A 4 Tiedonlähteet

Haku kuvailusäännöistä

Sisällysluettelo

A.4 Tiedonlähteet

A.4.1 Kuvailun perusta

Yksiosaisen monografiajulkaisun kuvailun perusta on koko julkaisu.

Moniosaisen monografiajulkaisun kuvailun perusta on ensimmäinen tai varhaisin saatavissa oleva osa. Numeroitujen moniosaisten monografiajulkaisujen ensimmäiseksi osaksi valitaan numerojärjestyksessä pienin. Numeroimattomien moniosaisten monografiajulkaisujen ensimmäinen osa on kustannus-, tuotanto-, jakelu- yms. vuodeltaan varhaisin. Jos moniosaisen monografiajulkaisun osissa ei ole tietoa niiden suhteesta toisiinsa, kuvailun perustana on lähde, joka identifioi koko julkaisun.

Kausijulkaisun kuvailun perustana on julkaisun ensimmäinen tai varhaisin saatavilla oleva osa. Numeroitujen kausijulkaisujen ensimmäiseksi osaksi valitaan numerojärjestyksessä pienin. Numeroimattomien kausijulkaisujen ensimmäinen osa on kustannus-, tuotanto-, jakelu- yms. --vuodeltaan varhaisin. Kausijulkaisujen kuvailun perustaksi valitaan mieluiten ensimmäinen (tai varhaisin) osa myös silloin, kun saatavilla on koko julkaisuun tai sen useampaan osaan liittyvä tiedonlähde.

Päivittyvät julkaisut

Kuvailun perusta on kuvailuhetken versio päivittyvästä julkaisusta, lukuunottamatta julkaisun alkamisaikaa.

A.4.2 Ensisijaiset tiedonlähteet

Ensisijaisen tiedonlähteen valinta vaihtelee aineistotyypin mukaan.

Yleiset ja yhteiset kriteerit ovat:
- tietojen täydellisyys tunnistamisen kannalta: valitaan lähde, josta saadaan täydellisimmät, selkeimmät ja luotettavimmat tiedot.
- tiedonlähteen läheisyys: valitaan ensisijaisesti julkaisuun sisältyvä tiedonlähde.
- tiedonlähteen pysyvyys: valitaan pysyvin tiedonlähde.

Jos on useita ensisijaiseksi kelpaavia tiedonlähteitä, valitaan niistä ensimmäiseksi esiintyvä.

Poikkeuksia:
- Jos ensisijaiseksi kelpaavia tiedonlähteitä on useammalla kuin yhdellä kielellä tai kirjoitusjärjestelmällä, valitaan ensisijainen tiedonlähde seuraavasti:
1) vallitseva sisällön kieli tai kirjoitusjärjestelmä
2) käännöskieli, jos käännöksen esittäminen on julkaisun pääasia
3) alkukieli tai alkuperäinen kirjoitusjärjestelmä
4) ensiksi esiintyvä tiedonlähde
- Jos ensisijaiseksi kelpaavia tiedonlähteitä on usealta eri ajalta, valitaan niistä myöhäisin.

A.4.2.1 Painetut julkaisut

A.4.2.1.1 Latinalaisin kirjaimin kirjoitetut julkaisut:

Sovittu tiedonlähde on nimiösivu, tai sen puuttuessa nimiösivun vastine. Nimiösivun vastine valitaan kohdan A.4.2. mukaisesti. Kantta, selkää jne. ei pidetä sovittuna tiedonlähteenä, jos ne eivät alun perin kuulu julkaisuun. Jos perinteisesti nimiösivulla oleva tieto jakautuu koko aukeamalle, aukeaman molempia sivuja pidetään sovittuna tiedonlähteenä. Nimiösivuja, joita ei ole valittu sovituksi tiedonlähteeksi, pidetään osana esiötä. Julkaisut, joilla ei ole koko julkaisuun liittyvää sovittua tiedonlähdettä, ks. A.4.2.5.

Monografiat

Kun yksiosaisella monografialla on useampia kuin yksi nimiösivu, valitaan niistä kuvailtavalle julkaisulle tyypillisin (esim. sarjaan kuuluvalle monografialle kyseisen osan nimiösivu, näköispainokselle nimiösivu, jolla on tiedot uusintapainoksesta) (ks. myös 1.1.4.2).

