Page tree
Skip to end of metadata
Go to start of metadata

 

Opettajan pedagogisten perusopinnot, kasvatustieteen perusopinnot 25 op

2. Opintokokonaisuuden tunniste (koodi)


PED110


3. Opintokokonaisuuden pakollisuus/valinnaisuus


Opintokokonaisuus on pakollinen


4. Opintokokonaisuuden taso


5. Opintokokonaisuuden suositeltu suoritusajankohta/vaihe

Opintopolun mukaan.


6. Opintokokonaisuuden järjestämisajankohta lukukauden/periodin tarkkuudella

Kokonaisuus järjestetään aina syyslukukaudella


7. Opintokokonaisuuden laajuus opintopisteinä

25


8. Opintokokonaisuudesta vastaava opettaja

 

Professori Arto Kallioniemi


9. Opintokokonaisuuden osaamistavoitteet

 

Opintokokonaisuuden tavoitteena on antaa opiskelijalle valmiudet itsenäiseen toimintaan aineenopettajana ja kasvattajana. Opettajan pedagogiset opinnot antavat laaja-alaisen opettajan kelpoisuuden opettaa lapsia, nuoria ja aikuisia yleissivistävissä, ammatillisissa ja aikuiskoulutusta järjestävissä oppilaitoksissa. Opintokokonaisuudessa opiskelija yhdistää ainetiedon, kasvatukseen liittyvän tiedon, ainedidaktisen tiedon eli tiedon aineen opettamisesta, opiskelusta ja oppimisesta sekä koulukäytänteisiin liittyvän tiedon omaksi pedagogiseksi käyttöteoriakseen. Tutkimusperustaisen aineenopettajan koulutuksen tarkoituksena on auttaa tulevaa opettajaa kehittymään opetuksen suunnittelun, toteuttamisen, arvioinnin, kehittämisen ja oppilaitosyhteistyön ammattilaiseksi.

10. Edeltävät opinnot tai edeltävä osaaminen


Ennen opintokokonaisuuden suorittamista tulee opiskelijan hallita riittävä aineenhallinta.


11. Opintokokonaisuuden sisältö

  • Oppimisen psykologia 5 op
  • Opetuksen suunnittelu, toteutus ja arviointi 10 op
  • Perusharjoittelu 10 op


13. Opintokokonaisuuden arvosanan muodostuminen

 

Opintokokonaisuuden kokonaisarvosana muodostuu opintojaksojen opintopisteillä painotettuna keskiarvona


14. Opetuskieli


 suomi

 

Oppimisen psykologia 5 op

Lärande och utveckling

Psychology of Learning and Development 

2. Opintojakson tunniste (koodi)

PED002

3. Opintojakson pakollisuus/valinnaisuus

Opintojakso on pakollinen opiskelijoille, jotka suorittavat opettajan pedagogiset opinnot 60 op.

4. Opintojakson taso

Alempi korkeakoulututkinto (EQF-taso 6).

5. Opintojakson suositeltu suoritusajankohta/vaihe

Suoritus opintopolun mukaisesti.

6. Opintojakson järjestämisajakohta lukukauden/periodin tarkkuudella

Opintojakso järjestetään opintosuuntien opintopolkujen mukaisesti. 

7. Opintojakson laajuus opintopisteinä

5 op

8. Opintojaksosta vastaava opettaja

Yliopistonlehtori Nina Sajaniemi

På svenska: Universitetslektor Monica Londén

 9. Opintojakson osaamistavoitteet

Opintojakson suoritettuaan

opiskelijalla

  • on perustiedot oppimiseen liittyvistä ilmiöistä ja prosesseista.
  • on perustiedot kehityksestä biologisena, psykologisena ja kulttuurisesti muovautuvana prosessina.
  • on perustiedot vuorovaikutuksen, oppimisen ja käyttäytymisen suhteesta.

opiskelija

  • osaa toimia tavoitteellisesti ja rakentavasti vuorovaikutustilanteissa.
  • osaa reflektoida ja kehittää omaa toimintaansa oppimis- ja kehityspsykologisen tiedon avulla.
  • osaa soveltaa teknologiaa yhteisöllisessä tiedonluomisessa.

10. Opintojakson toteutus

Aktivoiva luentokurssi, johon integroidaan ryhmäharjoituksia sekä verkko-oppimista.

11. Edeltävät opinnot tai edeltävä osaaminen

-

12. Suositeltavat valinnaiset opinnot

-

13. Opintojakson sisältö

Opintojaksolla käsitellään

  • oppimista kasvatuspsykologian ja oppimistutkimuksen näkökulmasta,
  • oppimisen ja kehityksen kokonaisvaltaisuutta ja merkitystä kasvatuksen ja koulutuksen viitekehyksessä,
  • aivojen kehitystä ja muovautuvuutta sekä niiden riippuvuutta sosiaalisista ja kulttuurisista tekijöistä,
  • kehitys- ja oppimisprosesseja toisiinsa läheisesti kietoutuvina tapahtumina,
  • vuorovaikutuksen dynamiikkaa sekä tieteellisesti että omaa toimintaa reflektoiden,
  • opettajan omaa toimintaa ja kehittymistä merkittävänä osana pedagogista vuorovaikutusta,
  • oivaltavaa oppimista ja motivaation rakentumista aktivoivien ja tutkivien työtapojen avulla.

14. Suositeltava tai pakollinen kirjallisuus

Suomenkielisen kurssin kirjallisuus:

    • Lonka, K. (2015). Oivaltava oppiminen. Helsinki: Otava.
    • Sajaniemi, N., Suhonen, E., Nislin, M., & Mäkelä, J. (2015). Stressin säätely. Kehityksen, vuorovaikutuksen ja oppimisen ydin. Jyväskylä: PS-kustannus.
    • Lehtinen, E., Vauras, M. & Lerkkanen, M-K. (2016). Kasvatuspsykologia. Jyväskylä: PS-Kustannus (Soveltuvin osin)
    • Luentomateriaali ja ajankohtaiset verkkomateriaalit kokonaisuudessaan.

 

Svenskspråkiga studieavsnittets litteratur:

Obligatorisk litteratur

  • Woolfolk, A. & Karlberg, M. (2015). Pedagogisk Psykologi. Pearson Education Limited, ISBN: 9780273761891
  • Tetzchner v., S. (2005).  Utvecklingspsykologi: barn och ungdomsåren. Lund: Studentlitteratur. ISBN 91-44-02800-8 (utvalda delar)

ELLER

  • Nolen-Hoeksema, S., Fredrickson, B. L., Loftus, G. R. & Wagenaar, W. A. (2014). Atkinson & Hilgard’s Introduction to Psychology (16th edition). Hampshire: Wadsworth Cengage Learning. (utvalda delar)

OCH

  • 2–5 artiklar och annat material enligt föreläsarens anvisningar.

Rekommenderad litteratur

  • Lonka, K. (2015). Oivaltava oppiminen. Helsinki: Otava.

15. Oppimista tukevat aktiviteetit ja opetusmenetelmät

Case-perustaiset osaamistehtävät, vuorovaikutteinen keskustelu, vertaispalaute, ennakkotehtävät, modernin digitaalisen teknologian käyttö. Ryhmätyötaitojen kehittämiseen harjaantuminen osana OTR-toimintaa.

16. Arviointimenetelmät ja –kriteerit sekä arvosteluasteikko

Opintojakson kokonaisarvosana muodostuu aktivoivien tehtävien sekä tapauspohjaisen verkkotentin arvosanan perusteella arviointiasteikolla 0-5. Arvioinnissa painotetaan kurssin tietojen soveltamista ja käsitteellistämistä. Opiskelijan tulee käyttää kurssin tietoja hyväkseen, kun hän ratkaisee tentissä esitettyjä haasteita ja kysymyksiä. Hän pohtii myös kurssilla oppimiaan tärkeimpiä asioita kurssitehtävien pohjalta. Arvioinnissa palkitaan opiskelijan omien oivalluksien syntymisestä.

Bedömning enligt skalan 0–5. Bedömningen baserar sig på studentens godkända uppgifter under studieavsnittet och deltagande i grupparbeten.

17. Opetuskieli

suomi, ruotsi, englanti

18. Lisätiedot

-

Opetuksen suunnittelu, toteutus ja arviointi 10 op

Planering, genomförande och utvärdering av undervisning

Planning, Implementation and Assessment of Teaching 

2. Opintojakson tunniste (koodi)


PED0032


3. Opintojakso pakollisuus/valinnaisuus


Opintojakso on pakollinen opettajan pedagogiset opinnot suorittaville opiskelijoille


4. Opintojakson taso (alempi/ylempi/tohtori /eurooppalaisen viitekehyksen(EQF) tasot 6,7,8)



Opintokokonaisuus kuuluu opettajan pedagogisten opintojen  perusopintoihin


5. Opintojakson suositeltu suoritusajankohta/vaihe

Opintopolun mukaisesti.


6. Opintojakson järjestämisajakohta lukukauden/ periodin tarkkuudella


Opintojakso järjestetään syyslukukaudella, 1. periodissa

 

 


7. Opintojakson laajuus opintopisteinä

10


8. Opintojaksosta vastaava opettaja

Ko. ainedidaktiikan vastuuhenkilö


9. Opintojakson osaamistavoitteet

Opintojakson suoritettuaan opiskelija

 

  • tuntee ja ymmärtää ainedidaktiikan opetusta, opiskelua ja oppimista tutkivana ja kehittävänä tieteenalana sekä opetettavien aineidensa ainedidaktisen tutkimuksen ajankohtaisia teemoja
  • ymmärtää oppiaineensa luonteen yleissivistävässä koulutuksessa ja hallitsee siihen soveltuvia opetus- ja työmuotoja ja osaa perustella niiden käyttöä eri tilanteissa
  • ymmärtää opetussuunnitelma-ajattelua, tuntee perusopetuksen ja lukiokoulutuksen opetussuunnitelman perusteiden arvoperustan ja on saanut valmiuksia osallistua koulun opetussuunnitelman laatimiseen
  • osaa soveltaa ainedidaktista tietoa opetuksen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin
  • omaa valmiudet soveltaa tieto- ja viestintäteknologiaa opetuksessa ja opiskelussa
  • tuntee arvioinnin erilaiset tehtävät ja tavoitteet sekä palautteen ja arvioinnin merkityksen oman aineen opetuksen ja kouluyhteisön kehittämiselle
  • tuntee erilaisia oppimisen arvioinnin ja opiskelun aikaisen palautteen antamisen menetelmiä sekä tuntee tieto- ja viestintäteknologian mahdollisuuksia arvioinnissa
  • osaa toimia luontevasti erilaisissa oppiaineen opetukseen liittyvässä vuorovaikutus- ja viestintätilanteissa

10. Opintojakso toteutus

Ainedidaktiikan osuus suoritetaan yleensä kahdessa aineessa, poikkeuksena äidinkieli ja kirjallisuus sekä vieraat kielet. Opintojakso arvioidaan luentoihin ja ainedidaktiikan kirjallisuuteen pohjautuvalla tentillä tai ainekohtaisesti sovitulla suorituksella, esimerkiksi esseellä.

Ainedidaktiikan ryhmäopetus suoritetaan osallistumalla ryhmäopetukseen, jossa tulee olla läsnä, sekä ryhmäopetuksessa annetuilla ainekohtaisilla tehtävillä. Tehtäviin kuuluu tyypillisesti opetustuokioiden pitämistä yksin tai ryhmässä, erilaisiin opetusmenetelmiin sekä tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöön perehtymistä, kirjallisuuteen ja muihin aineistoihin perehtymistä ja kirjallisten suoritusten laatimista niiden pohjalta yksin tai ryhmissä.

 




11. Edeltävät opinnot tai edeltävä osaaminen


Didaktiikka 2 op suoritetaan samassa periodissa.


12. Suositeltavat valinnaiset opinnot


-

13. Opintojakson sisältö

 

Opintojaksossa perehdytään omien opetettavien aineiden didaktiikkaan. Luennoilla käsitellään ainedidaktiikan peruskysymyksiä. Ryhmäopetuksessa käsitellään opetettavan aineen opetuksen suunnittelua, toteutusta ja arviointia, muun muassa tieto- ja viestintäteknologiaa hyödyntäen. Samalla harjoitellaan oman oppiaineen opetukseen liittyviä vuorovaikutustaitoja.

 


14. Suositeltava tai pakollinen kirjallisuus

Biologia

Oheisesta kirjallisuudesta erikseen annettavan ohjeen mukaan. Lisäksi käsitellään ajakohtaisia biologian opetusta koskevia artikkeleita. 

