Vienankarjalaisen laulu
Laitoksen jakopöydältä noukitusta "Sekaäänisiä lauluja, 124. vihko" (Otava 1933) löytyy mm. oheinen laulu. Vienankielistä versiota tästä ei varmaan (vielä) ole?
Ohessa myös nuotti skannattuna:
Vienankarjalaisen laulu
san. Matti Väisänen & I. Marttinen, säv. Oskar Merikanto
Karjalan termäsill’ lapsena leikin,
kyykkijä, keiloja kisaellen,
maailman tieni jos minne mun veikin,
kotoisia kunnaita unhoita en.
:,: Synnyinmaalleni mun kuuluu lauluni:
Mä uskon voittoon oikeutesi. :,:
Siellä on taattoni, maammoni majat,
kotoisen tunteen kohdata voi.
Purojen partaalla viikate vilski,
rannalla nuotio lieskoja loi.
:,: Synnyinmaalleni mun kuuluu lauluni:
Uskon sun uuteen onneesi. :,:
Kansa on kärsinyt hallojen turmat,
vilujen viimat ja puutteet muut.
Isien töistä ja taisteluista
kertovat nurmet ja huuhtien puut.
:,: Synnyinmaalleni mun kuuluu lauluni:
Säilytän mielesi, kielesi. :,:
Siellä on Väinämön virsien juuret,
siellä on lieskunut Ilmarin lies.
Meil ovat jääneet aartehet suuret,
ne kertoa hengen voimasta ties.
:,: Synnyinmaalleni mun kuuluu lauluni:
Sua kunniaan, kultaan en vaihtaisi. :,:
Kotimme kallis, vapaus kansan
ne ristittyhengen rinnassa lie.
Sä Karjalan lapsi, nuo aattehet armaat
säilytä, elämään, työhön vie.
:,: Synnyinmaalleni mun kuuluu lauluni:
Kuustesi huminass’ on hautani. :,: