” on esityskokoonpanoa ilmaiseva termi, kun taas “duetot” tarkoittaa aina laulu-musiikkiteosta.

elektroakustinen musiikki

Aiheesta käytiin pitkä keskustelu, jonka aikana sivuttiin sekä nyt kiellettyjä tarkempia termejä (konkreettinen musiikki) että tarkemmin määrittelemättömiä uudempia ilmiöitä (eloelektroniikka). Todettiin, että termi on tarkoitettu käytettäväksi vain taidemusiikki-teosten yhteydessä, mutta paineita käytön laajentamiseksikin on olemassa. Todettiin, että elektroakustista musiikkia voidaan tuottaa myös nykyaikaisilla syntetisaattoreilla. Jätettiin asia yleensäkin hautumaan, mutta erityisesti työnimellä “elektroninen populaari-musiikki” kulkeva termi, jonka avulla voitaisiin indeksoida mm. syntikkapoppia joutu-matta käyttämään taidemusiikille varattua termiä. Myös “eloelektroniikka” täytyy pyrkiä määrittelemään ennen johtopäätöksiä.

6. Seuraava kokous

Päätettiin kokoontua seuraavan kerran torstaina 11.4.1996 klo 10 Sibelius-Akatemian kokoushuoneessa (jonka Ismo toivottavasti varaa). Jatketaan asiasanoista ja käsitellään muita kiireellisiä asioita.

Muistio kokouksesta 17(4:1996)

Aika:          torstai 11.4.1996 klo 10-15.45

Paikka:       Sibelius-Akatemian kokoushuone

Paikalla:    Kyösti Mäkelä, Heikki Poroila, Heikki Karjalainen, Ulla Ikäheimo, Heikki Niemelä ja Tapani Boman sekä Ismo Sulvan tilalla Sibelius-Akatemian kirjastosta Ilkka Haataja.

Poissa:       Ismo Sulva, Kaisu Ollila ja Jonne Kulluvaara.

0. Seuraava kokous

Päätettiin pitää seuraava kokous torstaina 23.5 klo 11 Jyväskylässä. Kokouspaikkana on joko yliopiston tai kaupungin kirjasto, asia varmistetaan kokouskutsussa. Kokouksen yhteydessä on halukkailla mahdollisuus tutustua kirjastoihin. Jos joku ei saa matkarahoja taustayhteisöltään, matkalasku osoitetaan Suomen musiikkikirjastoyhdistykselle.

1. Musiikin atk-luetteloinnin opas

Keskusteltiin jo jaetuista liuskoista ja jaettiin 40 sivua lisää. Sovittiin, että jokainen halukas toimit-taa kommenttinsa Heikki Poroilalle kirjallisesti sitä mukaan kun haluaa. Todettiin, että mitä todennäköisimmin oppaan lopullinen kirjaksi muuttaminen jätetään suosiolla elokuun lopulle.

2. Opuskokonaisuudet

Jatkettiin aiheesta keskustelemista ja ratkaisun jauhamista. Todettiin, että kaikki seitsemän asiaa kommentoinutta tukivat Sibeliuksen ja Madetojan opusten sellaista tulkintaa, joka johtaa joidenkin opuskokonaisuuksien hajoamiseen yksittäisiksi teoksiksi. Mielipiteet jatkotoimista liikkuvat hyvin laajalla alueella; jotkut olisivat valmiita ottamaan perussäännöksi yleisnimisten kokoomanimekkei­den välttämisen, toiset suosisivat niitä edelleen aina kun on vähänkin perusteita.

   Todettiin, että koska säännöt eivät sinänsä sano mitään siitä, milloin jokin yleisniminen ilmaisu on tulkittava kokoomanimekkeeksi, milloin ei, kansallista sovellusta tarvitaan. Ongelmallisimmaksi alueeksi todettiin säveltäjät ja teokset, joista on olemassa eräänlaista keskitason tietoa, mutta ei perusteellista teosluettelon biblio-grafista tietoa. Jos taustatietoja ei ole lainkaan, joudutaan joka tapauksessa toimimaan julkaisun tietojen pohjalta.

   Sovittiin, että Heikki Poroila tekee keskustelun pohjalta ehdotuksen seuraavaan kokoukseen. Ehdotuksessa otetaan kantaa siihen, miten erilaisissa hakuteoksissa olevia tietoja suositellaan tulkittavaksi. Kun suositus on käsitelty, se liitetään atk-luetteloinnin oppaaseen.

   P.S. HP suunnittelee kirjoittavansa hiukan laajemminkin tästä sävellysten tiedonlähteiden proble-matiikasta joko Intervalliin tai Luumu-tiedotteeseen.

3. Varastokirjaston kysely

Keskusteltiin Varastokirjaston kyselystä, joka koski musiikkiluetteloinnin periaatteita VAARI-tietokannassa. Sovittiin, että sen lisäksi, mitä itse kukin vastaa, lähetetään Luumu-ryhmän puolesta yleinen kannanotto, jossa todetaan (1) musiikkijulkaisujen saaminen Varastokirjastoon ja tämän aineiston luettelointi VAARI-tietokantaan ja sitä kautta maksuttoman tiedonhaun piiriin erittäin tärkeäksi asiaksi, (2) että musiikkijulkaisut tulee luetteloida tiedonhaun kannalta riittävän perus-teellisesti, mikä ei suinkaan tarkoita kansallisbibliografian tasoista luettelointia ja että (3) musiikki-julkaisujen kohdalla ei voida lähteä kirjallisuuden tavoin siitä, että VAARI on pelkästään paikan-nustietokanta; varsinkin taidemusiikkia ei kerta kaikkiaan etsitä ensi sijassa julkaisuina vaan teosten ja tulkitsijoiden kautta.

4. “Unohtumattomat”

Käsiteltiin pääkaupunkiseudun luetteloijien pyynnöstä eräiden populaarimusiikkiäänitteiden pääni-mekkeen valintaan liittyviä ongelmia. Kyseessä ovat “Unohtumattomat”, “20 suosikkia” jne. tyyp-piset julkaisut, joissa julkaisun nimi ja eräänlainen sarjan nimi ovat samat.

   Todettiin pääkaupunkiseudun luetteloijien tulkinta asiasta varsin onnistuneeksi ja päätettiin antaa asiasta seuraava suositus (joka laitetaan sekä seuraavaan Luumu-tiedotteeseen että atk-luetteloinnin oppaaseen):

Musiikkiäänitteissä voi julkaisun nimi olla samalla myös sarjan nimi (esimerkiksi sellaiset kuin “Unohtumattomat”, “20 suosikkia” jne.). Jos julkaisulla ei ole muuta nimeä, tämä nimi merkitään ainakin kenttään 245 $a, mutta tarvittaessa myös kenttään 440 $a. Jos julkaisulla kuitenkin on muu nimi (muu kuin pääesittäjän nimi), tämä nimi merkitään kenttään 245 $a ja sarjanimi vain kenttään 440 $a (esimerkiksi “Unohtumattomat”-sarjaan kuuluvilla Olavi Virta -levyillä on on erityinen nimi “Kootut levyt”, joka siis ohittaa sarjanimen). Jos tässä kuvaillun kaltaisella äänitteellä on (lähinnä) kanteen merkitty alanimeke (esimerkiksi yhden kokoelmaan sisältyvän kappaleen nimi), tämä merkitään kenttään 245 $b (esim. 245 $a Unohtumattomat $b Käyn ahon laitaa $d Juha Vainio).

5. Maantieteelliset täsmenteet asiasanoissa

Edelleen pääkaupunkiseudun luetteloijien pyynnöstä käsiteltiin ongelmia, jotka liittyvät kentän 653 $y käyttöön säveltäjien ja heidän teostensa yhteydessä.

   Ongelma 1: Mitä maantieteellistä nimitystä käytetään sellaisten säveltäjien/sävellysten yhtey-dessä, joiden kansallisuutta vastaavan valtion nimi on historian eri vaiheissa muuttunut, viimeksi 1990-luvun alussa. Mitä maantieteellistä täsmennettä käytetään entisen Neuvostoliiton alueelle toimineiden ja edelleen toimivien säveltäjien kohdalla?  Onko DvoÍák edelleen “Tsekkoslovakia” vaiko “Tšekki”? Onko Händel “Saksa”, “Englanti” vai “Iso-Britannia”? Onko Guillaume Dufay “Ranska”, “Hollanti” vai “alankomaiset koulukunnat”?

   Ongelma 2: Mitä tehdään emigranteille, “kulkureille” ja muille kosmopoliiteille? Onko Arvo Pärt “Neuvostoliitto”, “Viro” vai “Saksa”? Onko Herman Rechberger “Itävalta” vai “Suomi”? Tai Stravinsky “Venäjä”, “Ranska” ja “Yhdysvallat”?

   Sovittiin, että edetään asiassa kahdella eri tavalla. Tässä vaiheessa päätettiin suositella käytän-töä, jonka mukaan 1990-luvun alkuun asti toimineiden säveltäjien ja syntyneiden sävellysten yhteydessä käytetään sen valtion nimeä, joka oli olemassa 1980-luvun lopussa. Toisin sanoen ei ryhdytä tutkimaan, milloin syntyivät valtiollisina käsitteinä Saksa, Italia, Tšekkoslovakia tai Iso-Britannia. 1990-luvun aikana syntyneitä sävellyksiä (ja mahdollisia ihan uusia säveltäjiä, jotka eivät ole aiemmin ehtineet toimiakaan) käsitellään sen mukaan, mikä nimi nyt on sillä valtiolla, johon säveltäjän kansallisuus ne liittää. Sävellykset, jotka ovat syntyneet Neuvostoliiton jälkeisen Georgian säveltäjien kynästä, saavat täsmenteen Georgia ja vastaavasti soveltaen esimerkiksi entisen Jugoslavian alueen tilanteeseen.

   Koska tämä suositus ei ratkaise kaikkia ongelmia, päätettiin ryhtyä keräämään ohjeluetteloa  kaikkein hankalimmista säveltäjistä (kuten Händel, Chopin ja Stravinsky). Tämän ohjeluettelon rungon keräämiseen saavat luvan osallistua kaikki. Kerätyt tapaukset käsitellään tulevaisuudessa yksi kerrallaan ja tehdään kansallinen suositus. Ohjeluettelo julkaistaan koosta riippuen joko Luumu-tiedotteessa tai itsenäisenä julkaisuna.

6. Ajanmääreet asiasanoissa

Tätäkin asiaa käytiin läpi pääkaupunkiseudun luetteloijien käsittelyn pohjalta. Seuraavat periaatteet hyväksyttiin myös Luumun puolesta ja tarpeen mukaan atk-luetteloinnin oppaaseen liitettäväksi:

* Ajanmääreinä käytetään ensisijaisesti täysiä vuosikymmeniä, ellei asian luonteesta johdu, että hyvin täsmällisen vuosiluvun ilmaiseminen on mielekästä. Tällaisissakin tapauksissa tulisi tarkan vuoden lisäksi tehdä kirjaus myös vuosikymmenestä. Jos on erityisiä syitä tuoda esille yksittäisen sävellyksen tarkka syntymävuosi, käytetään huomautuskenttiä.

$z 1920-luku (sävellys tehty 1929)

$z 1990-luku (popuutuuslevy vuodelta 1996)

653 $a hitit $y Suomi $z 1964-1966 +         653 $a hitit $y Suomi $z 1960-luku

653 $a laulujuhlat $y Haapavesi $z 1909 +  653 $a laulujuhlat $y Suomi $z 1900-1909

* Jos halutaan ilmaista vuosisadan ensimmäinen vuosikymmen, käytetään soveltaen seuraavia merkitsemistapoja:

$z 1900-1909 [vuonna 1910 tehty on jo 1910-luku]

$z 2000-2009 [kaikki vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä tapahtuva]

* Jos julkaisun tarkoituksena on esitellä tietyn aikavälin musiikkia, voidaan käyttää väliviivalla varustettua aikamäärettä. Jotta haku voisi kohdistua myös “piiloon” jääviin vuosikymmeniin, suositellaan tällaisen aikaväliasiasanan lisäksi tehtäväksi toistumat myös jokaisesta vuosikymme­nestä erikseen.

653 $a rock $y Suomi $z 1950-1980 -luvut

+  653 $a rock $y Suomi $z 1950-luku

+  653 $a rock $y Suomi $z 1960-luku

+  653 $a rock $y Suomi $z 1970-luku

+  653 $a rock $y Suomi $z 1980-luku

* Kun halutaan ilmaista, että julkaisu sisältää eri vuosikymmeniltä peräisin olemaa musiikkia, jokaisesta vuosikymmenestä tehdään oma asiasanakirjaus:

653 $a rock $y Suomi $z 1950-luku

653 $a rock $y Suomi $z 1960-luku

653 $a rock $y Suomi $z 1970-luku

653 $a rock $y Suomi $z 1980-luku

tai

653 $a rock $y Suomi $z 1950-luku $z 1960-luku $z 1970-luku $z 1980-luku

* Laajemmat aikavälit kuten vuosisadat ilmaistaan seuraavien esimerkkien tavoin soveltaen:

653 $a populaarimusiikki $y Suomi $z 1900-luku

653 $a kirkkomusiikki $b renessanssi $y Espanja $z 1400-1500 -luvut

tai 653 $a kirkkomusiikki $b renessanssi $y Espanja $z 1400-luku

653 $a kirkkomusiikki $b renessanssi $y Espanja $z 1500-luku

Vielä mietittäväksi jätettiin kysymys siitä, pitäisikö eritellä musiikin esityksiin ja itse musiikkiin kohdistuvat asiasanat. Asia tuli esille pohdittaessa, onko suomalaisen rockabillybändin 1980-luvulla tekemän tyylinmukaisen covereista koostuvan levyn asiasanana “rockabilly : Suomi : 1980-luku” vai “rockabilly : Yhdysvallat : 1950-luku”.

   Todettiin, että taidemusiikissa käytännössään asiasanoitetaan aina sävellyksiä, esityksiä tai tulkintoja aniharvoin. Populaarimusiikissa tilanne on monimutkaisempi, ja ilmeisesti käytännöt ovat olleet erilaisia. Eräänä ratkaisuna väläyteltiin sitä, että jos populaarimusiikissa on kohteena itse musiikki, lisätään ketjuun termi “sävellykset” (esim. rockabilly : sävellykset : Yhdysvallat : 1950-luku). Toisaalta muistutettiin, että valtaosin populaarimusiikin esitykset ja musiikki ovat kuitenkin peräisin samalta vuosikymmeneltä.

7. “Hyvin yleisten” termien käyttö

Tässä on kyse termeistä, joiden kattama alue on musiikissa niin yleinen, että mielekkäiden haku-tulosten saaminen edellyttää termien yhdistämistä. Sovittiin seuraavista periaatteista:

* Hyvin yleisiä termejä ei suositella käytettäväksi sellaisenaan ilman täsmenteitä.

* Yleisiä ja laaja-alaisia termejä käytetään varsinaisena asiasanana vain, kun julkaisu sisältää tai käsittelee kokoelmanomaisesti koko tätä ilmiötä tai ainakin sen suurta osaa (Huom! Esimerkeissä ei ole suoritettu permutointia, vaan näkyvissä on vain yksittäisiä asiasanoja):

653 $a barokki $b musiikki $y Eurooppa

653 $a afroamerikkalainen musiikki $b musiikkitiede $z 1990-luku

653 $a tanssimusiikki $b hakuteokset $y Saksa

653 $a tanssit $b populaarimusiikki $x hakuteokset

* Toinen käyttöyhteys on tällaisen laajan termin yhdistäminen täsmällisempään termiin  selven-tävänä toisena asiasanana:

653 $a yksinlaulu $b romantiikka

653 $a saksofoni $b afroamerikkalainen musiikki

653 $a harppu $b perinnemusiikki

* Kolmas käyttöyhteys liittyy rajatapausten ilmaisemiseen. Jos julkaisun selvää suurryhmää on vaikea määritellä, asia on hyvä ilmaista myös asiasanoissa. Tällöin on permutointi aina tarpeen:

653 $a viihdemusiikki $b taidemusiikki $x sinfoniaorkesterit

653 $a liturginen musiikki $b perinnemusiikki $y Nepal

8. Ketjut vs. ei-ketjut

Vaikka asiasanojen ketjutuksen ongelmat koskevat laajemmin vain niitä järjestelmiä, joissa on asiasanaketjujen selailumahdollisuus, sovittiin seuraavista periaatteista:

* Ketjun muiden osien tarkoituksena on aina osakentässä $a olevan termin täsmentäminen. Osa-kenttään $b ei ole tarkoitus laittaa “toista” asiasanaa, ellei se nimenomaisesti täsmennä ensim-mäistä. Esimerkiksi ketjua 653 $a rock $b folkmusiikki $x country ei pidä käyttää, jos julkaisu sisältää näitä kaikkia musiikinlajeja tai jos niitä kaikkia käsitellään. Tämä asiasanaketju indeksoi julkaisua tai sävellystä, joka sisältää aineksia näistä kolmesta lajista olematta yksiselitteisesti rockia. Jos halutaan ilmaista, että esimerkiksi kirja käsittelee rockia, folkia ja countrya, täytyy tehdä kolme erillistä 653-kirjausta.

* Ketjun pituutta ei ole syytä itseisarvoisesti lisätä, vaan osilla täytyy aina olla hyötysisältöä.  Mitä lyhyempi ketju on, sitä kätevämpi se on erilaisissa selailuhauissa.

653 $a sonaatit $b viulu $x klarinetti $x urut $y Itävalta $z 1810-luku

653 $a soitinrakennus $b jousisoittimet $x puulajit

* Ketjun osien permutointiin ei ole olemassa patenttisääntöä. Omaksi asiasanaksi ei kuitenkaan kannata valita sellaista ketjun osaa, jonka rooli on vain täsmentävä, eikä itse asiaa sinänsä ole julkaisun sisällössä:

653 $a rock $b oopperat $y Iso-Britannia $z 1970-luku

653 $a englannintorvi $b soolot

653 $a saha $b soittimet

9. Asiasanojen semanttinen sisältö, part 3

Jatkettiin asiasanaston termien semanttista selittämistä.

“Elektroninen populaarimusiikki”, kokonaan uusi termi, jonka käyttöönotosta äänestettiin 4-2.  Sen määritelmä olisi suunnilleen seuraava:

elektroninen populaarimusiikki

LT populaarimusiikki

RT elektroakustinen musiikki

RT popmusiikki

“Elektroninen populaarimusiikki = syntetisaattoreiden ja muiden vastaavien elektronisten äänen-tuottovälineiden avulla luotua populaarimusiikkia. Termi voi liittyä moniin eriin populaarimusii­kin luokkiin kuten 78.89 (kokeellinen, “harmaan vyöhykkeen” musiikki, syntetisaattorimusiikki, new age -musiikki), 78.891 (syntikkapop), 78.8911 (progressiivinen rock) ja 78.893x (syntikkaviihde).”

“Eloelektroniikka” on myös Musiikkisanastosta puuttuva termi, jota yksimielisesti ehdotetaan liitettäväksi sanastoon. [Tässä yhteydessä todettiin, että Luumu-ryhmä on laiminlyönyt velvollisuu-tensa kerätä ja listata näitä Musiikkisanaston muutosehdotuksia. Muisteltiin, että ainakin “ambiet” on käsitelty ja hyväksytty. Pöytäkirjojen tutkiminen kuitenkin paljasti, että mitään uusia asiasanoja koskevia päätöksiä ei ole kirjattu, ei myöskään Luumu-tiedotteeseen. Tämä työ odottaa tekijöitään.]

Termiä määriteltiin siten, että kyseessä on elektronisia äänentuottamis- ja muokkaamisvälineitä  hyödyntävä esitystekniikka tai -väline, joka asiasanana rinnastuu lähinnä soittimiin. Termin englan-ninkielinen vastine on “live electronics”.

elokuvamusiikki      Termiä käytetään kaikkien soundtrack-äänitteiden yhteydessä. Sitä voi käyttää myös sellaisten kokoomaäänitteiden (ja -nuottien?) yhteydessä, joihin on koottu elokuvissa käytettyä muuta musiikkia (yleensä taidemusiikkia) ja tämä yhteys elokuviin on tuotu julkaisussa selvästi ilmi. Termin elokuvamusiikki rinnalla voidaan käyttää myös sellaista asiasanaa kuin “elokuvat : taidemu­siikki : kokoelmat”.

   Populaarimusiikkia esiintyy elokuvissa sekä varta vasten sävellettynä että vanhojen olemassaolevien kappaleiden kokoelmina. Todettiin, että varta vas-ten elokuvaan sävelletyn populaarimusiikin yhteydessä käytetään asiasanaa “elokuvamusiikki” ongelmitta. Jos kokoelma kuitenkin sisältää alkuperäisiä äänitteitä, täytyy selkeästi ilmaista, että kyse ei ole alunperin elokuvamusii­kista käyttämällä myös musiikkia tyylillisesti kuvaavia asiasanoja.

elämäkerrat, muistelmat

henkilöhistoria, historiikit

Hyväksyttiin seuraava pääkaupunkiseudun luetteloijien erittely: “Elämäkerta” on enemmän tai vähemmän kattava, yksilön elämän vaiheet käsittelevä julkaisu, jonka on tehnyt joku muu kuin yksilö itse. “Henkilöhistoria” on termi, jolla tarkoitetaan yksilön vaiheita käsittelevää julkaisua, joka ei kuitenkaan pyri olemaan koko elämän kattava “elämäkerta”, vaan keskittyy esimerkiksi johonkin tiettyyn aikaväliin. “Muistelmat” ovat aina kohdeyksilön itsensä kertomaa tai kirjaamaa henkilöhistoriaa, joka voi olla myös “elämä-kerta”. Termi omaelämäkerta ei ole käytössä. Yhteisöistä ei käytetä edellä mainittuja termejä, vaan niiden sijasta ilmaisua “historiikit”.

esittäjät                    Termi on hyvin yleinen ja sitä on tarkoitus käyttää ammattiryhmää ilmaiseva­na käsitteenä, joka pitää sisällään laulajat, soittajat, tanssijat, lausujat jne. Termi “esittäjät” on musiikin lajien suhteen neutraali ilmaisu. Sen rinnakkai­sia termejä ovat esimerkiksi “säveltäjät” ja “tuottajat”.

esityskäytäntö          Todettiin, että termiä voidaan käyttää sekä taide- että muun musiikin yhtey-dessä.

fadot                         Todettiin, että termiä käytetään kuten muita laulutyylejä ilmaisevia termejä (esim. “chansonit”, “iskelmät”, “kupletit), se ei ole musiikinlaji sinänsä.

festivaalit                 Todettiin, että termi on laajempi kuin “musiikkijuhlat”. Valinta termien välillä riippuu kohteen todellisesta luonteesta. Useimmat rock-juhlat ovat Suomessa olleet “festivaaleja”, eivät “musiikkijuhlia”. Siten yleensä “festivaalit : rock”, ei “musiikkijuhlat : rock”, joka tarkoittaa musiikkijuhlien yhteydessä olevaa rock-konserttia tms.

flyygeli                    Todettiin, että termi on jätetty tarkoituksella pois sanastosta, jotta ei tarvitsisi kieltää sen käyttöä [KÄYTÄ piano] joissakin erityistilanteissa. Termiä ei ole kuitenkaan tarkoitus käyttää pianon synonyyminä, vaan ainoastaan silloin, kun kyseessä on esimerkiksi flyygelin rakentamis-, korjaamis- tai huolto-oppaan tyyppinen julkaisu. Mutta ei siis “sonaatit : flyygeli : Saksa : 1870-luku”!

folkmusiikki            Termillä tarkoitetaan alkuperältään angloamerikkalaista, perinnemusiikin tyyleihin ja sävelmiin nojautuvaa akustista musiikin tyylilajia, joka syntyi 1950-luvun puolivälissä ja kukoisti erityisesti 1960-luvun alkupuolella myös Yhdysvaltojen ulkopuolella. “Folkmusiikkia” on tehty 1990-luvulle asti, mutta termin käyttö tulee rajata tällöin tyylinmukaiseen musiikkiin. “Folk-musiikin” alalajina on eritelty “hootenanny”, jonka erityispiirteenä on yhteis-laulu. Ks. myös “folk rock” ja etnisen popmusiikin määritelmät.

folk rock                  Termillä tarkoitetaan alkuperältään angloamerikkalaista sähkösoittimia hyödyntävää pop- ja rock-musiikkityyliä, jossa käytetään hyväksi perinne-sävelmiä ja osittain -soittimia. Tyylisuunta kehittyi lähinnä Isossa-Britannias­sa 1960-luvun lopulla ja kukoisti 1970-luvulla. Myös Yhdysvalloissa oli oma “folk rockin” kausi, joka käynnistyi kun osa “folkmusiikin” esittäjistä alkoi käyttää sähköisiä soittimia (mm. Bob Dylan, The Byrds). “Folk rock” on ensisijaisesti rock-musiikkia. Sen rinnakkainen ilmiö on ollut “country rock”. “Folk rock” on edelleen harrastettu tyyli.

futurismi                  Lähinnä Italiassa 1920-luvulla esiintynyt taidemusiikin tyylisuunta, jolla ei ole mitään tekemistä sen paremmin tulevaisuudentutkimuksen kuin avaruuden kanssa. Musiikillisen futurismin piiriin kuuluvia säveltäjiä on vain muutamia.

fuusiomusiikki        Termiä käytetään vain sähköisestä jazzista, jossa on voimakkaita pop- ja rock-musiikin elementtejä mukana. Termiä ei tule käyttää muiden “fuusioiden” kuvailemiseen.

gospelrock               Termillä tarkoitetaan rock-musiikkia, jonka tekstit liittävät sen hengelliseen musiikkiin.

gospelmusiikki, spirituaalit

Spirituaalit ovat Yhdysvaltain mustan väestön perinteisiä hengellisiä lauluja, joita on laulettu joko ilman säestystä tai urkujen, harmonin tms. säestyksellä, usein jumalanpalvelusten yhteydessä. Spirituaaleina pidetään myös näiden laulujen esityksiä, joista vastaavat ammattitaitoiset taidelaulajat.

   Gospelmusiikki on spirituaaleista kehittynyttä, yleensä melko pitkälle sovitettua afroamerikkalaista populaarimusiikkia, jolla on yhtymäkohtia niin bluesin kuin soulinkin tyyleihin.

   Muiden musiikillisten perinteiden pohjalta kehittyneitä hengellisen populaarimusiikin muotoja ei nimitetä gospelmusiikiksi. Esimerkiksi valtaosa suomalaisesta hengellisestä viihdemusiikista ei ole gospelmusiikkia, vaikka sitäkin esiintyy.

10. Luumu Internetissä

Todettiin, että Suomen musiikkikirjastoyhdistys on avaamassa vielä kevään aikana omaa kotisivua, jonne voidaan tehdä myös Luumu-ryhmälle oma sivu. Luumu-ryhmän sivu sisältäisi ainakin (1) tiedotteen sähköisen version, (2) joitakin ohjeellisia luetteloita ja (3) mahdollisesti keskustelupals­tan. Asiaa ei ole vielä mietitty, mutta tietoverkkolevitykseen kannattanee lähitulevaisuudessa jo panostaa.

Muistio kokouksesta 18(5:1996)

Aika:          torstai 23.5.1996 klo 11-16

Paikka:       Jyväskylän yliopiston kirjasto, Seminaarinkatu 15

Paikalla:    Kyösti Mäkelä, Heikki Poroila, Ulla Ikäheimo, Heikki Niemelä, Tapani Boman, Ismo Sulva, Kaisu Ollila ja Jonne Kulluvaara.

Poissa:       Heikki Karjalainen

1. Musiikin atk-luetteloinnin opas

Käytiin läpi kommentteja oppaan luonnokseen. Sovittiin seuraavista muutoksista Ulla Ikäheimon ja Tapani Bomanin listan, Kyösti Mäkelän ja Heikki Niemelän kommenttien perusteella:

* TKAY:n nimi pois sulkeista (s. 11)

* Luettelointitasosta tehdään lyhyt luku, minkä lisäksi laitetaan liitteisiin TKAY:n suositus Linnea-kirjastoille, mikäli TKAY haluaa/suostuu. Päätettiin, että Luumu-ryhmä suosittelee musiikissa ns. keskitasoa vähimmäistasoksi.

* Päätettiin kypsytellä kysymystä nuottijulkaisujen erityismääreistä, koska ryhmässä on kaksi tulkintaa termeistä “partituuri”, “soolonuotti/soolopartituuri” ja “ääni”. Luettelointisääntöjen teke-misen yhteydessä termeillä oli tarkoitus ilmaista nuottikuvaa seuraavin periaattein:

partituuri             = enemmän kuin yksi ääni (nuottiviivasto), enemmän kuin yksi soittaja

soolopartituuri    = enemmän kuin yksi ääni (nuottiviivasto), yksi soittaja

ääni              = yksi ääni (nuottiviivasto), yksi soittaja

Kokouksessa puollettiin myös tulkintaa, jonka mukaan tässä kohdassa ilmaistaisiinkin ensi sijassa soittajien lukumäärään seuraavin periaattein:

partituuri             = kaksi tai useampia soittajia

soolopartituuri    = yksi soittaja

ääni              = yhden soittajan epäitsenäinen osuus partituurista

* HP lupasi yrittää selventää osakenttätunnusten ja tekstin välistä eroa ylimääräisellä välilyönnillä.

* Sivulle 26 lause: “Laattanumero on tunnus, joka erottaa eri nuottipainosten painolaatat toisistaan.”

* Non-koodin käyttö ilmaistaan (s. 29) suosittelun sijasta ilmaisulla “voidaan käyttää”.

* Sovittiin, että oppaaseen lisätään yleinen kohta sulkeiden lisäämisestä funktiomerkintään ja muualle, missä myös automaattinen tuottaminen on mahdollista. Todetaan, että joissakin järjestel-missä niitä ei tarvitse erikseen kirjoittaa.

* Todettiin, että luettelointisäännöissä musiikkinimekkeeseen liittyy aina säveltäjän nimi, joten muodollisesti oikeata yhtenäistettyä musiikkinimekettä ei voi tehdä esim. anonyymistä kansan-sävelmästä. Jos jossain kuitenkin on tarve tehdä auktoriteettikirjauksia tai pseudo-yhtenäistettyjä nimekkeitä tällaisista, voidaan soveltaa luettelointisääntöjen Kalevala-esimerkkejä.

* Osakentän 240 $n sijainnista todetaan, että se on formaatissa sijoitettu toiseksi, mutta että sen merkitsemispaikka riippuu kirjastojärjestelmästä. Lisätään oppaaseen toteamus, jonka mukaan  esimerkeissä se on sijoitettu viimekseksi, mutta voi siis olla myös muualla (käytännössä toisena).

* Osakentän 240 $n käytön yleisiin perusteluihin lisätään: “tarkoituksena on mm. helpottaa samannimisten teosten erottumista toisistaan”.

* Sovittiin, että osakenttään 240 $n tulee sukunimen lisäksi etunimen alkukirjain, merkitään mahdolliset kaikkien käytettävien etunimien alkukirjaimet samantien (esim. Bach, C. P. E.).

* J. Straussit merkitään muodossa Strauss, Johann, nuor., Strauss, Johann, vanh. ja Strauss, Josef.

* Lajittelukenttäohje (s. 39) sovittiin ilmaistavaksi suosituksena ja perusteluna hyödyllisyys esim. Manda-tietokannassa.

* Todettiin, että VTLS käyttää 241-kentän sijasta auktoriteettivalvontaa, mutta että muissa järjestelmissä kentän käyttämisestä on hyötyä.

* Sovittiin, että yleismääreen käytöstä ja merkityksestä lisätään pieni johdanto, jonka yhteydessä todetaan, että yleismääre täytyy aina merkitä osakenttään 245 $z tai jos järjestelmässä käytetään jotain muuta kenttää, niin sitten sinne.

* Esimerkit sivulla 47 (245/248) merkitään eri riveille selvyyden lisäämiseksi. Ja täälläkin lajittelu-ohjeen käyttöä suositellaan.

* Lisätään kentän 240 indikaattorista 1 selitys, miksi sitä ei käytetä musiikin luetteloinnissa (eli viittaus luettelointisääntöihin, joissa musiikkinimekkeeseen aina yhdistetään säveltäjän nimi).

* Vahvistettiin, että oppaan julkaisijana ja kustantajana toimii Suomen musiikkikirjastoyhdistys.

* Poistettiin johdantoluvusta joukko kappaleita ja lauseita Kyösti Mäkelän ehdotuksesta. Heikki Niemelän ehdotuksesta poistettiin lauseesta “Kommentteja on saatu myös kollegoilta eri kirjastoista, mistä suuret kiitokset.” sanat “eri kirjastoista”.

* Hyväksyttiin seuraavat yhtenäistettyihin nimekkeisiin liittyvät täsmennykset oppaan tekstiin:

n “Jos luetteloinnin kohteena on laajemman näyttämö- tai muun vokaaliteoksen sellainen osa, jolla ei ole erottuvaa nimeä, vaan lähinnä teoksen rakenneosaan liittyvä ilmaisu kuten “alkusoitto” (Overture, Ouverture), “näytös” (Acte, act, Akt, atto), “kohtaus” (Scène, Scene, Bild, Scena),  “balettikohtaus” (Ballo),  “sinfonia”, “välisoitto” (interlude, intermezzo), “loppukohtaus” (Finale)  tai muu sellainen, käytetään soveltaen seuraavien esimerkkien mukaisia suomenkielisiä termejä:

240 $a Le nozze di Figaro $j KV492 $s Alkusoitto $n Mozart]

745 $a Tannhäuser, WWV70. 2. näytös $d Wagner

240 $a Tannhäuser $j WWV70 $s 2. näytös. Alkusoitto $n Wagner

240 $a Pelléas et Mélisande $s 1. näytös. 2. kohtaus $n Debussy

745 $a Pelléas et Mélisande. 1. näytös. 2. kohtaus. Välisoitto $d Debussy

745 $a Messiah, HWV56. Sinfonia $d Händel

745 $a Orfeus et Eurydice $s Balettikohtaus $n Gluck

240 $a Le nozze di Figaro $j KV492 $s Loppukohtaus $n Mozart]

Jos kyseessä on kuitenkin yksittäisen tanssin tms. nimitys, se merkitään sellaisenaan (esim. Menuetto, Polacca tms.)”

n Laajemman teoksen tai teoskokonaisuuden sisältämien osien kohdalla käytetään numerointia (osakenttä 240 $g) vain siinsä tapauksessa, että kyse on itsenäisistä osista, jotka on numeroitu juoksevasti. Jos kyse on oopperan tai muun laajan teoksen epäitsenäisistä osista, numerointia ei käytetä.

[Le nozze di Figaro, KV492. Se vuol ballare, signor Contino]

ei [Le nozze di Figaro, KV492. Nro 3, Se vuol ballare, signor Contino]

[Passiot, BWV245 (Johannespassion). Wer hat dich so geschlagen]

ei [Passiot, BWV245 (Johannespassion). Nro 11, Wer hat dich so geschlagen]

ei [Passiot, BWV245 (Johannespassion). Nro 11, Koraali (Wer hat dich so geschlagen)]

[Alkusoitot, kamariork., BWV1067, h-molli. Badinerie]

ei [Alkusoitot, kamariork., BWV1067, h-molli. Nro 7, Badinerie]

[Neue Liebeslieder, op65. Nro 14, Flammenauge]

[Syksy, op68. Nro 4, Hyvää yötä]

[Lasten maailmasta, op31. Nro 4, Juna kiitää ohitse]

n Tässä yhteydessä keskusteltiin osakenttien 240 $g ja $s käytön rajoista. Hieman erimielisesti todettiin, että $g on tarkoitettu numerointitiedolle (periaatteessa aina muotoa “Nro jotain”) ja $s verbaaliselle tiedolle, joka voi olla myös pelkkä sävellaji.

Oppaan jatkokäsittelystä sovittiin seuraavaa

n Oppaan luonnos toimitetaan lausunnolle myös TKAY:lle.

n  Ryhmän jäsenet käyvät kesä-heinäkuussa läpi oppaan luonnosta, jonka jossain määrin viimeis-telemätön loppuosa jaettiin kokouksessa.

n  Kommentit lähetetään Heikki Poroilalle maanantaihin 15.7.1996 mennessä. Kaikki laa-jemmat ehdotukset ja pidemmät kommenttilistat paperilla (Runeberginkatu 65 A 2, 00260 Helsinki tai fax 90-873 6471), pienemmät asiat voi kommentoida myös puhelimitse (90-8393473) tai sähköpostitse (poroila$kaapeli.fi).

n  Jos jollakulla on ehdotuksia jo tehtyjen ratkaisujen muuttamiseksi tai kokonaan uusista peri-aatteista, ne toimitettakoon Heikki Poroilalle kirjallisesti. HP on velvollinen laittamaan asiat kommenttikierrokselle.

n  Heikki Poroila lähettää 15.7. lähetettyjen kommenttien pohjalta tekemänsä oikolukuvedoksen julkaisusta Musiikin atk-luetteloinnin opas ryhmän jäsenille ennen seuraavaa kokousta.

n  Seuraava kokous pidetään torstaina 15.8.1996 klo 10 Sibelius-Akatemiassa. Tässä kokoukses-sa opas hyväksytään painettavaksi. Mitään suuria muutoksia ei tässä vaiheessa enää ruveta tekemään.Tavoitteena on, että teos voidaan painaa elokuun loppuun mennessä ja saada jakeluun syyskuun alussa (IAML:n vuosikokous on 1.-6.9 eli joko ennen sitä tai heti sen jälkeen).

2. Muut mahdolliset asiat

Käytiin läpi Tapani Bomanin paperia musiikkiteosten yleisnimistä (jaettiin kokouksessa) sekä Heikki Poroilan siihen laatimia alustavia kommentteja (jaettiin kokouksessa. Todettiin seuraavaa:

n  Vahvistettiin jo aiemmin sovittu käytäntö, jonka mukaan teoksen nimenä olevaa yleisnimeä (esim. Elegia, Nocturne tms.) ei yhtenäistetä yleisnimenä, vaan erisnimenä, mikäli kyseessä on teoksen tekstinä olevan runon otsikko. Todettiin, että myös sellaiset yleisnimet kuten “Concerto” tai “Sinfonia” voivat olla joissain tapauksissa kaunokirjallisen teoksen nimenä erottuvia musiikkinimekkeitä.

n  Todettiin, että käytettävien yleisnimien luettelo (sekä luettelointisäännöissä että HP & KM:n oppikirjassa) kaipaa systemaattista läpikäyntiä, jonka yhteydessä sinne voidaan lisätä sekä käytettäviä termejä että ohjaavia termejä ei-käytettävistä muodoista. Koko asiaa täytynee myös selittää jonkin verran esim. atk-luetteloinnin oppaassa.

3. Asiasanojen semanttinen sisältö, part 4

blues                 Ensimmäisenä käsiteltiin termin “blues” alajaottelua Jonne Kulluvaaran  valmis-taman perusselvityksen pohjalta (jaettu aiemman pöytäkirjan liitteenä). Todettiin  asia varsin moniselitteiseksi ja hankalaksi. Päädyttiin kuitenkin siihen, että asia-sanaston termeihin “cityblues”, “country blues” ja “folkblues” liitetään verbaalista selitystä ja ehkä muutamia artistien nimiä vihjeeksi (nimien käytöstä oli myös kriittisiä näkemyksiä). Sen lisäksi termi “city blues” rajataan tarkoittamaan vain 1920-luvun perinteistä tyyliä, mutta uudeksi termiksi sanastoon otetaan “urban blues”, jonka alatermeinä ovat “Chicago blues” ja “soulblues” asianmukaisine selitteineen. Kyösti Mäkelä ja Jonne Kulluvaara hiovat vielä asiaa.

gregoriaaninen laulu

Yksiäänistä (miesten laulamaa) roomalaiskatolisen kirkon piirissä syntynyttä ja laulettavaa musiikkia, jossa ei ole säestyssoittimia. Kaikki tekstit ovat liturgisia tai muuten uskonnollisia. Sovittiin, että lisätään sanastoon RT-suhde termien “bysanttilainen musiikki” ja “gregoriaaninen laulu” välille (myös “ambrosiaaninen laulu”).

hard core

Sovittiin, että termin käyttäminen musiikkisanastossa lopetetaan.

hawaijinkitara

Todettiin, että kyseessä ei ole varsinaisesti soitin, vaan soittotyyli. Siksi sanastoon laitetaan RT kitara. Ensimmäinen havaijinkitaratyylin erikoissoitin oli dobro (1926). “Slide guitar” on yleisnimitys akustisille havaijinkitarasoittotyyleille, “steel guitar” puolestaan sähköisille. “Lap steel” on myös sähköisen soittotyylin nimitys. “Pedal steel guitar” on jalkiolla varustetun sähköisen kitaran nimitys.

hengellinen musiikki

Pääkaupunkiseudun kirjastojen ehdusta termistä “uskonnollinen musiikki” ei voitu ottaa käyttöön, koska YSA:ssa on käytetty termiä “hengellinen musiikki”. Sovittiin kuitenkin, että korvikkeena voi olla termi “uskonnot : musiikki” tai “uskonnolliset yhteisöt : musiikki”.

   Todettiin, että “hengellinen musiikki” on pääosin aina vokaalimusiikkia (tekstitettyä), mutta termiä voi käyttää myös soitinmusiikin yhteydessä silloin, kun musiikin perustana on liturginen musiikki tai hengelliset laulut (esim. sovituksia soittimille) tai kun asia on muuten ilmaistu julkaisussa selkeästi (esim. koraalialkusoitot).

   Sovittiin, että termejä “rituaalit : musiikki”, “riitit : musiikki” sekä “seremoniat : musiikki” tutkitaan vielä.

hengelliset laulut

Varataan kristillisten uskontokuntien ei-liturgisen laulumusiikin käyttöön. Muiden uskontokun­tien lauletun uskonnollisen musiikin kohdalla käytetään termiä “hengellinen musiikki : laulut” tai “uskonnot : musiikki : laulut”.

liturginen musiikki

Varataan kristillisten uskontokuntien jumalanpalvelukseen vahvistetun tai muutoin vakiintunees­ti kuuluvan musiikin käyttöön. Jos tätä yhteyttä ei ole, kyse on hengellisistä lauluista tai musiikista. Termiä ei käytetä ei-kristillisten uskontokuntien yhteydessä.

klassikot

Osa ryhmää vastusti jyrkästi tällaisen termin ottamista käyttöön. Ei päästy yksimielisyyteen.

P.S.

Hankalien säveltäjien kansallisuuksien ohjeluettelo

Viime kokouksessa päätettiin ryhtyä keräämään ohjeluetteloa kansallisuutensa osalta (653 $y) kaikkein hankalimmista säveltäjistä. Kun tässä on hiukan tyhjää tilaa, aloitan listan keräämisen:

Nimi                                       1. kansallisuus    2. kansallisuus    3. kansallisuus

Abraham, Paul                       Unkari          Yhdysvallat

Buxtehude, Dieterich             Saksa            Tanska

Chopin, Frédéric                    Puola            Ranska                 -

Händel, Georg Friedrich        Saksa            Iso-Britannia              -

Ligeti, György                       Unkari          Itävalta

Liszt, Franz                            Unkari          Saksa                   Ranska

Loewe, Frederick                   Yhdysvallat         Itävalta

Prokofjev, Sergei                   Venäjä          Neuvostoliitto

Pärt, Arvo                              Viro              Saksa                   -

Stravinsky, Igor                     Venäjä (-1933)    Ranska  (-1944)  Yhdysvallat (1945-)

Tubin, Eduard                        Viro              Ruotsi (1961-)

Varèse, Edgard                      Ranska         Yhdysvallat

Weill, Kurt                      Saksa            Yhdysvallat (1943-)

Xenakis, Iannis                      Kreikka        Ranska                 -

Ysaÿe, Eugène                       Belgia           -                           -

Straussit = Itävalta, paitsi Richard = Saksa. Hugo Wolf = itävalta. Oswald von Wolkenstein = Itävalta. Édouard Lalo = Ranska. Kaikki flaamilais-ranskalaiset käytävä lävitse! Yleensäkin vanhempi musiikki. Lasso = ranskalais-flaamilainen. Meyerbeer = Saksa.

Muistio kokouksesta 19 (6:1996) puuttuu

Muistio kokouksesta 20(7:1996)

Aika:          torstai 3.10.1996 klo 10.15 -

Paikka:       BTJ Kirjastopalvelun kokoushuone

Läsnä:        Kyösti Mäkelä, Heikki Poroila, Jukka Tammilehto, Heikki Niemelä, Tapani Boman, Kaisu Ollila, Heikki Karjalainen, Jonne Kulluvaara ja Maaria Harviainen

Poissa:       Ulla Ikäheimo ja Ismo Sulva

1. Luumu-ryhmän työsuunnitelma

Merkittiin keskustelun päätteeksi seuraavat asiat ryhmän työlistalle (tämä laitetaan myös Luumu-tiedotteeseen):

• Musiikkisanaston selitykset ja muut ohjeet sekä yleinen ylläpito. Luonnos luetteloijien keskus-teltavaksi pyritään saamaan valmiiksi alkuvuodesta 1997. Pyritään saamaan opas valmiiksi kevään 1997 päätteeksi.

   Musiikkisanastoon liittyy ohjeluettelo tiettyjen säveltäjien kansallisuudesta, jonka valmistami­nen on jo aloitettu.

• Soittimien nimien ohjeluettelo. Tätä varten on olemassa erillinen työryhmä (Heikki Poroila, Kyösti Mäkelä, Terttu Laine ja Riitta Tingander), joka tuo Luumu-ryhmälle ehdotuksen käsi-teltäväksi, kunhan saa sen valmiiksi.
• Suositus ydintietueesta musiikissa. Tätä pohjustava kansainvälinen Core Bibliographic Record -asiakirja valmistunee tämän syksyn aikana.
• Hankalat musiikkinimet -ohjeluettelon ylläpito ja uudistaminen.
• Luokituskaavojen ylläpito ja kehittäminen. Ensisijaisesti YKL:n musiikkiosuus, mutta tarpeen mukaan myös muut käytössä olevat luokitukset.
• Luettelointiperiaatteiden seuranta ja uudistusehdotukset.
• Translitterointiperiaatteiden soveltaminen musiikissa.
• Muut ryhmälle esitetyt musiikin luettelointiin ja/tai sisällönkuvailuun liittyvät kysymykset.

2. Luumu-tiedote 7/1996

Sovittiin, että tiedote julkaistaan lokakuun aikana. Kommentit on toimitettava Heikki Poroilalle perjantaihin 11.10. mennessä. Hyväksyttiin HP:n sisältösuunnitelma seuraavin täydennyksin:

• Ryhmän kokoonpanolistalle myös sähköpostiosoitteet ja faksinumerot.
• Keskustelupalstalle ryhmän vastaus Tampereen luetteloijien kysymykseen (ks. jäljempänä itse asia) ja koko tiedotteen alkuun Luumu-ryhmän työsuunnitelma.

3. Yleistä palautetta ja keskustelua

• Tapani Boman muistutti IFLA:n piirissä käynnistyneestä luettelointifilosofisesta keskustelusta, johon voi osallistua myös Suomesta. Tapanilla oli myös terveisiä Hollannista, missä on lähdetty soveltamaan – tosin onnettomalla tavalla; Davis Quintet, Miles  – meillä jo pitkään omaksuttua tiettyjen yhteisönimien korvaamista keskushenkilön nimellä. Sovittiin, että hollantilaisille pyritään viestittämään meillä käytössä olevasta periaatteesta ja suositellaan sitä heillekin.

• Kyösti Mäkelä toi terveisiä Tampereen valtakunnallisesta neuvottelukokouksesta, jossa oli  keskusteltu mm. yhtenäistettyjen nimekkeiden ohjeluetteloiden uusintapainosten muutoksista kriittisesti. Asiasta käytiin myös Luumu-ryhmässä jälleen keskustelua ilman varsinaisesti uusia näkökulmia. Todettiin kuitenkin melko yksimielisesti, että YMN on sinänsä arvokas ja tarpeel-linen välinen ja että ohjeluetteloiden helposti saamasta auktoriteettiasemasta huolimatta niiden käyttö (varsinkin uudempien laitosten) on viime kädessä vapaaehtoista.

   Merkittiin tiedoksi, että Tampereella oli toivottu erityisesti, että valmisteilla oleva Yhtenäistetyt säveltäjät sisältäisi mahdollisimman tarkkaan kaikki tärkeät teokset kultakin säveltäjältä. Tähän HP totesi että se on tarkoitus, mutta työ tulee vaatimaan aikaa.

   Merkittiin tiedoksi ja katsottavaksi kolme tulevan Mozart-luettelon 3. painoksen koesivua, joista näkyvät tulevien uudistusten suunnat.

• Vastavalmistunutta julkaisua Musiikin atk-luettelointi kommentoitiin hetkinen ja todettiin, ettei mitään erityistä kritiikin aihetta ole ilmennyt. Merkittiin tiedoksi, että kirjaa on vielä hyvin saatavana, joten sitä saa vaikka mainostaa. Kaikki tilaajat ovat kirjansa saaneet.
• Tampereen luetteloijien kysymykseen taivutettujen artikkelien ohittamiskysymykseen Luumu-ryhmä päätti ottaa seuraavan kannan (joka laitetaan tiedotteeseen):

1. Hakumuotoisen nimekkeen alussa oleva artikkeli ohitetaan kaikissa taivutusmuodoissaan.

2. Artikkelin näköistä muuta merkitsevää sanaa ei ohiteta.

3. Luumu-ryhmä tekee ohjeellisen listan ohitettavista artikkeleista eri kielissä.

5. Musiikkisanaston semanttinen selittäminen, part 5

Jatkettiin sanaston selittämistä ja hyväksyttiin seuraavat määritelmät:

dance

Tätä termiä ryhdytään kehittelemään modernin populaarin tanssimusiikin kattotermiksi, jotta tätä musiikkia ei tarvitsisi upottaa “diskomusiikin” suureen ryhmään. Luumu-ryhmä odottaa erityisesti Ylessä tehtävää tarkempaa jaottelua avuksi.

hawaijinkitara etc.

Täsmennettiin aiempia määritelmiä. Hawaijinkitara on kuin onkin myös konkreettinen soitin, joskin varsin harvinainen historiallinen soitin. “Slide guitar” puolestaan on yleisnimitys yleensä tietyllä tyylillä soitettaville kitaroille, joista hawaijinkitara on vain yksi (akustinen). “Steel guitar” ja “Lap steel” ovat käytännössä sama asia, joista käytettäneen ensinmainittua. Soitin-ohjeeseen voidaan kuitenkin lisätä “lap steel” ja sen suomenkielinen vastine “kissalauta”.

häämusiikki, häämarssit, häävalssit

Todettiin, että nämä termit ovat yleensä aina funktionaalisia, eikä niitä tule liittää mihinkään musiikkiin ilman selvää viitettä tarkoitetusta käyttöyhteydestä. Termiä “häämusiikki” tulisi käyttää lähinnä täsmällisesti nimettyjen kokoelmien yhteydessä. “Häämarssi” on lähinnä kristilliseen hääperinteeseen liittyvä ilmiö, johon liittyy myös useimmiten soittimena urut. Tätä termiä voidaan käyttää myös yksittäisen teoksen yhteydessä. “Häävalssi” on länsimainen, lähinnä populaarimusiikkiin liittyvä termi, jota ei pidä käyttää, ellei käyttöyhteyttä ole selvästi ilmaistu sävellyksen nimessä tai julkaisussa. Missään tapauksessa kaikki valssit eivät ole hää-valsseja. KM: häämusiikki: kokoelmista tai yksittäisistä häihin alunperin sävelletyistä teoksista.

isänmaallinen musiikki

Todettiin, että termi on funktionaalinen eikä sitä ole tarkoitus käyttää minkään puhtaan musii-killisen ominaisuuden kuvaajana. Lauluteksti voi tehdä musiikista “isänmaallista”, mutta soitin-musiikissa termiä käytetään vain, jos kyseessä on kokoelma tämäntyyppistä musiikkia tai kansallishymnin tms. kaltainen “isänmaallisiin” tilaisuuksiin tarkoitettu yksittäissävellys.

itämainen tanssi

Todettiin, että tämän termin käyttöä täytyy täsmentää, sekä asiana itsessään että suhteissa niihin musiikkeihin, joihin se voidaan yhdistää. Todettiin, että “itämainen tanssi” on ainakin musiikin näkökulmasta funktionaalinen termi (“tätä musiikkia voidaan käyttää itämaisen tanssin harjoittelussa tai esittämisessä”). Muilta osin termiä pitää yrittää täsmentää.

janitsaarimusiikki

Todettiin, että termi on syytä liittää lähinnä vain turkkilaisen perinteen mukaiseen musiikkiin, ei länsieurooppalaisiin jäljitelmiin, ei ainakaan ilman selvää täsmennettä siitä, ettei kyseessä ole aito turkkilainen musiikki.

[Tästä eteenpäin Kyösti Mäkelän toimittamien muistiinpanojen pohjalta - HP]

hitit

Käytetään kokoelmista, ei yksittäisistä sävelmistä.

joulumusiikki

Uusi termi; käytetään kokoelmista. Yksittäisistä teoksista vain, jos asiayhteys on varmistettu.

LT: juhlamusiikki

kelttiläinen kansanmusiikki

Käytetään kokoelmista, yleensä muiden termien yhteydessä tai niiden rinnalla.

klassikot

Ei oteta käyttöön.

kotimusiikki

käyttömusiikki

Suositetaan käytettäväksi lähinnä kirjallisuutta ja nuottikokoelmia indeksoitaessa; tähän myös määritelmä jostain tai viittaus johonkin tietosanakirjaan.

laulumusiikki

Käytetään vain taidemusiikista.

lounge

Uusi termi,  LT: viihdemusiikki, RT: muzak, RT: taustamusiikki.

meditaatiomusiikki

Funktionaalinen termi; käyttö syytä rajata kokoelmiin.

musiikkielokuvat

Käytetään elokuvista, jotka sisältävät musiikkiesityksiä tai joissa musiikilla on elokuvakokonai­suudessa keskeinen asema (vrt. Koyaanisqatsissa Glassin musiikki).