  • Eloranta, V., Jeronen, E., & Palmberg, I. (toim.) (2005). Biologia eläväksi. Biologian didaktiikka. Jyväskylä: PS-kustannus.
  • The Biology Techer's Handbook.4th Edition. (2009). National Science Teachers Association. Arlington: NSTApress.
  • Koba, S., & Tweed, A. (2009). Hard-to-teach Biology Concepts. A Framework to Deepen Student Understanding. National Science Teachers Association. Arlington: NSTApress.
  • Kärnä P., Houtsonen L., & Tähkä T. (toim.) (2012) Luonnontieteiden opetuksen kehittämishaasteita. Koulutuksen seurantaraportit 2012:10. Helsinki: Opetushallitus, 9–67. http://www.oph.fi/download/145816_Luonnontieteiden_opetuksen_kehittamishaasteita_ 2012.pdf
  • Åhlberg, M. (2013). Concept mapping as an empowering method to promote learning, thinking, teaching and research. Journal for Educators, Teachers and Trainers JETT, 4 (1). dialnet.unirioja.es/descarga/articulo/4264764.pdf
  • Uitto, A. Kesler, M., & Aivelo, T. (2017). Biologian ainedidaktiikka. http://blogs.helsinki.fi/biologianainedidaktiikka/

Oheiskirjallisuus:

  • Kaasinen, A. (2016). Tekemällä oppii – laboratoriotyöskentely ympäristöopin opetusmenetelmänä. Teoksessa K. Juuti  (toim.) Ympäristöoppia opettamaan (s. 213–228). Jyväskylä: PS-kustannus.
  • Kaasinen, A. (2016). Maasto-opetus luonnon monimuotoisuuden arvostamisen perustana. Teoksessa K. Juuti  (toim.) Ympäristöoppia opettamaan (s. 229–246). Jyväskylä: PS-kustannus.
  • Kaasinen, A. (2016). Kasvien kerääminen – perinteisen opetusmenetelmän uusi tuleminen. Teoksessa K. Juuti  (toim.) Ympäristöoppia opettamaan (s. 247–252). Jyväskylä: PS-kustannus.
  • Uitto, A. (2016). Biologia - elämän tiede. Teoksessa K. Juuti (toim.) Ympäristöoppia opettamaan (s. 57–76, 115–132). Jyväskylä: PS-kustannus.
  • Uitto, A. (2016). Tutkimuksellinen lähestymistapa ympäristöopin opetuksessa. Teoksessa K. Juuti (toim.) Ympäristöoppia opettamaan (s. 57–76, 115–132). Jyväskylä: PS-kustannus.
  • Weldmark, M., Lättman-Masch, R., Regårdh, E., & Väinölä, A. (2016). Opi ulkona ympäri vuoden. Vuosiluokat 1–9. Kalmar: Outdoor Teaching Förlag Ab.

 

 

Elämänkatsomustieto

 

Suoritettava kirjallisuus

  • Brenifier, O. (2007). Keskusteleva opetus. Tampere: niin&näin.
  • Elo, P., Honkala, S., & Salmenkivi, E. (toim.)( 2004). Hyvän osaamisen katsomustieto – Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat (FETO) ry:n 2004. Helsinki: Feto.
  • Lipman, M. (2003). Thinking in Education. Cambridge: Cambridge University Press. Toinen painos tai uudempi.
  • Enintään kolme ajankohtaista elämänkatsomustiedon didaktiikkaan liittyvää artikkelia, esimerkiksi julkaisusta Kasvatus.
  • niin & näin 1/2013 Katsomusopetuksen teemanumeron artikkelit. Filosofia, uskonto ja elämänkatsomustieto koulussa -teemapaketin verkkosivun artikkelit, http://netn.fi/katsomusaineet
  • Tomperi, T. (2017). Filosofianopetus ja pedagoginen filosofia – filosofia oppiaineena ja kasvatuksena. Tampere: niin & näin.

Lisäksi yksi seuraavista teoksista

  • Freese, H.-L. (1992). Lapset ovat filosofeja. Ajatusmatkoja kasvaville ja kasvattajille. Jyväskylä: Mannerheimin Lastensuojeluliitto.
  • Gregory M. (2009). Filosofiaa lapsille & nuorille. Suom. J. S. Tuusvuori. Tampere: niin&näin.
  • Matthews, G. B. (2003). Filosofisia keskusteluja lasten kanssa. Suom. A. Mattila. Helsinki: WSOY.

 

Oheiskirjallisuus

 

 

 

 

 

Evankelisluterilainen uskonto ja pienryhmäiset uskonnot

 

Oheisesta kirjallisuudesta erikseen annettavan ohjeen mukaan. Lisäksi kurssin alussa kurssin opettaja antaa 1-3 ajankohtaista artikkelia luettavaksi. 

 

  • Kallioniemi A., & Luodeslampi J (toim.) (2005). Uskonnonopetus uudella vuosituhannella. Helsinki. Kirjapaja, s.11–87, 98–127, 146–182, 196–231.
  • Ubani, M. (2013). Peruskoulun uskonnonopetus. PS-kustannus: Jyväskylä.
  • Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. http://www.oph.fi/download/163777_perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf
  • Council of  Europe. (2014). ‘Signposts’: Policy and Practice for Teaching about Religions and Non-religious world views in intercultural education, s.13–57, 67–86.
  • Matilainen, M., & Kallioniemi, A. (2012). Uskonnonopetus ihmisoikeuskasvatuksen näkökulmasta - yhtymäkohtia ja tulevaisuuden mahdollisuuksia. Teologinen Aikakauskirja 2, 471–481.
  • Vuorinen, I. (2001). Tuhat tapaa opettaa. Menetelmäopas opettajille, kouluttajille ja ryhmänohjaajille. Suomen morenoinstituutin julkaisusarja Nro 1. Tampere.
  • Kallioniemi. A., & Salmenkivi, E. (toim.) (2007). Katsomusaineiden kehittämishaasteita. Opettajankoulutuksen tutkinnonuudistuksen virittämää keskustelua. Helsingin yliopiston soveltavan kasvatustieteen laitoksen tutkimuksia 279. Helsinki: Yliopistopaino, s. 3–54.
  • Kallioniemi, A. (2013). Uskonnonopetuksen uudistus Kanadan Quebecissa. Teologinen Aikakauskirja, 118 (5–6), s. 488–505. 

 

Oheiskirjallisuus:

  • Olivestam, Carl. E. (2006). Religionsdidaktik -om teori, perspektiv och praktik i religionsundervisiningen. Stockhol: Liber AB.
  • Räsänen, A. , Ubani, M., Ziebertz, H.-G., & Riegel, U. (2009). Eurooppalainen uskonnonopettaja. Teologinen Aikakauskirja 5, 436–449. Helsinki: Teologinen julkaisuseura r.y.
  • Sakaranaho, T., & Salmenkivi, E. (2009). Tasavertaisen katsomusopetuksen haasteet: Pienryhmäisten uskontojen ja elämänkatsomustiedon opetus Suomessa. Teologinen Aikakauskirja 5, 450–470. Helsinki: Teologinen julkaisuseura r.y.

 

Soveltuvalla omaan uskontoon liittyvällä didaktisella kirjallisuudella voidaan korvata listassa esiintyvää kirjallisuutta sopimuksen mukaan.

 

 

Filosofia

 

Suoritettava kirjallisuus

  • Brenifier, O. (2007). Keskusteleva opetus. Tampere: niin&näin.
  • Juuso, H., & Tomperi, T. (toim.)(2008). Sokrates koulussa. Tampere: niin&näin.
  • Lipman, M. (2003). Thinking in Education. Cambridge: Cambridge University Press. Toinen painos tai uudempi.
  • Enintään kaksi ajankohtaista filosofian didaktiikan artikkelia, esimerkiksi julkaisusta Teaching Philosophy.
  • Salmenkivi, E. (2008). Filosofian klassikot ja lukio. Teoksessa A. Kallioniemi (toim.). Uudistuva ja kehittyvä ainedidaktiikka: Ainedidaktinen symposiumi 8.2.2008 Helsingissä. Osa 1 (s. 113–127). Helsinki: Helsingin yliopiston soveltavan kasvatustieteen laitos. Tutkimuksia 298.
  • Tomperi, T. (2017). Filosofianopetus ja pedagoginen filosofia – filosofia oppiaineena ja kasvatuksena. Tampere: niin & näin.

Lisäksi yksi seuraavista teoksista

  • Freese, H.-L. (1992). Lapset ovat filosofeja. Ajatusmatkoja kasvaville ja kasvattajille. Jyväskylä: Mannerheimin Lastensuojeluliitto.
  • Gregory M. (2009). Filosofiaa lapsille & nuorille. Suom. J. S. Tuusvuori. Tampere: niin&näin.
  • Matthews, G. B. (2003). Filosofisia keskusteluja lasten kanssa. Suom. A. Mattila. Helsinki: WSOY.
  • Lipman M. L. –Eettisiä kysymyksiä. Filosofiaa lapsille ja nuorille: opettajan opas. (toim.) P. Elo, O. Hakala & R. Korhonen. Helsinki: Edita.

 

Oheiskirjallisuus

  • niin & näin (1/2013). Katsomusopetuksen teemanumeron artikkelit. Filosofia, uskonto ja elämänkatsomustieto koulussa -teemapaketin verkkosivun artikkelit, http://netn.fi/katsomusaineet
  • niin & näin -lehden filosofian opettamisen teema-numero 2/2000, s. 28–62. Saatavilla verkosta: http://netn.fi/sites/netn.fi/files/netn200.pdf sekä muita filosofian didaktiikan artikkeleita samasta lehdestä

 

 

Fysiikka ja kemia

Luentotentin yhteydessä fysiikka tai kemia ensimmäisenä opetettavana aineena opiskelevat opiskelijat tenttivät seuraavat verkkomateriaalit:

 

Historia

Suoritettava seuraavat kuusi kirjallisuuskokonaisuutta

 

  • Löfström, J. (toim.). (2002). Kohti tulevaa menneisyyttä. Jyväskylä: PS-kustannus
                      
  • Rantala, J., & Ahonen, S. (2015). Ajan merkit. Historian käyttö ja opetus. Helsinki: Gaudeamus.

 

 

  • Lévesque, S. (2008.) Thinking historically. Educating students for the twenty-first century. Toronto: University of Toronto Press. TAI Husbands, C. (2000.) What is history teaching? Language, ideas and meaning in learning about the past. Philadelphia: Open University Press. TAI van den Berg, M. (2007) Yksi historia monimutkaistuvassa maailmassa. Helsinki: Helsingin yliopisto, historiallis-yhteskuntatiedollisen kasvatuksen tutkimus- ja kehittämiskeskus. Saatavilla verkossa: http://blogs.helsinki.fi/historiallis-yhteiskunnallinen-kasvatus/julkaisut

 

  • Virta, A. (2008). Kenen historiaa monikulttuurisessa koulussa. Turku: Suomen kasvatustieteellinen seura. TAI Grever, M., & Stuurman, S. (toim.). (2007). Beyond the canon. History for the twenty-first century. Basingstoke: Palgrave Macmillan: New York. TAI Nordgren, K. (2006). Vems är historien? Historia som medvetande, kultur och handling i det mångkulturella Sverige. Karlstad: Karlstad universitet. Saatavilla verkossa: www.use.umu.se/digitalAssets/6/6089_avh_nordgren.pdf

 

  • Ouakrim-Soivio, N., & Kuusela, J. (2012). Historian ja yhteiskuntaopin oppimistulokset perusopetuksen päättövaiheessa 2011. Helsinki: Opetushallitus. Saatavilla verkossa: http://www.oph.fi/julkaisut/arviointi, sivut 1–47.


MUUTOS LUKUVUODELLE 2019-2020 (hyväksytty tiedekuntaneuvostossa 26.2.2019):

Poistetaan:

 Lisätään:

  • Veijola, A. & Rantala, J. (2018). Assessing Finnish and Californian high school students’ historical literacy through a document-based task. Nordidactica, 2018:1, 1–21 (saatavilla verkossa www.kau.se/nordidactica) SEKÄ
  • Persson, A. & Thorp, R. (2017). Historieundervisningens existentialiserande potential. Nordidactica, 2017:2, 59–74 (saatavilla verkossa www.kau.se/nordidactica). 


Maantiede

 

Oheisesta kirjallisuudesta erikseen annettavan ohjeen mukaan  

  • Cantell, H., Rikkinen, H., & Tani, S. (2007). Maailma minussa – minä maailmassa. Maantieteen opettajan käsikirja. Helsingin yliopisto. Soveltavan kasvatustieteen laitos, Studia Paedagogica 33.

