Planck-satelliitin projektissa Nearby Galaxies tutkitaan läheisiä galakseja niissä olevan pölyn lämpösäteilyä mittaamalla.
Planckin tekemät mittaukset auttavat ymmärtämään galaksien ominaisuuksia kauko-infrapunan ja lyhyiden radioaaltojen aallonpituuksilla. Aiempien muutaman sadan galaksin sijasta tulemme saamaan tarkemmat havainnot tuhansille galakseille. Näiden perusteella voimme määrittää riippuvuudet galaksien massan ja niiden kirkkauden välillä sekä tutkia hyvin kylmän pölyn jakaumaa galakseissa ja niiden haloissa. Edelleen voimme tutkia tähtienvälisen pölyn ominaisuuksien yhteyttä eri ympäristötekijöihin kuten esimerkiksi galaksin synnyttämien tähtien määrään, galaksin ikään ja tyyppiin sekä galaksin keskustassa olevan mustan aukon ominaisuuksiin.
Planckin erotuskyky on riittävän hyvä jotta voimme tutkia myös joidenkin galaksien sisäistä rakennetta. Täkkaisia galakseja ovat esimerkiksi eteläisellä taivaanpuoliskolla olevat Magellanin pilvet sekä galaksit M31 (Andromedan galaksi) ja M33. Planck tekee havaintoja laajalla aallonpituusalueella. Tämän ansiosta mittauksista voidaan erottaa tähtienvälisen pölyn ja toisaalta ionisoituneen kaasun aikaansaama säteily sekä tutkia näiden vaihtelua galaksin alueella. Planckin tekemien polarisaatiomittausten avulla saamme tietoa galaksien magneettikenttien rakenteesta.