Kun moniosainen monografiajulkaisu kuvaillaan yhtenä kokonaisuutena, sovittu tiedonlähde on kaikille osille yhteinen nimiösivu.

Vanhat monografiajulkaisut

Jos nimiösivun vastinetta ei voida valita kohdan A.4.2 mukaan, valinta tehdään seuraavassa järjestyksessä: kolofoni, esi- tai välinimiö, muu esiö, otsikkonimeke, tiivistelmän tai sisällysluettelon otsikko, juokseva nimeke, incipit, explicit, varsinaisen tekstin ensimmäiset sanat, julkaisun ensimmäiset sanat. Nimiösivun ohella voidaan ensisijaisena tiedonlähteenä käyttää tarvittaessa yhtä muuta tiedonlähdettä.

Jatkuvat julkaisut

Ensisijainen tiedonlähde on kuvailun perustana käytetyn osan nimiösivu tai nimiösivun vastine (ks. A.4.1). Nimiösivun puuttuessa nimiösivun vastine jatkuvalle julkaisulle valitaan seuraavassa järjestyksessä:
1) osan nimiösivu, kannet, tekstin alku, toimitustietolaatikko, toimituksen sivut, kolofoni
2) muu esiöstä ja irtopäällyksistä löydettävä tieto sekä tekstisivujen ala- ja ylälaita (esim. juokseva nimeke)
3) muut jatkuvan julkaisun osat: esipuheet, alkusanat, sisällysluettelot, teksti, liitteet jne.
4) julkaisun ulkopuoliset tietolähteet (esim. bibliografiat, kustantajien luettelot).

A.4.2.1.2 Muilla merkeillä kuin latinalaisilla kirjaimilla kirjoitetut julkaisut:

Sovittu tiedonlähde on kolofoni, jos yksi tai useampi seuraavista ehdoista toteutuu:
a) lehdellä, joka edustaa nimiösivua, on ainoastaan päänimeke vajavaisen nimiösivun tapaan
b) lehdellä, joka edustaa nimiösivua, päänimeke on merkitty kalligrafiana joko ilman muita bibliografisia tietoja tai niiden kanssa (ja täydelliset bibliografiset tiedot kolofonissa on painettu tavanomaisin kiinalaisin kirjoitusmerkein sellaisina kuin niitä käytetään nykykiinalaisissa, -japanilaisissa ja -korealaisissa painatteissa)
c) lehdellä, joka edustaa nimiösivua, on nimeke ja/tai yksityiskohtaiset julkaisutiedot ainoastaan jollakin länsimaisella kielellä.

A.4.2.2 Kartta-aineisto ja kuvat

Kartta-aineiston ja kuvan sovittu tiedonlähde valitaan seuraavassa järjestyksessä:
a) itse julkaisu
b) julkaisun suojus (tasku, kansi, kuori jne.), karttapallon teline tms., jonka julkaisija tai valmistaja on tuottanut
c) liitteenä oleva teksti tai esite.
d) julkaisun ulkopuoliset lähteet kuten luettelot, bibliografiat jne.

Karttakirjojen sovittu tiedonlähde valitaan soveltaen monografioiden tai jatkuvien julkaisujen tiedonlähteiden valintakriteerejä (ks. A.4.2.1.1).

A.4.2.3 Moniviestimet ja audiovisuaaliset aineistot

Moniviestimillä, äänitteillä, videotallenteilla ja liikkuvalla kuvalla ei aina ole bibliografiseen kuvailuun soveltuvaa yhtä tiettyä tiedonlähdettä. Kuvailtaessa tällaista julkaisua voidaan joutua tukeutumaan hyvin erilaisiin tiedonlähteisiin, kuten itse julkaisun sisältö, joka voi olla visuaalista, auditiivista tai molempia, julkaisuun kiinnitetty tekstilipuke, julkaisun pakkaus tai tekstiliite, esim. käyttöohje.

Sovittuja tiedonlähteitä ovat:
a) lähde, joka kokonaisuutena identifioi julkaisuun sisältyvän teoksen tai teokset ja liittyy pysyvästi julkaisuun, kuten elokuvan alkuteksti tai levyn etiketti
b) lähde, joka kokonaisuutena identifioi julkaisuun sisältyvän teoksen tai teokset ja on julkaisun liite, kuten levyn yhteydessä julkaistu esitelehtinen

Tekstiä pidetään yleensä tärkeämpänä tiedonlähteenä kuin ääntä. Jos tekstimuotoinen tieto on puutteellista tai selvästi virheellistä, on ääntä pidettävä ensisijaisena tiedonlähteenä.