     
  • Roberts, M. (2013). Geography through enquiry. Approaches to teaching and learning in the secondary school. Sheffield: Geographical Association.  
  • Tani, S. (2014). Geography in the Finnish school curriculum: Part of the ‘success story’? International Research in Geographical and Environmental Education 23 (1), 90–101. http://dx.doi.org/10.1080/10382046.2013.858457  

     

Matematiikka

  • Räsänen, P., Kupari, P., Ahonen,T., & Malinen, P. (2004). Matematiikka - Näkökulmia opettamiseen ja oppimiseen. 2. uudistettu painos. Jyväskylä: Niilo Mäki Instituutti, s. 50–110; 274–346.


MUUTOS LUKUVUODELLE 2019-2020 (hyväksytty tiedekuntaneuvostossa 26.2.2019):

Poistetaan:

Räsänen, P., Kupari, P., Ahonen,T., & Malinen, P. (2004). Matematiikka - Näkökulmia opettamiseen ja oppimiseen. 2. uudistettu painos. Jyväskylä: Niilo Mäki Instituutti, s. 50–110; 274–346.

Lisätään:

Teoksesta 

  • Joutsenlahti, J., Silfverberg, H. & Räsänen, P. (Toim.) (2018). Matematiikan opetus ja oppiminen. Niilo Mäki Instituutti. (http://kauppa.nmi.fi/product/1092/matematiikan-opetus-ja-oppiminen) seuraavat luvut (kirjoittaja, sivut):
    • Laine, Huhtala & Kaasila, s. 70-85
    • Silfverberg, s. 86-109
    • Hähkiöniemi, s. 110-130
    • Hannula & Holm, s. 132-154
    • Perkkilä, Joutsenlahti & Sarenius, s. 344-364
    • Leppäaho, s. 368-392
    • Silfverberg s. 394-408
    • Joutsenlahti & Tossavainen, s. 410-430
    • Keranto, s. 432-448


Psykologia

Oheisesta kirjallisuudesta erikseen annettavan ohjeen mukaan

  • Society of Personality and Social Psychology –sivut. Saatavilla verkossa http://www.spsp.org/
  • American Psychological Society  – Teaching Resources –sivut. Saatavilla verkossa http://www.apa.org/education/index.aspx
  • Society for the Teaching of Psychology. APAn alajaosto. http://teachpsych.org 
  • Lukion opetussuunnitelman perusteet 2016. Opetushallitus.
  • Lonka, K. (2015.) Oivaltava oppiminen. Otava.
  • Soveltuvin osin: Hakkarainen, K., Lonka, K. & Lipponen, L. (2004). Tutkiva oppiminen: Järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä. Helsinki: WSOY.

 

Vieraat kielet

 

Kaikille yhteinen kirjallisuus

 

  • Eurooppalainen viitekehys: Kielten oppimisen, opettamisen ja arvioinnin yhteinen eurooppalainen viitekehys. 2003. Helsinki: WSOY. Luvut 4–7.

TAI

  • samat kohdat viitekehyksen erikielisistä versioista, esim. Common EuropeanFramework of Reference for Languages: Learning, teaching, assessment. 2001. Council of Europe. Cambridge: Cambridge University Press. http://www.coe.int/t/dg4/linguistic/cadre1_en.asp

 

  • Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet: Kielikasvatusta koskevat osuudet luvuista 3, 4, 9,10 ja 13–15.  Saatavana verkossa: http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/opetussuunnitelmien_ja_tutkintojen_perusteet/perusopetus
  • Kantelinen, R., & Hilden, R. (2016). Language Education – towards transversal intercultural language proficiency. In H. Niemi, A. Toom & A. Kallioniemi (Eds.) Miracle of Education: The Principles and Practices of Teaching and Learning in Finnish Schools (pp. 157–177). Rotterdam: Sense Publishers.
  • Long, M.H., & Doughty, C. (Eds.) (2009). The handbook of language teaching. Chichester, U.K.: Wiley- Blackwell. Luku: Methodological Principles for Language Teaching , M. H. Long, s. 373–388/394.
  • Gass, S. M., Gass, S. M., & Mackey, A. (2012). The Routledge handbook of second language acquisition. Milton Park, Abingdon, Oxon ; New York: Routledge.

 

 

OR

 

Valinnainen kirjallisuus

Yksi suomenkielinen ja kaksi vieraskielistä nimekettä seuraavista:

 

  • Ellis, R., & Shintani, N. (2014) Exploring Language Pedagogy through Second Language Acquisition Research. Routledge: London and New York. Routledge Introductions to Applied Linguistic. (Luvut 1,4, 6–8.)

 

3 valikoitua artikkelia verkkolehdistä (saatavilla Helkassa)

 esim.

  • Journal of Language Teaching and Research
  • Language Teaching Research
  • Language Teaching
  • Language Learning Journal

 

 

 

Yhteiskuntaoppi

 

Suoritetaan seuraavat kuusi kirjallisuuskokonaisuutta

  •  Löfström, J. (toim.). (2002). Kohti tulevaa menneisyyttä. Jyväskylä: PS-kustannus

  

  

  •  Vernersson, F. (1999). Undervisa om samhället. Didaktiska modeller och läraruppfattningar. Lund: Studentliteratur. TAI Långström, S. & Virta, A. (2. painos 2016 tai 1. painos 2011). Samhällskunskapsdidaktik. Lund: Studentlitteratur.

TAI


  • Löfström, J. (toim.) (2001). Yhteiskuntatiedon tiedetausta. Ainedidaktisia lähtökohtia oppiaineen kehittämiseen. Helsinki: Helsingin yliopisto, opettajankoulutuslaitos.
  • Ouakrim-Soivio, N., & Kuusela, J. (2012). Historian ja yhteiskuntaopin oppimistulokset perusopetuksen päättövaiheessa 2011. Helsinki: Opetushallitus. Saatavilla verkossa: http://www.oph.fi/julkaisut/arviointi, sivut 1–47.

  • Journal of Social Science Education, 11 (2012). nro 1, s. 3-80. Saatavilla verkossa: http://www.jsse.org/index.php/jsse/issue/view/129.
    TAI
  • van den Berg, M. (2010).  Nuorten näkemyksiä Suomen yhteiskunnallisesta kehityksestä. Helsinki: Helsingin yliopisto, historiallis-yhteskuntatiedollisen kasvatuksen tutkimus- ja kehittämiskeskus. Saatavilla verkossa: http://blogs.helsinki.fi/historiallis-yhteiskunnallinen-kasvatus/julkaisut/


MUUTOKSET lukuvuodelle 2019-2020 (hyväksytty tiedekuntaneuvostossa 26.2.2019):

Poistetaan:

Vernersson, F. (1999). Undervisa om samhället. Didaktiska modeller och läraruppfattningar. Lund: Studentliteratur. TAI Långström, S. & Virta, A. (2. painos 2016 tai 1. painos 2011). Samhällskunskapsdidaktik. Lund: Studentlitteratur.

Poistetaan:

Journal of Social Science Education, 11 (2012). nro 1, s. 3-80. Saatavilla verkossa: http://www.jsse.org/index.php/jsse/issue/view/129

jonka tilalle lisätään:

Jan Löfström, Arja Virta & Ulla Salo, Valppaaksi kansalaiseksi. Yhteiskuntatiedollisen opetuksen taito ja teoria. Helsingin yliopisto, Historiallis-yhteiskuntatiedollisen kasvatuksen tutkimus- ja kehittämiskeskuksen tutkimuksia, 15. 2017. 170 s. ISBN 978-951-51-3862-0 (PDF), saatavilla osoitteessa https://blogs.helsinki.fi/historiallis-yhteiskunnallinen-kasvatus/files/2018/03/Valppaaksi-kansalaiseksi.pdf

 

Äidinkieli ja kirjallisuus sekä suomi toisena kielenä


Oheisesta erikseen annettavan ohjeen mukaan

  • Aalto, E., & Kauppinen, M. (2011): Tavoitteena monikielisyyttä tukeva äidinkielen ja kirjallisuuden opetus. Teoksessa E. Lehtinen, S. Aaltonen, M. Koskela, E. Nevasaari & M. Skog-Södersved (toim.) AFinLA-e Soveltavan kielitieteen tutkimuksia 3, 6–21.  Saatavilla: http://ojs.tsv.fi/index.php/afinla/article/view/4453/4204
  • Aerila, J.-A. (2010). Fiktiivisen kirjallisuuden maailmasta monikulttuuriseen Suomeen. Ennakointikertomus kirjallisuudenopetuksen ja monikulttuurisuuskasvatuksen välineenä. Turku: Turun yliopisto. Saatavilla: http://www.doria.fi/handle/10024/59204
  • Ahlholm, M. (2015). Englanti venäjänkielisen alakoululaisen suomen kielen oppimisen tukena. Teoksessa J. Kalliokoski, K. Mård-Miettinen & T. Nikula (eds.) Kieli koulutuksen resurssina: vieraalla ja toisella kielellä oppimisen ja opetuksen näkökulmia. AFinLA-e. Soveltavan kielitieteen tutkimuksia 8, 93–112. journal.fi/afinla/article/view/53774/16871
  • Degerman, P. (2012). ”Litteraturen, det är vad man undervisar om” Det svenska litteraturdidaktista fältet i förvandling. Åbo: Åbo Akademis förlag. Saatavilla verkossa https://www.doria.fi/handle/10024/87730
  • Felski, R. (2008). Uses of Literature. Oxford: Blackwell Publishing.
  • Grünthal, S., & Harjunen, E. (toim.) (2007). Näkökulmia äidinkieleen ja kirjallisuuteen. Helsinki: SKS.
  • Hankala, M. (2011). Sanomalehdellä aktiiviseksi kansalaiseksi? Näkökulmia nuorten sanomalehtien lukijuuteen ja koulun sanomalehtiopetuksen. Jyväskylä studies in humanities 148. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. (s. 88–127; 174–187.) Saatavilla: https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/25804
  • Harjunen, E. (toim.) (2015). Tekstit puntarissa. Ajatuksia äidinkielen ja kirjallisuuden oppimistuloksista perusopetuksen päättöarvioinnissa 2014 ja 2010. Helsinki: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Saatavilla verkossa http://karvi.fi/app/uploads/2015/04/KARVI_1015.pdf
  • Harmanen, M., & Siiroinen, M. (toim.) (2006). Kielioppi koulussa. ÄOL:n vuosikirja 2006. (s. 71–136; 155–168). Helsinki: Äidinkielen opettajain liitto.
  • Helstola, M., & Ruohomäki, I. (toim.) (2015). Ota minut tekemään. ÄOL:n vuosikirja 2015. Helsinki: ÄOL.

  • Murtorinne, T. & Mäki-Paavola, M. (2012). Tämä toimii! ÄOL:n vuosikirja 2012. Helsinki: ÄOL.

  • Paukkunen, U.-M. (2011) Lauseiden virrassa. Peruskoulun yhdeksäsluokkalaiset lauseiden tulkitsijoina. Oulun yliopisto. http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789514295362.pdf

  • Ranta, T. (2007). Kirjoittamisprosessi teksteinä. Testilingvistinen näkökulma abiturienttien tekstintuottamismenettelyihin. http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-219-084-0/urn_isbn_978-952-219-084-0.pdf

  • Herkman, J. (2007). Kriittinen mediakasvatus. Tampere: Vastapaino.

  • Juvonen, R. (2014). Kirjoitelma ja tekijän ääni. Kehystämisen yhdyslauseet suomenkielisen ylioppilasaineen dialogisuuden hallinnassa. Helsinki: Helsingin yliopisto. Saatavilla verkossa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/136449
  • Kauppinen, M. (2010). Lukemisen linjaukset. Lukutaito ja sen opetus perusopetuksen äidinkielen ja kirjallisuuden opetussuunnitelmissa. Jyväskylä studies in humanities 141. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Saatavilla: https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/24964/9789513940119.pdf;sequence=1
  • Kela, M., & Komppa, J. (2012). Sairaanhoitajan työkieli–yleiskieltä vai ammattikieltä? Funktionaalinen näkökulma ammattikielen oppimiseen toisella kielellä. Puhe ja kieli, (31) 4, 173–192.
  • Kiili, C. (2012). Online reading as an individual and social practice. Jyväskylä studies in education, psychology and social research, 441. Jyväskylän yliopisto: Jyväskylä, Finland.  (s. 34–50.) Saatavilla verkossa https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/38394
  • Kuukka, I., & Rapatti, K. (2009). Yhteistä kieltä luomassa: suomea opetteleva opetusryhmässäni. Helsinki: Opetushallitus.
  • Latomaa, S. (toim.) (2007). Oma kieli kullan kallis. Opas oman äidinkielen opetukseen. Helsinki: Opetushallitus. Saatavilla: http://www.oph.fi/download/46930_OPH_oma_kieli_03092007_www_lock.pdf
  • Lehtikangas, A. (2014). Identiteetti, vuorovaikutus ja toimijuus verkossa. Kartoitus nuorten verkkokulttuuria käsittelevästä kotimaisesta tutkimuksesta. Verkkonuorisotyön valtakunnallinen kehittämiskeskus Verke. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö. Saatavilla: http://www.verke.org/images/pdf/Verkkokulttuuri.pdf
  • Luukka, M.-R., & Jääskeläinen, P. (toim.) (2004). Hiiden hirveä hiihtämässä: hirveä(n) ihana kirjoittamisen opetus. Helsinki: ÄOL. (s. 123–160.)
  • Mikkonen, I. (2010). ”Olen sitä mieltä, että…” Lukiolaisten yleisönosastotekstien rakenne ja argumentointi. Jyväskylä studies in humanities 135. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Saatavilla verkossa: https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/23021/9789513938260.pdf
  • Routarinne, S., & Uusi-Hallila, T. (2008). Nuoret kielikuvassa. Kouluikäisten kieli 2000-luvulla. Tietolipas 20. Helsinki: SKS. (S. 268–289; 344–370.)
  • Rättyä, K. (2016) Kielitiedon didaktiikkaa. Kielentäminen ja visualisointi sanaluokkien ja lauseenjäsenten opetusmenetelminä. Kasvatustieteellisiä tutkimuksia 1. Helsingin yliopisto. Saatavilla verkossa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/170150
  • Tainio, L. (toim.) (2007). Vuorovaikutusta luokkahuoneessa. Näkökulmana keskustelunanalyysi. Helsinki: Gaudeamus.
  • Toivanen, T. (2015). Lentoon. Draama ja teatteri koulussa. (Uusi laitos.) Helsinki: WSOY.
  • Vaarala, H., Reiman, N., Jalkanen, J., & Nissilä, L. (2016). Tilanne päällä! Näkökulmia S2-opetukseen. Helsinki: Opetushallitus
  • Valtonen, P. (2012). Abiturientti uutistoimittajana. Tekstilajin taju ja uutisen tuottaminen äidinkielen tekstitaidon kokeessa. Turun yliopiston julkaisuja. Sarja C, osa 350 Scripta lingua Fennica edita. Turku: Turun yliopisto. (s. 275–296.) Saatavilla: http://www.doria.fi/handle/10024/85117


15. Oppimista tukevat aktiviteetit ja opetusmenetelmät

Luennot, ryhmäopetus, vierailut


16. Arviointimenetelmät ja –kriteerit sekä arvosteluasteikko

Luennot ja ryhmät arvioidaan asteikolla 0–5. Luento-osuuksissa arviointi perustuu kirjallisiin suorituksiin. Ryhmäsuorituksen arvioinnissa käytetään monipuolisia arviointimenetelmiä.

Opintojakso arvioidaan kokonaisuudessaan asteikolla 0–5. Arvosana muodostuu opintojakson osien arvosanojen opintopistein painotetusta keskiarvoista.


17. Opetuskieli


suomi

 

Perusharjoittelu 10 op

Grundpraktik

Basic practice


2. Opintojakson tunniste (koodi)


PED111


3. Opintojakso pakollisuus/valinnaisuus


Opintojakso on pakollinen opettajan pedagogiset opinnot suorittaville opiskelijoille


4. Opintojakson taso (alempi/ylempi/tohtori /eurooppalaisen viitekehyksen(EQF) tasot 6,7,8)



Opintokokonaisuus kuuluu opettajan pedagogisten opintojen  perusopintoihin


5. Opintojakson suositeltu suoritusajankohta/vaihe

 

Opintopolun mukaisesti.

Opintojakso suoritetaan samana lukukautena aikaan Opetuksen suunnittelu, toteutus ja arviointi- opintojakson kanssa.


6. Opintojakson järjestämisajakohta lukukauden/ periodin tarkkuudella


Opintokokonaisuus järjestetään syyslukukaudella, 1. ja 2. periodissa.

 


7. Opintojakson laajuus opintopisteinä

10


8. Opintojaksosta vastaava opettaja

Kokonaisuuden vastuuhenkilö professori Arto Kallioniemi


9. Opintojakson osaamistavoitteet

 

Opintojakso koostuu kolmesta osasta: kouluun tutustuminen, ohjattu perusharjoittelu ja reflektio

1) Kouluun tutustumisen osaamistavoitteet

Perusharjoittelun kokonaisuuden suoritettuaan opiskelija osaa

  • tarkastella opetusta, koulua toimintaympäristönä sekä ymmärtää opetuksen ja kasvatuksen arvoperustaa

 

2) Ohjatun opetusharjoittelun osaamistavoitteet

Perusharjoittelun kokonaisuuden suoritettuaan opiskelija osaa

  • asettaa opetukselleen tavoitteita sekä suunnitella ja toteuttaa opetusta opetussuunnitelman ja opettamiensa oppiaineiden lähtökohdista vuorovaikutteisesti ohjaajien kanssa
  • käyttää erilaisia opetuksen työtapoja ja perustella pedagogisesti tekemiään ratkaisuja
  • hyödyntää tieto- ja viestintäteknologisia ratkaisuja opetuksessa
  • pohtia ja jäsentää omaa ja muiden opetusta opettajien ja vertaisryhmän kanssa
  • tunnistaa monenlaisia oppijoita ja ottaa heidät huomioon vuorovaikutustilanteissa
  • tunnistaa, hyödyntää ja arvioida erilaisia työrauhaa ylläpitäviä keinoja
  • ottaa opetuksessaan huomioon opettajan työn vastuullisuuden ja eettiset periaatteet
  • hahmottaa koulun monipuolisena ja moniammatillisena yhteisönä

 

3) Reflektion osaamistavoitteet

Perusharjoittelun kokonaisuuden suoritettuaan opiskelija osaa

  • pohtia omaa toimintaansa aineenopettajana ja arvioida reflektion merkitystä opettajan työssä sekä teorian ja käytännön integroimisessa


10. Opintojakso toteutus

Kouluun tutustuminen suoritetaan osallistumalla harjoittelukouluissa toteutettavaan jaksoon, johon sisältyy oppituntien seuraamista, ryhmätyöskentelyä, erilaisia tehtäviä ja essee.

 

Ohjattu opetusharjoittelu koostuu harjoitustuntien suunnittelusta, toteuttamisesta ja arvioinnista, ryhmänohjauksista sekä koulu yhteisönä -osuudesta. Opetusharjoittelu suoritetaan ohjatusti Helsingin yliopiston harjoittelukoulussa tai kenttäkoulussa.

 

Reflektiossa perehdytään opettajaksi kasvamiseen ja reflektoidaan omaa opetusta itsenäisesti ja ryhmässä aineryhmäkohtaisesti sovittavalla tavalla.




11. Edeltävät opinnot tai edeltävä osaaminen


Perusharjoittelun kokonaisuuteen ilmoittauduttaessa opiskelijan on täytettävä oman pääainetiedekuntansa asettama perusharjoittelussa vaadittava opetettavan aineen aineenhallintaraja. Puutteelliset opinnot estävät harjoitteluun pääsyn.


12. Suositeltavat valinnaiset opinnot


-

13. Opintojakson sisältö

 

Opintojakso koostuu kolmesta osasta.

1. Kouluun tutustuminen 1 op

2. Ohjattu opetusharjoittelu 8 op

3. Reflektio 1 op


14. Suositeltava tai pakollinen kirjallisuus


Suositeltava kirjallisuus

  1. Kouluun tutustuminen

Opiskelumateriaalina käytetään aineistoa https://flamma.helsinki.fi/portal/units/kaytt?_nfpb=true&_pageLabel=P12206722591381402773360&contentId=HY325241&placeId=HY312171

 

  1. Ohjattu opetusharjoittelu

 

Oheiskirjallisuus


15. Oppimista tukevat aktiviteetit ja opetusmenetelmät


Koulun pitoon tutustuminen, ohjattu oppituntien suunnittelu ja pitäminen sekä siitä saatava palaute. Oman toiminnan reflektointi.


16. Arviointimenetelmät ja –kriteerit sekä arvosteluasteikko

Kouluun tutustuminen arvioidaan osallistumisen ja raportin perusteella. Raportti arvioidaan asteikolla hyväksytty – hylätty.

 

Ohjattu opetusharjoittelu arvioidaan asteikolla hyväksytty – täydennettävä – hylätty.

Arviointi kohdistuu osaamistavoitteissa ilmoitettuihin asioihin. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota myös opiskelijan sitoutumiseen ja aktiivisuuteen. Täydentämis- tai hylkäämistapauksessa sovelletaan yliopiston harjoittelukoulujen ja opettajankoulutuslaitoksen laatimaa toimintaohjetta.

 

Reflektiossa arvioidaan annettujen tehtävien suorittamista ja opiskelijan kykyä pohtia ja tarkastella toimintaansa opettajana sekä kasvua opettajuuteen. Reflektio hyväksytään asteikolla hyväksytty – hylätty.

Perusharjoittelun kokonaisuus arvioidaan asteikolla hyväksytty – hylätty.


17. Opetuskieli


suomi

 

 

Opettajan pedagogisten aineopinnot, kasvatustieteen aineopinnot 35 op

 


2. Opintokokonaisuuden tunniste (koodi)


PED120


3. Opintokokonaisuuden pakollisuus/valinnaisuus


Opintokokonaisuus on pakollinen


4. Opintokokonaisuuden taso

 


5. Opintokokonaisuuden suositeltu suoritusajankohta/vaihe

Opintopolun mukaan.


6. Opintokokonaisuuden järjestämisajankohta lukukauden/periodin tarkkuudella

Kokonaisuus järjestetään aina kevätlukukaudella


7. Opintokokonaisuuden laajuus opintopisteinä

35


8. Opintokokonaisuudesta vastaava opettaja

Professori Arto Kallioniemi


9. Opintokokonaisuuden osaamistavoitteet

Opintokokonaisuuden tavoitteena on antaa opiskelijalle valmiudet itsenäiseen toimintaan aineenopettajana ja kasvattajana. Opettajan pedagogiset opinnot antavat laaja-alaisen opettajan kelpoisuuden opettaa lapsia, nuoria ja aikuisia yleissivistävissä, ammatillisissa ja aikuiskoulutusta järjestävissä oppilaitoksissa. Opintokokonaisuudessa opiskelija yhdistää ainetiedon, kasvatukseen liittyvän tiedon, ainedidaktisen tiedon eli tiedon aineen opettamisesta, opiskelusta ja oppimisesta sekä koulukäytänteisiin liittyvän tiedon omaksi pedagogiseksi käyttöteoriakseen. Tutkimusperustaisen aineenopettajan koulutuksen tarkoituksena on auttaa tulevaa opettajaa kehittymään opetuksen suunnittelun, toteuttamisen, arvioinnin, kehittämisen ja oppilaitosyhteistyön ammattilaiseksi.

10. Edeltävät opinnot tai edeltävä osaaminen


Ennen opintokokonaisuuden suorittamista tulee opiskelijan hallita riittävä aineenhallinta. Lisäksi tulee olla suoritettuna opettajan pedagogisten perusopinnot.


11. Opintokokonaisuuden sisältö

  • Oppimisvaikeudet ja niiden ylittäminen 5 op
  • Kasvatuksen yhteiskunnalliset, kulttuuriset ja filososfiset perusteet 5 op
  • Opetussuunnitelma ja oppilaitoksen kehittäminen 5 op
  • Opettaja työnsä tutkijana 8 op
  • Didaktiikka 2 op
  • Syventävä harjoittelu 10 op


13. Opintokokonaisuuden arvosanan muodostuminen

Opintokokonaisuuden kokonaisarvosana muodostuu opintojaksojen opintopisteillä painotettuna keskiarvona.


14. Opetuskieli


 suomi

 

Oppimisen ja hyvinvoinnin tuki 5 op

Stöd för lärande

Support for Learning and Well-being

 (Kirjallisuusmuutos hyväksytty tiedekuntaneuvostossa 11.12.2018)

2. Opintojakson tunniste (koodi)

PED004

3. Opintojakson pakollisuus/valinnaisuus

Opintojakso on pakollinen opiskelijoille, jotka suorittavat opettajan pedagogiset opinnot 60 op.

4. Opintojakson taso

Alempi korkeakoulututkinto (EQF-taso 6).

5. Opintojakson suositeltu suoritusajankohta/vaihe

Suoritus opintopolun mukaisesti.

6. Opintojakson järjestämisajakohta lukukauden/periodin tarkkuudella

Opintojakso järjestetään opintosuuntien opintopolkujen mukaisesti periodeissa III ja IV.