A.4.2.4 Elektroniset aineistot

Sovitut tiedonlähteet ovat:
a) lähde, joka sisältyy aineistoon ja identifioi sen kokonaisuutena, kuten nimiönäyttö, päävalikko, ohjelmakuvaus, ensinäyttö, tiedoston otsikkotieto aiheriveineen, kotisivu, koodattu tieto (esim. TEI-otsikkotiedot, HTML-otsikko).
b) lähde, joka esiintyy tallennusvälineessä ja sen etiketissä ja identifioi aineiston kokonaisuutena
c) julkaisijan, tuottajan tai jakelijan julkaisema pakkaus
d) dokumentaatio tai muu liiteaineisto (esim. kustantajan tiedote), joka identifioi aineiston

A.4.2.5 Kokoomanimekkeettömät teokset

Kun koko julkaisulle kuuluvaa sovittua tiedonlähdettä ei ole, vaan jokaisella julkaisuun sisältyvällä teoksella tai kieliversiolla on oma sovittu tiedonlähteensä, näitä voidaan pitää kollektiivisesti yhtenä tiedonlähteenä.

Jatkuvat julkaisut

Kun julkaisuun sisältyy useampia kuin yksi teos, ja kullakin on oma sovittu tiedonlähteensä ja oma numerointinsa, ne kuvaillaan erikseen. Teosten suhteesta tehdään huomautus alueelle 7 (ks. 7.2.4.6).

Moniosaiset monografiat

Kun moniosaisella monografialla ei ole koko julkaisuun liittyvää sovittua tiedonlähdettä, vaan jokaisella osalla on oma sovittu tiedonlähteensä, käytetään ensimmäisen saatavilla olevan osan sovittua tiedonlähdettä.

A.4.2.6 Julkaisussa ei ole tiedonlähdettä

Jos julkaisussa itsessään ei ole tiedonlähdettä, voidaan käyttää ulkopuolista lähdettä, kuten luetteloa, bibliografiaa tai esittelyä.

A.4.3 Sovitut tiedonlähteet ja niiden tärkeysjärjestys alueittain

Jokaisella alueella tietyt tiedonlähteet on valittu ”sovituiksi tiedonlähteiksi” ja lueteltu tärkeysjärjestyksessä.

Jos alueen 1 elementit mainitaan eri lähteissä (esim. nimekkeet nimiösivulta ja kannesta), lähde valitaan kunkin alueen lähteiden tärkeysjärjestyksen mukaan ja tieto merkitään lähteessä esiintyvässä muodossa. Mikäli mahdollista seurataan lähteessä olevaa tietojen järjestystä.

Alueille 2, 3, 4 ja 6 on sovittu useita lähteitä, joten "sovittu tiedonlähde" on näiden yhdistelmä. Jos näiden alueiden elementtejä esiintyy eri lähteissä, käytettävä lähde valitaan kunkin alueen lähteiden tärkeysjärjestyksen mukaan ja tieto merkitään lähteessä esiintyvässä muodossa. Mikäli mahdollista seurataan tässä lähteessä olevaa tietojen järjestystä.

Tieto, joka on otettu muualta kuin alueiden 1-6 sovituista tiedonlähteistä, merkitään hakasulkeisiin, jos se kirjoitetaan alueelle. Vaihtoehtoisesti tällainen tieto voidaan merkitä ilman hakasulkeita alueelle 7. Julkaisun ulkopuolelta saadut tiedot voidaan merkitä alueelle 7.

Kuvailun kohde on kustantajan, painajan, jakelijan jne. tuote. Aineiston muita osia ei voida pitää sovittuna tiedonlähteinä. Esim. kansi tai selkä on sovittu tiedonlähde vain, jos se on alun perin sisältynyt julkaisuun.

Vanhat monografiajulkaisut

Kun tieto alueilla 1, 2, 4 tai 6 on otettu muualta kuin kyseisen alueen sovitusta tiedonlähteestä, tiedonlähde merkitään alueelle 7. Kun julkaisusta puuttuu nimiösivu, ja nimiösivun vastineeksi on otettu vaihtoehtoinen tiedonlähde, tieto vaihtoehtoisesta tiedonlähteestä merkitään alueelle 7 (ks. 7.1.1.2).