7. Opintojakson laajuus opintopisteinä

5 op

8. Opintojaksosta vastaava opettaja

Tutkijatohtori Juho Honkasilta

Ruotsinkielisestä opintojaksosta vastaa yliopistonlehtori Minna Törmänen

9. Opintojakson osaamistavoitteet

Opintojakson suoritettuaan opiskelijalla on perustiedot

  • oppimisen ja hyvinvoinnin tuesta sekä yleisen, tehostetun ja erityisen tuen käytänteistä,
  • oppimisvaikeuksista ja käyttäytymisen häiriöistä, niiden tunnistamisesta ja pedagogisista ratkaisuista varhaiskasvatuksesta aikuisuuteen,
  • toimia tavoitteellisesti ja rakentavasti vuorovaikutustilanteissa, joissa on erilaisia oppijoita,
  • toimia kiusaamisen ja syrjäyttävän toiminnan ehkäisemiksi,
  • toimia monialaisessa yhteistyössä eri tahojen kanssa.

10. Opintojakson toteutus

Aktivoivat luennot ja vuorovaikutteiset keskustelut sekä vertaisarvioidut ennakkotehtävät.

Ruotsinkielinen toteutus: föreläsningar, gruppövningar, studiebesök, muntliga och skriftliga arbeten eller andra uppgifter.

11. Edeltävät opinnot tai edeltävä osaaminen

-

12. Suositeltavat valinnaiset opinnot

-

13. Opintojakson sisältö

Opintojaksolla käsitellään

  • oppimisen ja hyvinvoinnin moninaisuuteen liittyviä teemoja varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja aikuisopetuksen konteksteissa (mm. kehitykselliset häiriöt, lukivaikeudet, matemaattiset oppimisvaikeudet, tarkkaavaisuuden ja käyttäytymisen häiriöt),
  • oppimisen ja koulunkäynnin tuen merkitystä ja mahdollisuuksia eri ikävaiheissa,
  • motivaation, vuorovaikutuksen ja emootioiden merkitystä oppimisessa ja hyvinvoinnissa,
  • ympäristön ja toimintakulttuurien muokkaamisen mahdollisuuksia.

14. Suositeltava tai pakollinen kirjallisuus

  •  Halinen, I., Hotulainen, R., Kauppinen, E., Nilivaara, P., Raami, A. & Vainikainen M-P. (2016). Ajattelun taidot ja oppiminen. PS-Kustannus.
  •  Ahtola, A. (toim.) 2016. Psyykkinen hyvinvointi ja oppiminen. PS-kustannus, e-kirja.
  •  Salmivalli, C. (2016). Koulukiusaamiseen puuttuminen. Kohti tehokkaita toimintamalleja. TAI Repo, L. 2015. Pienet lapset ja kiusaamisen ehkäisy. PS-kustannus
  •  Salmela-Aro K. & Aunola, K. (2018). Motivaatio ja oppiminen. PS-kustannus e-kirja
  •  Artikkelikokelma, NMI-Bulletin ym. lehdistä

Ruotsinkielinen toteutus:

  • Barow, T. (2013). Mångfald och differentiering. Inkludering i praktisk tillämpning. Lund: Studentlitteratur.
  • Sandström, M.,  Stier, J & Nilsson, L (2014). Inkludering – möjligheter och utmaningar. Lund: Studentlitteratur.
  • Jahnukainen, M. (2012). (toim.) Lasten erityishuolto ja -opetus Suomessa. Tampere: Vastapaino (utom s. 299–332) 404 s.
  • Moberg, S., Hautamäki, J., Kivirauma, J., Lahtinen, U., Savolainen H. & Vehmas S. (2009). Erityispedagogiikan perusteet. WSOY. 221 s.
  • Artiklar och material enligt föreläsarens anvisningar.

15. Oppimista tukevat aktiviteetit ja opetusmenetelmät

Aktivoivat luennot ja vuorovaikutteiset keskustelut sekä vertaisarvioidut ennakkotehtävät.

16. Arviointimenetelmät ja –kriteerit sekä arvosteluasteikko

Tapauspohjainen verkkotentti, arviointi asteikolla 0–5.

Bedömning enligt skalan 0–5. Bedömningen baserar sig på aktivt deltagande, de skriftliga arbeten och utförda kursuppgifter.

17. Opetuskieli

suomi, ruotsinkielisille opintosuunnille ruotsi

18. Lisätiedot

-

 

Kasvatuksen yhteiskunnalliset, kulttuuriset ja filosofiset perusteet 5 op

Pedagogikens sociala, kulturella och filosofiska grunder

Social, Cultural and Philosophical Foundations of Education

2. Opintojakson tunniste (koodi)

PED001

3. Opintojakson pakollisuus/valinnaisuus

Opintojakso on pakollinen opiskelijoille, jotka suorittavat opettajan pedagogiset opinnot 60 op.

4. Opintojakson taso

Alempi korkeakoulututkinto (EQF-taso 6).

5. Opintojakson suositeltu suoritusajankohta/vaihe

Suoritus opintopolun mukaisesti.

6. Opintojakson järjestämisajakohta lukukauden/periodin tarkkuudella

Järjestetään kerran kevät- ja syyslukukaudella suomeksi ja lisäksi kerran englanniksi ja kerran ruotsiksi.

I ja III periodit.

7. Opintojakson laajuus opintopisteinä

5 op

8. Opintojaksosta vastaava opettaja

Yliopistonlehtori Heini Paavola

Yliopistonlehtori Jari Salminen

Yliopistonlehtori Eeva-Leena Onnismaa

På svenska: Universitetslektor Jan-Erik Mansikka

9. Opintojakson osaamistavoitteet

Opintojakson suoritettuaan opiskelija

  • osaa analysoida kasvatusinstituutioiden historiallista rakentuneisuutta sekä monitahoista ja arvosidonnaista yhteiskuntasidosta,
  • tunnistaa kasvatuksen koulutuspoliittisia tekijöitä ja osaa jäsentää niiden keskinäisiä suhteita,
  • perehtyy kasvatusfilosofian peruskäsitteistöön ja osaa soveltaa sitä kasvatuksen ilmiöihin,
  • ymmärtää kulttuurisen moninaisuuden ilmenemismuotoja suomalaisessa yhteiskunnassa,
  • kykenee problematisoimaan kasvatuksessa ilmenevää diskriminaatiota, epätasa-arvoa ja epäoikeudenmukaisuuksia,
  • ymmärtää kasvu- ja koulutusympäristön ja sen toimijoiden vaikutuksen oppijan identiteetin rakentumisessa.

10. Opintojakson toteutus

Luentokurssi ja siihen liittyvä kirjatentti sekä ryhmäopetus. Luentokurssi on mahdollista korvata kirjatentillä.

Studieavsnittet genomförs i form av föreläsningar, grupparbeten och individuella arbeten.

11. Edeltävät opinnot tai edeltävä osaaminen

-

12. Suositeltavat valinnaiset opinnot

-

13. Opintojakson sisältö

Opintojaksolla

  • käsitellään suomalaisen kasvatus- ja sivistyshistorian pääpiirteet ja koulutuspolitiikan viimeaikaiset keskeiset muutokset,
  • tarkastellaan tekijöitä, jotka vaikuttavat kasvatusinstituutioiden toimintaan, muutokseen ja jatkuvuuteen,
  • perehdytään kasvatusfilosofian perusteisiin,
  • pohditaan arvojen ja asenteiden syntymistä ja sitä, miten itse kunkin kulttuuritausta vaikuttaa omassa ajattelussa ja toiminnassa,
  • perehdytään kriittisen monikulttuurisuuskasvatuksen perusperiaatteisiin ja pohditaan niiden yhteyttä kasvatuksen käytänteisiin,
  • tarkastellaan kasvatuksen sosiaalisia ja (inter-)kulttuurisia näkökulmia uudistavista ja postmoderneista lähestymistavoista käsin.

14. Suositeltava tai pakollinen kirjallisuus

Kirjallisuus osoitetaan seuraavasta luettelosta:

  • Rastas, A., Huttunen, L. & Löytty, O. (2006). (toim.) Suomalainen vieraskirja. Tampere: Vastapaino, 41–227.
  • Antikainen, A., Rinne, R., & Koski, L. (2006). Kasvatussosiologia (2. painos tai 3. painos). Helsinki: WSOY oppimateriaalit.
  • Dervin, F. (2016). Interculturality in Education: A Theoretical and Methodological Toolbox. London: Macmillan Publishers Ltd, 7–55.
  • Puolimatka, T. (1996). Kasvatus ja filosofia. Helsinki: Kirjayhtymä, 13–85; 153–175; 186–214; 233–282.
  • Salminen, J. (2012). Koulun pirulliset dilemmat. Helsinki: Teos.
  • Ryhmissä käsiteltävät kaksi artikkelia (laajuus n. 10 sivua/artikkeli) Artikkelit ovat referee-artikkeleita. Artikkelit ja niihin liittyvät kommentaariohjeet ilmoitetaan opintojakson alkaessa.

Englanninkielinen kirjallisuus:

  • Bailey, R., McCarthy, C., Carr, D. & Barrow, R. (2010). (Eds.) The SAGE Handbook of Philosophy of Education. London, UK: Sage Publications. Available through the University library.
  • Cuban, L. & Tyack, D. (1995). Tinkering toward utopia. A century of public school reform. London, UK: Harvard University Press.
  • Sahlberg, P. (2011). Finnish Lessons. What can the world learn from educational change in Finland. New York, NY: Teachers College Press.
  • In addition, three articles from contemporary journals for the group teaching sessions chosen by the lecturer.

Svenskspråkiga studieavsnittets litteratur:

Obligatorisk litteratur

  • Dervin, F. (2016). Interculturality in Education: A Theoretical and Methodological Toolbox. London: Macmillan Publishers Ltd, 7–55.
  • Madsen, B. (2006). Socialpedagogik : Integration och inklusion i det moderna samhället. Lund: Studentlitteratur.
  • Sahlberg, Pasi. 2012. Lärdomar från den finska skolan. Lund: Studentlitteratur.
  • Stensmo, C. (2007). Pedagogisk filosofi. Lund: Studentlitteratur
  • I kurslitteraturen ingår därtill 2-5 artiklar eller bokkapitel enligt föreläsarens anvisningar.

Rekommenderad litteratur

  • Salminen, J. (2012). Koulun pirulliset dilemmat. Helsinki: Teos.

15. Oppimista tukevat aktiviteetit ja opetusmenetelmät

Vierailut, opiskelijan kirjoittamat kommentaarit ja niistä saatava palaute.

16. Arviointimenetelmät ja –kriteerit sekä arvosteluasteikko

Kokonaisarvosana muodostuu viisiportaisella asteikolla tenttiarvosanan perusteella.

Ryhmäosuus arvioidaan hyväksytty/hylätty.

Bedömning enligt skalan 0-5. Bedömningen baserar sig på genomförda och godkända uppgifter samt studentens deltagande i grupparbeten.

17. Opetuskieli

suomi, ruotsi, englanti

18. Lisätiedot

-

Opetussuunnitelma ja oppilaitoksen kehittäminen 5 op

Läroplan och utveckling av läroanstalten 

Approaches to Curriculum for Developing Educational Institutions

2. Opintojakson tunniste (koodi)

PED007

3. Opintojakson pakollisuus/valinnaisuus

Opintojakso on pakollinen opiskelijoille, jotka suorittavat opettajan pedagogiset opinnot 60 op.

4. Opintojakson taso

Alempi korkeakoulututkinto (EQF-taso 6).

Opintojakso voi sijoittua myös maisterivaiheen opintoihin.

5. Opintojakson suositeltu suoritusajankohta/vaihe

Opintojakson suositeltu suoritusvaihe on juuri ennen opettajan pedagogisiin opintoihin sisältyvää harjoittelua.

6. Opintojakson järjestämisajakohta lukukauden/periodin tarkkuudella

Opintojakso järjestetään sekä kevät- että syyslukukaudella. Aineenopettajilla opintojakso järjestetään III periodissa ennen IV periodissa olevaa harjoittelua.

7. Opintojakson laajuus opintopisteinä

5 op

8. Opintojaksosta vastaava opettaja

Yliopistonlehtori Liisa Hakala

9. Opintojakson osaamistavoitteet

Yhteisen osan osaamistavoitteet:

Opintojakson suoritettuaan opiskelijalla on perustiedot

  • opetussuunnitelmaideologioista, opetussuunnitelmien muodoista ja opetussuunnitelman tehtävästä osana yhteiskunnallista ohjausjärjestelmää,
  • oman opetusalansa säädöspohjasta ja opetussuunnitelmien perusteista.

Opintojakson suoritettuaan opiskelija osaa

  • arvioida kriittisesti ja kehittää varhaiskasvatus- ja opetussuunnitelmaa opetuksen suunnitteluvälineenä,
  • käyttää opetussuunnitelmaa oppilaitoksen pedagogisen johtamisen ja kehittämisen välineenä moniammatillisessa työyhteisössä.


Eritytyvien osien osaamistavoitteet opintosuunnittain:

Kotitalousopettajan ja käsityönopettajan opintosuunnat

Opintojakson suoritettuaan opiskelija

  • osaa problematisoida opetussuunnitelmaa ja ymmärtää, että opetussuunnitelma asiakirjana edustaa aina tietynlaisia ideoita ja arvoja sekä käsityksiä ihmisestä, maailmasta ja tiedosta,
  • osaa tarkastella kriittisesti pedagogista johtamista oman opetusalansa kontekstissa ja kehittyy pedagogisena johtajana,
  • osaa tulkita ammatilliseen vuorovaikutukseen liittyviä tekijöitä ja hallitsee erilaisia yhteistyötä tukevia vuorovaikutuskeinoja,
  • tuntee opetusalansa säädöspohjan ja käyttää opetussuunnitelmaa koskevaa ymmärrystään oman käsityön/kotitalouden opetuksessa sekä oppiaineiden välisessä yhteistyössä,
  • osaa soveltaa sekä laaja-alaisen osaamisen että ainedidaktiikan taitoja kotitalouden/käsityön opetuksen ja opetussuunnitelman kehittämisessä.

Varhaiskasvatuksen opintosuunta

Opintojakson suoritettuaan opiskelija

  • osaa problematisoida opetussuunnitelmaa ja ymmärtää, että opetussuunnitelma asiakirjana edustaa aina tietynlaisia ideoita ja arvoja sekä käsityksiä ihmisestä, maailmasta ja tiedosta,
  • osaa tarkastella kriittisesti pedagogista johtamista oman opetusalansa kontekstissa ja kehittyy pedagogisena johtajana,
  • tuntee opetusalansa säädöspohjan ja sitä ohjaavat asiakirjat,
  • käyttää varhaiskasvatuksen ohjaavia asiakirjoja pedagogiikan ja varhaiskasvatusyksikön toiminnan kehittämisessä ja arvioinnissa.

Luokanopettajan opintosuunta

Opintojakson suoritettuaan opiskelijalla on syventyvät tiedot

  • opetussuunnitelmatutkimuksen käänteistä ja opetussuunnitelmaideologioista sekä niitä koskevan tiedon merkityksestä,
  • perusopetuksen opetussuunnitelman tehtävästä osana yhteiskunnallista ohjausjärjestelmää,
  • perusopetuksen säädöspohjasta ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista.

Opintojakson suoritettuaan opiskelija

  • osaa problematisoida opetussuunnitelmaa ja ymmärtää, että opetussuunnitelma asiakirjana edustaa aina tietynlaisia ideoita ja arvoja sekä käsityksiä ihmisestä, maailmasta ja tiedosta,
  • osaa tarkastella kriittisesti pedagogista johtamista oman opetusalansa kontekstissa ja kehittyy pedagogisena johtajana,
  • tunnistaa ja arvioida omia kouluun ja opetussuunnitelmaan liittyviä esioletuksia, joihin sosiaalistutaan kansalaisina, instituutioiden kasvatteina ja työntekijöinä,
  • tuntee opetusalansa säädöspohjan,
  • käyttää laajentunutta opetussuunnitelmaa koskevaa ymmärrystään ja opetussuunnitelmaa oman kasvatus- ja opetustyön ja oppilaitoksen pedagogisen kehittämisen välineenä moniäänisessä ja moniammatillisessa työyhteisössä.

Aineenopettajakoulutukset

Opintojakson suoritettuaan opiskelija

  • osaa problematisoida opetussuunnitelmaa ja ymmärtää, että opetussuunnitelma asiakirjana edustaa aina tietynlaisia ideoita ja arvoja sekä käsityksiä ihmisestä, maailmasta ja tiedosta,
  • osaa tarkastella kriittisesti pedagogista johtamista oman opetusalansa kontekstissa ja kehittyy pedagogisena johtajana,
  • ymmärtää arviointiin liittyvät koulutuspoliittiset ja yhteiskunnalliset ulottuvuudet opetuksen ja koulutuksen kehittämisessä,
  • ymmärtää monipuolisen formatiivisen ja summatiivisen oppimisen arvioinnin periaatteet ja muodot sekä soveltaa niitä tarkoituksenmukaisesti ja arvioida omia ratkaisujaan kriittisesti,
  • tuntee opetusalansa säädöspohjan,
  • ymmärtää monialaisten oppimiskokonaisuuksien opetussuunnitelmalliset perustelut ja pystyy toteuttamaan laajoja monialaisia opetuskokonaisuuksia,
  • omaa valmiudet verkottua aineensa opetukselle tärkeiden sidosryhmien ja yhteiskunnan eri toimijoiden kanssa oppilaitosten sisällä ja ulkopuolella tapahtuvaa opetusta toteutettaessa ja kehitettäessä.
     

Ruotsinkielinen luokanopettajan opintosuunta ja ruotsinkielinen aineenopettajakoulutus

Efter avlagt kurs ska studenten 

  • kunna problematisera läroplanen och förstå att läroplanen som styrdokument alltid representerar specifika idéer och värden, samt uppfattningar om människan, världen och kunskap,
  • känna till lagstiftning om sitt undervisningsområde, 
  • kritiskt kunna granska pedagogiskt ledarskap i sin egen undervisningskontext och ha beredskap att utvecklas som pedagogisk ledare,
  • kunna reflektera över sin roll som ledare av en grupp och med ansvar för varje elevs välmående,  
  • kunna beskriva vad ett hälsofrämjande förhållningssätt innebär i skolan, och förklara hur hälsa, utveckling och lärande hör ihop,  
  • känna till hur hen bör agera vid oro för en elev, hur elevvården och arbetet i mångprofessionella team fungerar och vilka stödformer det finns,
  • kunna motivera betydelsen av ett fungerande samarbete mellan hem och skola för elevens välmående, utveckling och skolmotivation, 
  • kunna redogöra för olika modeller för att förebygga och ingripa mot mobbning, kränkningar och diskriminering i skolan.

Erityispedagogiikan opintosuunta

Opintojakson suoritettuaan opiskelija

  • osaa problematisoida opetussuunnitelmaa ja ymmärtää, että opetussuunnitelma asiakirjana edustaa aina tietynlaisia ideoita ja arvoja sekä käsityksiä ihmisestä, maailmasta ja tiedosta,
  •  pystyy kriittisesti tarkastelemaan pedagogista johtamista oman opetusalansa kontekstissa ja kehittymään pedagogisena johtamisena
  •  tuntee opetusalansa säädöspohjan,
  •  osaa laatia pedagogisia asiakirjoja ja työskennellä moniammatillisessa työyhteisössä,
  •  osaa toimia eri sidosryhmien edustajien kanssa erityispedagogisen toiminnan suunnittelemisen ja toteutuksen rakentamiseksi,
  •  toimii salassapitosäännösten mukaan ja tuntee opettajan vastuut ja eettiset ohjeet,
  •  on syventänyt tietojaan erityispedagogiikkaa koskevasta lainsäädännöstä ja ohjaavista asiakirjoista,
  •  osaa käyttää erityispedagogiikkaa ohjaavia asiakirjoja oman opetuksensa kehittämisessä ja arvioinnissa.

10. Opintojakson toteutus

Opintojakso sisältää kaikille opettajan pedagogisia opintoja suorittaville yhteisen osan (1 op) ja opintosuunnittain eriytyvän osan (4 op).

Opintojaksolla käytetään luento-, ryhmä- ja verkkomuotoista opetusta opintosuunnasta riippuen.

Luokanopettajan opintosuunnan kasvatuspsykologian suuntautumisvaihtoehdon osalta oppimismenetelmissä hyödynnetään yhteisöllistä tiedonrakentelua. Tarkemmat suoritustavat ja kirjallisen tuotoksen muoto päätetään kurssin alussa yhdessä opiskelijoiden kanssa osaamistavoitteiden mukaisesti.

11. Edeltävät opinnot tai edeltävä osaaminen

Opettajan pedagogisiin opintoihin kuuluvat muut opinnot kuin Harjoittelu II ja Opettaja työnsä tutkijana -opintojakso.

12. Suositeltavat valinnaiset opinnot

-

13. Opintojakson sisältö

Opintojaksolla

  • käsitellään opetussuunnitelmien yleisiä ja oman opetusalan ideologisia, pedagogisia ja yhteiskunnallisia tehtäviä ja säädöspohjaa,
  • tarkastellaan kriittisesti ja kehitetään opetussuunnitelmia oman alan opetuksen suunnitteluvälineenä,
  • perehdytään opetussuunnitelmaan oppilaitoksen pedagogisen kehittämisen välineenä moniammatillisessa työyhteisössä.

14. Suositeltava tai pakollinen kirjallisuus

Yhteinen osa

Pakollinen kirjallisuus:

  • Autio, T., Hakala, L. & Kujala, T. (toim.) (2017). Opetussuunnitelmatutkimus. Keskustelunavauksia suomalaiseen kouluun ja opettajankoulutukseen. Tampere: University Press.
  • Uljens, M. and Ylimaki, R.M. (eds.) (2017). Bridging Educational Leadership, Curriculum Theory, and Didaktik (pp.229-256). New York: Springer. https://link.springer.com/content/pdf/10.1007%2F978-3-319-58650-2.pdf  (koko teos soveltuvin, opintojakson alussa määriteltävin osin)

Suositeltava kirjallisuus:

Varhaiskasvatuksen opintosuunta

Pakollinen kirjallisuus: 

  • Rodd, J. (2013). Leadership in Early Childhood. The pathway to professionalism. Maidenhead: Open University Press.
  • Opettajan osoittamia ajankohtaisia artikkeleita
  • Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016
  • Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014
  • Varhaiskasvatuslaki
  • Perusopetuslaki

Suositeltava kirjallisuus:

  • Parrila, S. & Fonsén, E. (toim.) (2016). Varhaiskasvatuksen pedagoginen johtajuus. Käsikirja käytännön työhön. Jyväskylä: PS-kustannus.
  • Wood, E.  & Hedges, H. (2016). Curriculum in early childhood education: critical questions about content, coherence, and control, The Curriculum Journal, 27(3), 387-405, DOI: 10.1080/09585176.2015.1129981 


Luokanopettajan opintosuunta, kasvatustiede (huom. tehty muutoksia 8.5.2017)

Pakollinen kirjallisuus:

  •  Autio, T., Hakala, L. & Kujala, T. (toim.) (2017). Opetussuunnitelmatutkimus. Keskustelunavauksia suomalaiseen kouluun ja opettajankoulutukseen. Tampere: University Press.
  • Schiro, M.S. (2013). Curriculum theory. Conflicting visions and enduring concerns. 2. painos. Thousand Oaks: Sage.
  • Perusopetuksen säädöspohja
  • Teokset tai artikkelit (valikoiduin osin), joihin pienryhmät perehtyvät ja jonka pohjalta pidetään vertaisopettamisen tuokiot muille pienryhmille (kasvatuspsykologian suuntautumisvaihtoehdossa erilainen toteutustapa ja teokset tai artikkelit soveltuvin osin):
    • Ryhmä 1. Koulukriittinen näkökulma opetussuunnitelmaan

      • Fremeaux, I. & Jordan, J. (2012). Anarchist Pedagogy in Action: Paideia, Escuela Libre. Teoksessa R.H. Haworth (toim.) Anarchist Pedagogies: Collective actions, theories, and critical reflections on education. Oakland: PM Press.

      • Illich, I. (1972). Kouluttomaan yhteiskuntaan. Helsinki: Otava. (suomenkieliset opiskelijat)


      • Illich I. (1971). Deschooling Society (Repr. 2004), London: Calder & Boyars. (kansainväliset opiskelijat)

      • Saurén, K-M. (2008). Illichin utopia - toivon ja tasa-arvon pedagogiikka. Teoksessa M. Lanas, H. Niinistö & J. Suoranta (toim.) Kriittisen pedagogiikan kysymyksiä 2. Tampere: Tampereen yliopiston kasvatustieteiden laitos.  

    • Ryhmä 2. Kansallinen näkökulma opetussuunnitelmaan

      • Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014.

      • Saari, A., Salmela, S., & Vilkkilä, J. (2014). Governing autonomy. Subjectivity, freedom, and knowledge in Finnish curriculum discourse. Teoksessa W.F. Pinar (toim.) International handbook of curriculum research, 2. painos. New York: Routledge, 183–200.

    • Ryhmä 3. Rationaalinen näkökulma opetussuunnitelmaan
      • Tyler, R. W. (1957). The basic principles of curriculum and instruction. Syllabus for education 360. Chicago: The University of Chicago Press.

      • Walker, D.F. & Soltis, J.F. (1997). Curriculum and aims. New York : Teachers College. (Luku The Tyler rationale). 
    • Ryhmä 4. Postkolonialistinen näkökulma opetussuunnitelmaan
      • Andreotti, V., & de Souza, L. M. T. M. (2008). Global learning in the ‘knowledge society’ Four tools for discussion. ZEP

      • Andreotti, V. (2010). Global Education in the ‘21st Century’: two different perspectives on the ‘post-’ of postmodernism. International Journal of Development Education and Global Learning 2(2), 5–22.

      • Andreotti, V. (2010). Postcolonial and postcritical global citizenship education. Teoksessa G. Elliot, C. Fourali & S. Issler (toim.) Education and social change: Connecting local and global perspectives. New York: Continuum, 238–250.

      • Andreotti (2006). Soft versus critical global citizenship education. Teoksessa S. McCloskey (toim.) Development education in policy and practice. United Kingdom: Palgrave MacMillan, 21–31.

    • Ryhmä 5. Pedagogisen johtamisen näkökulma opetussuunnitelmaan (lähteet kirjataan myöhemmin, vastuuhenkilö Anne Nevgi)
    • Ryhmä 6. Integroinnin näkökulma opetussuunnitelmaan

      • Beane, J.A. (1997). Curriculum integration. Designing the core of democratic education. New York and London: Teachers College Press.

      • Gehrke, N. J. (1998). A look at curriculum integration from the bridge. The Curriculum Journal 9 (2), 247–260.

  • Muu lukuvuosittain tarkastettava kirjallisuus ja artikkelit.

Luokanopettajan opintosuunta, kasvatuspsykologia (lisäyksiä 4.12.2017):

Soveltuvin osin:

European Parliament (ed.). (2015). Innovative Schools: Teaching & Learning in the Digital Era – Workshop Documentation. Brussels: European Parliament.

http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2015/563389/IPOL_STU(2015)563389_EN.pdf    (suora linkki myös kirstilonka.fi/publications)

Tynjälä, P. (2008). Perspectives into learning at the workplace. Educational Research Review  3, 130-154. http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1747938X0800002X

Lonka, K., Hietajärvi, L., Makkonen, J., Sandström, N. & Vaara, L. (2013). Tulevaisuuden opettajankoulutus – millaiseen kouluun ja miten? Teoksessa Uusi oppiminen (Eduskunnan tulevaisuus-valiokunnan julkaisu; 8/2013). Helsinki: Eduskunta, 93–111.

Shapiro, J. P. & Stefkovich, J.A. (2016). Ethical Leadership and Decision Making in Education. Applying Theoretical Perspectives to Complex Dilemmas. 4th ed. New York and London: Routledge.

  • Lisäksi perusopetuksen säädöspohja sekä ajankohtaista kirjallisuutta sopimuksen mukaan.

Ruotsinkielisen opetuksen kirjallisuus

Pakollinen kirjallisuus:

  • Schiro, M.S. (2013). Curriculum theory. Conflicting visions and enduring concerns. 2. painos. Thousand Oaks: Sage.
  • Lagar och förordningar om förskoleundervisningen och den grundläggande undervisningen
  • Gustafsson, L. (2009). Elevhälsa börjar i klassrummet. Lund: Studentlitteratur.  
  • Rosenberg, M. (2003). Life-Enriching EducationNonviolent Communication Helps Schools Improve Performance, Reduce Conflict, and Enhance Relationships. Utvalda delar
  • 1–2 andra aktuella artiklar.

Suositeltava kirjallisuus:

  • Huhtanen, K. (2007). Kun huoli herää: varhainen puuttuminen koulussa. Jyväskylä: PS-kustannus.
  • Utbildningsstyrensen. (2015). Handbok i elev -och studerandevård http://www.oph.fi/handbok_for_elevvard  
  • 1–2 andra aktuella artiklar (speciellt om pedagogiskt ledarskap)
  • Uusitalo-Malmivaara, L. & Vuorinen, K. (2018). Se det goda! PS-kustannus. 
  • Lämsä, A.-L. (2009). (toim.) Mun on paha olla. Näkökulmia lasten ja nuorten psyykkiseen hyvinvointiin. Jyväskylä: PS-kustannus. (utvalda delar)  

Erityispedagogiikan opintosuunta

Pakollinen kirjallisuus:

  • Perusopetuslaki 21.08.1998/628, Perusopetusasetus 20.11.1998/852, Asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista 14.12.1998/986. Saatavana sähköisesti  https://www.finlex.fi/fi/ 
  • Autio, T., Hakala, L. & Kujala, T. (toim.) (2017). Opetussuunnitelmatutkimus. Keskustelunavauksia suomalaiseen kouluun ja opettajankoulutukseen. Tampere: University Press.
  • OKM:n ja OPH:n ajankohtaiset selvitykset oppimisen ja koulunkäynnin tuesta
  • Malinen, O-P. & Palmu, I. (2017). KUMMI16: Tavoitteena yhteisopettajuus – näkökulmia ja toimintamalleja onnistuneeseen yhdessä opettamiseen. Niilo Mäki Säätiö.

Suositeltava kirjallisuus:

  • Ainscow, M. & West, M. (2006). Improving urban schools. Leadership and collaboration. Maidenhead: Open University Press., 168 s.
  • Sabel, C. ym. (2010). Individualized Service Provision in The New Welfare State: Lessons from Special Education in Finland report, SITRA, 72 s.

Kotitalous- ja käsityönopettajan opintosuunnat (huom. tehty muutoksia 30.11.2017)

Pakollinen kirjallisuus:

Suositeltava kirjallisuus:

  • Belt, A. (2013). Kun työrauha horjuu. Kotitalousopettajien käsityksiä työrauhahäiriöistä ja niiden taustatekijöistä. Oulun yliopisto. http://herkules.oulu.fi/isbn9789526202372/isbn9789526202372.pdf
  • Fullan, M. (2009). Leadership Development: The Larger Context. Educational Leadership 67 (2), 45–49.
  • Marjanen, P. (2012). Koulukäsityö vuosina 1866-2003. Kodin hyvinvointiin kasvattavista tavoitteista kohti elämänhallinnan taitoja. Turun yliopisto. http://www.doria.fi/handle/10024/83445
  • Taar, J. (2017). Interthinking in Estonian Home Economics Education. Helsinki Studies in Education 16. University of Helsinki. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/228138
  • Talvio, M. (2014). How do teachers benefit from training on social interaction skills? Developing and utilising an instrument for the evaluation of teachers’ social and emotional learning. Helsingin yliopisto. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/136437
  • Ajankohtainen kirjallisuus osoituksen mukaan.

15. Oppimista tukevat aktiviteetit ja opetusmenetelmät

Luento-, ryhmä- ja verkkomuotoinen opetus.

16. Arviointimenetelmät ja -kriteerit sekä arvosteluasteikko

Arviointi asteikolla 0–5 perustuen opintojaksolla annettuihin tehtäviin ja kirjallisuussuoritukseen. Luokanopettajan opintosuunnan kasvatuspsykologian suuntautumisvaihtoehdon osalta opintojakson ohjaaja päättää arviointitavat ja -perusteet keskustellen niistä yhdessä opiskelijoiden kanssa kurssin alussa ja aikana.

17. Opetuskieli

suomi, ruotsi, englanti

18. Lisätiedot

-

9. Opintojakson osaamistavoitteet

Yhteisen osan osaamistavoitteet

Opintojakson suoritettuaan opiskelijalla on hyvä tuntemus

  • opetussuunnitelmaideologioista, opetussuunnitelmien muodoista ja opetussuunnitelman tehtävästä osana yhteiskunnallista ohjausjärjestelmää
  • oman opetusalansa säädöspohjasta ja opetussuunnitelmien perusteista.

Opintojakson suoritettuaan opiskelija osaa

  • arvioida kriittisesti ja kehittää varhaiskasvatus- ja opetussuunnitelmaa opetuksen suunnitteluvälineenä
  • käyttää opetussuunnitelmaa oppilaitoksen pedagogisen kehittämisen välineenä moniammatillisessa työyhteisössä.

Erityvien osien osaamistavoitteet opintosuunnittain:

  •  Aineenopettajakoulutukset:

Opintojakson suoritettuaan opiskelija

  • ymmärtää arviointiin liittyvät koulutuspoliittiset ja yhteiskunnalliset ulottuvuudet opetuksen ja koulutuksen kehittämisessä
  • ymmärtää monipuolisen formatiivisen ja summatiivisen oppimisen arvioinnin periaatteet ja muodot sekä soveltaa niitä tarkoituksenmukaisesti ja osaa arvioida omia ratkaisujaan kriittisesti
  • ymmärtää monialaisten oppimiskokonaisuuksien opetussuunnitelmalliset perustelut ja pystyy suunnittelemaan laajoja monialaisia opetuskokonaisuuksia yhdessä muitten aineitten opettajien kanssa
  • omaa valmiudet verkottua aineensa opetukselle tärkeiden sidosryhmien ja yhteiskunnan eri toimijoiden kanssa oppilaitosten sisällä ja ulkopuolella tapahtuvaa opetusta toteutettaessa ja kehitettäessä
  • ymmärtää opettajan keskeisen roolin opetussuunnitelmatyössä ja opetuksen kehittämisessä.

10. Opintojakson toteutus

 

Ainedidaktiikan osuus suoritetaan yleensä kahdessa aineessa, poikkeuksena äidinkieli ja kirjallisuus sekä vieraat kielet. Opintojakso arvioidaan luentoihin ja ainedidaktiikan kirjallisuuteen pohjautuvalla tentillä tai ainekohtaisesti sovitulla suorituksella, esimerkiksi esseellä

 

13. Opintojakson sisältö

Opintojaksossa perehdytään omien opetettavien aineiden opetuksen kokonaisvaltaiseen kehittämiseen osana opetussuunnitelmallista kokonaisajattelua. Luennoilla syvennetään arviointiin liittyvää teoreettista osaamista ja käsitellään monialaisten oppimiskokonaisuuksien opetussuunnitelmallisia perusteita. Ryhmäopetuksessa käsitellään opetuksen ja oppimisen arvioinnin ja kehittämisen teemoja sekä monialaisten oppimiskokonaisuuksien toteutusta omien aineiden näkökulmista muun muassa tieto- ja viestintäteknologiaa hyödyntäen. Samalla harjoitellaan oman oppiaineen opetukseen liittyviä vuorovaikutustaitoja.

14. Suositeltava tai pakollinen kirjallisuus

 

Biologia


 

Oheisesta kirjallisuudesta erikseen annettavan ohjeen mukaan

 

  • Eloranta, V., Jeronen, E., & Palmberg, I. (toim.) (2005). Biologia eläväksi. Biologian didaktiikka. Jyväskylä: PS-kustannus.
  • Atjonen, P. (2007). Hyvä, paha arviointi. Helsinki: Tammi.
  • Keeley, P.D. (2008). Science Formative Assessment: 75 Practical Strategies for Linking Assessment, Instruction, and Learning. National Science Teachers Association. Thousand Oaks: Corwin Press and NSTApress. 
  • Räisänen. A. (toim.) (2013).  Oppimisen arvioinnin kontekstit ja käytännöt.  Koulutuksen seurantaraportit 2013:3. Helsinki: Opetushallitus. Saatavilla:  http://www.oph.fi/download/149650_Oppimisen_arvioinnin_kontekstit_ja_kaytannot_2.pdf

Elämänkatsomustieto

 

  • Atjonen, P. (2007). Hyvä, paha arviointi. Helsinki: Tammi.
  • Salmenkivi, E. (2013).  Ylioppilastutkinnon rakenne- ja reaalikoeuudistusten vaikutuksia: miten lisääntynyt valinnaisuus ohjaa lukiolaisia. Kasvatus & Aika, 7 (3), 24–39. Saatavilla: http://www.kasvatus-ja-aika.fi/site/?lan=1&page_id=565
  • Salmenkivi, E., Elo, S., Iivonen P. (2017). Eettisen ja kriittisen ajattelun taitojen arviointia, esimerkkinä elämänkatsomustieto, filosofia ja uskonto. Teoksessa E. Kauppinen & E. Vitikka (toim.) Oppimisen arviointi opetussuunnitelmissa. OPH, painossa.
  • Vuorio-Lehti, M. (2007). Valkolakin hohde – Keskustelua ylioppilastutkinnon merkityksestä Suomessa toisen maailmansodan jälkeen. Kasvatus ja Aika, 1. Saatavilla: http://www.kasvatus-ja-aika.fi/site/?lan=1&page_id=54 

 

Oheiskirjallisuus

 


Evankelisluterilainen uskonto ja pienryhmäiset uskonnot


 

Oheisesta kirjallisuudesta erikseen annettavan ohjeen mukaan. Lisäksi kurssin alussa kurssin opettaja antaa 1-3 ajankohtaista artikkelia luettavaksi. 


  • Kallioniemi, A., & Luodeslampi, J (toim.). (2005). Uskonnonopetus uudella vuosituhannella. Helsinki: Kirjapaja, s. 232–246.

 

 

 

Oheiskirjallisuus:

 

  • Suoranta, J. (2005). Radikaali kasvatus. Helsinki: Gaudeamus.
  • Ubani, M. (2013). Peruskoulun uskonnonopetus. PS-kustannus: Jyväskylä.
  • Jackson, R. (2003). Rethinking Religious Education and Plurality. Issues in diversity and pedagogy. London: RoutledgeFalmer.
  • Jackson, R., Midema, S., Weiss, W., & Willaime, J-P. (eds.) (2007). Religion and Education in Europe. Developments, Contexts and Debates. Munster : Waxmann.
  • Afdal, G. (2006). Tolerance and the Curriculum. conceptions of tolerance in the multicultural unitary Norwegian compulsory school. Religious diversity in Europe, 2. Munster.

 Waxmann. 

  • Foshay, A. W. (2000) The Curriculum: Purpose, substance, practice. London & New York: Teachers, College Press.
  • Berling. J. (2004). Understanding Other Religious Worlds: A Guide to Interreligious Education. Maryknoll (NY) : Orbis Books , cop.
  • Freire, P. (2005). Sorrettujen pedagogiikka. Tampere: Vastapaino.
  • Atjonen, P. (2007). Hyvä, paha arviointi. Helsinki: Tammi.
  • Matilainen, M. (2011) Ihmisoikeuskasvatus lukiossa – outoa ja itsestään selvää. Tutkimuksia 326.Helsinki: Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitos. Saaatavilla verkossa: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/25934/ihmisoik.pdf?sequence=1


Filosofia

 

  • Atjonen, P. (2007). Hyvä, paha arviointi. Helsinki: Tammi.
  • Salmenkivi, E. (2013). Ylioppilastutkinnon filosofian ainereaalikoe ja lukion opetussuunnitelman perusteet. niin & näin, 20, 1 (76), 100–112.
  • Salmenkivi, E. (2013).  Ylioppilastutkinnon rakenne- ja reaalikoeuudistusten vaikutuksia: miten lisääntynyt valinnaisuus ohjaa lukiolaisia. Kasvatus & Aika, 7, 3, 24–39. Saatavilla: http://www.kasvatus-ja-aika.fi/site/?lan=1&page_id=565
  • Salmenkivi, E., Elo, S.,&  Iivonen P. (2017).  Eettisen ja kriittisen ajattelun taitojen arviointia, esimerkkinä elämänkatsomustieto, filosofia ja uskonto. Teoksessa E. Kauppinen & E. Vitikka (toim.) Oppimisen arviointi opetussuunnitelmissa. OPH, painossa.
  • Vuorio-Lehti, M. (2007). Valkolakin hohde – Keskustelua ylioppilastutkinnon merkityksestä Suomessa toisen maailmansodan jälkeen. Kasvatus & Aika, 2007/1. Saatavilla verkosta: http://www.kasvatus-ja-aika.fi/site/?lan=1&page_id=54

 

Oheiskirjallisuus

 



Fysiikka ja kemia


Luentotentin yhteydessä fysiikka tai kemia ensimmäisenä opetettavana aineena opiskelevat opiskelijat tenttivät seuraavat verkkomateriaalit:

 

Historia

Suoritettava seuraavat kolme kirjallisuuskokonaisuutta

 

  •  Vänttinen, J. (2009). Saako historiasta selvää? Turku: Turun yliopisto. Saatavilla verkossa: http://www.doria.fi/handle/10024/6873. TAI VanSledright, B. (2011). The challenge of rethinking history education. On practices, theory and policies. New York: Routledge. TAI Rosenlund, D. (2011). Att hantera historia med ett öga stängt. Samstämmighet mellan historia A och lärares prov och uppgifter. Lunds universitet & Malmö högskola. Saatavilla verkossa: http://www.hist.lu.se/fihd/publikationer.php

 

  • Ouakrim-Soivio, N. & Kuusela, J. (2012). Historian ja yhteiskuntaopin oppimistulokset perusopetuksen päättövaiheessa 2011. Helsinki: Opetushallitus. Saatavilla verkossa: http://www.oph.fi/julkaisut/arviointi, sivut 49–152.

 

 

Maantiede

 

Suoritettava kirjallisuus

  • Cantell, H. & Hakonen, R. (2012). Vaikeuksia ilmiöiden selittämisessä ja soveltamisessa: maantiedon oppimistuloksia yhdeksäsluokkalaisten kansallisesta arvioinnista. Terra 124 (3), 141–149. http://www.doria.fi/handle/10024/89477

 

Oheiskirjallisuus:

 

  • Lambert, D. & Biddulph, M. (2015). The dialogic space offered by curriculum-making in the process of learning to teach, and the creation of a progressive knowledge-led curriculum. Asia-Pacific Journal of Teacher Education 43 (3), 210–224. http://dx.doi.org/10.1080/1359866X.2014.934197



Matematiikka

  • Metsämuuronen, J. (2017), Oppia ikä kaikki – Matemaattinen osaaminen toisen asteen koulutuksen lopussa 2015. Helsinki: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. (Luvut 1, 4 ja 6) Saatavilla verkossa: https://karvi.fi/app/uploads/2017/03/KARVI_0117.pdf
  • Tuominen, A. (2015). Interventio-ohjelma seitsemäsluokkalaisten maahanmuuttajaoppilaiden murtolukuje oppimisen tukemiseen. Teoksessa M. Kauppinen, M. Rautiainen, & M. Tarnanen (toim.) Elävä ainepedagogiikka, pp.113-137. Suomen ainedidaktinen tutkimusseura: Jyväskylä. Saatavilla verkossa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/154156


Psykologia

Oheisesta kirjallisuudesta erikseen annettavan ohjeen mukaan

  • Goss Lucas, S. & Bernstein, D. (2015). Teaching Psychology: A step by step guide. Mahwah, NJ: L. Erlbaum..
  • Psykologian opettajat: www.psop.fi – verkkosivut.
  • Teaching of Psychology -julkaisun viisi tuoreinta vuosikertaa, http://top.sagepub.com/
  • http://www.edu.fi/lukiokoulutus/psykologia/verkkoaineistoja -verkkosivut
  • Evaluation of Teaching. Center for Research on Learning and Teaching. University of Michigan. http://www.crlt.umich.edu/resources/evaluation-teaching.  
  • Hari, R.,Järvinen, J.,Lehtonen, J., Lonka, K.,ym. (2015). Ihmisen mieli. Gaudeamus.
  • Lehtinen, E., Kuusinen, J., Vauras, M. & Lerkkanen, M-K.(2015). Kasvatuspsykologia. 3. uudistettu painos. Jyväskylä: PS-kustannus.
  • Kumpulainen, K., Krokfors, L., Lipponen, L., Tissari, V., Hilppö, J., & Rajala, A. (2010). Oppimisen sillat - Kohti osallistavia oppimisympäristöjä. CICERO Learning, Helsingin yliopisto. Saatavana verkossa http://hdl.handle.net/10138/15628.
  • Lindblom-Ylänne, S. & Nevgi, A. (2009). Yliopisto-opettajan käsikirja. WSOYPro.


Vieraat kielet

Kaikille yhteinen kirjallisuus

 

  • Eurooppalainen viitekehys: Kielten oppimisen, opettamisen ja arvioinnin yhteinen eurooppalainen viitekehys. 2003. Helsinki: WSOY. (Arviointi: sivut 242–267)

TAI vastaavat kohdat erikielisistä versioista 

http://www.coe.int/t/dg4/linguistic/cadre1_en.asp

  • Green, A. (2013). Exploring Language Assessment and Testing. Language in Action. New York: Routledge. Available as an eBook through the University Library.
    • Valikoituja lukuja teoksesta (saatavilla Helkassa)
  • Tsagari, D. & Banerjee, J. (2016) Handbook of Second Language Assessment.  DE GRUYTER MOUTON
  • Vogt, K. & Tsagari, D. (2014). Assessment literacy of foreign language teachers: Findings of a European study. Language Assessment Quarterly, 11(4), 374.

 

Valinnainen oheiskirjallisuus

  • Piller, I. (2011). Intercultural Communication: A Critical Introduction. Edinburgh, UK: Edinburgh University Press.

Valikoituja artikkeleita seuraavista verkkolehdistä (saatavilla Helkassa)

  • Language Testing
  • The Modern Language Journal
  • Language assessment quarterly
  • Educational Measurement
  • Language Learning and Technology
  • System

 

 

 

Yhteiskuntaoppi

Suoritettava seuraavat kolme kirjallisuuskokonaisuutta

 

  • Jansson, T. (2011). Vad kommer på provet? Gymnasielärares provpraxis i samhällskunskap. Karlstad: Karlstads universitet. Saatavilla verkossa: http://www.diva-portal.org/smash/get/diva2:380888/FULLTEXT02.pdf. TAI Odenstad, C. (2010). Prov och bedömning i samhällskunskap. En analys av gymnasielärares skriftliga prov. Karlstad: Karlstads universitet. Saatavilla verkossa: www.diva-portal.org/smash/get/diva2:379242/FULLTEXT01. TAI Nicol, D & MacFarlane, D. (2006). Formative assessment and self-regulated learning: a model and seven principles of good feedback practice. Studies in Higher Education, 31(2), 199–218.

 

 

Äidinkieli ja kirjallisuus sekä suomi toisena kielenä

 

Oheisesta kirjallisuudesta erikseen annettavan ohjeen mukaan

 

  • Atjonen, P. (2007). Hyvä paha arviointi. Helsinki: Tammi
  • EVK = Eurooppalainen viitekehys (2003). Kielten oppimisen, opettamisen ja arvioinnin yhteinen eurooppalainen viitekehys. 2003. Helsinki: WSOY.
  • Harjunen, E. & Rautopuro, J. (2015) Kielenkäytön ajattelua ja ajattelun kielentämistä. Äidinkielen ja kirjallisuuden oppimistulokset perusopetuksen päättövaiheessa 2014: keskiössä kielentuntemus ja kirjoittaminen. Helsinki: Kansallinen opetuksen arviointikeskus. Saatavilla verkossa http://karvi.fi/publication/kielenkayton-ajattelua-ja-ajattelun-kielentamista/
  • Helttunen, A. ja Julin, A. (toim.) (2008). Kiittäen hyväksytty: äidinkielen ylioppilaskokeen historiaa ja nykypäivää. Helsinki: SKS. 
  • Kauppinen, A., Lehti-Eklund, H., Makkonen-Craig, H. & Juvonen, R. (toim.) (2011). Lukiolaisten äidinkieli. Suomen suomenkielisten ja ruotsinkielisten lukioiden opiskelijoiden äidinkielen taidot ja niiden arviointi. (S. 62 – 262.) Helsinki: SKS.
  • Kronholm-Cederberg, A. (2009). Skolans responskultur som skriftspraktik. Gymnasisters berättelser om lärarens skriftliga respons på uppsatsen. Åbo: Åbo Akademis förlag.
  • Routarinne, S. (2014). Tiedon valintaa ja arvioinnin taitoja. Raportti ylioppilastutkinnon toisen äidinkielen kokeen kehittämiskokeilusta yhdeksässä suomenkielisessä lukiossa 2012–2013. Helsinki: Ylioppilastutkintolautakunta & Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitos. (s. 15 – 51; 100–105.) Saatavilla verkossa: https://www.ylioppilastutkinto.fi/images/sivuston_tiedostot/Raportit_tutkimukset/tiedon_valintaa_ja_arvioinnin_taitoja_2014.pdf
  • Tani, H. & Nissilä, L. (toim.) (2010). Tasolta toiselle. Opas kielitaidon tasojen kuvausasteikon käyttöön suomi toisena kielenä -opetuksessa. Oppaat ja käsikirjat 2010:4. Helsinki: Opetushallitus.
  • Tarnanen, M. (2002). Arvioija valokeilassa: suomi toisena kielenä -kirjoittamisen arviointi. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Saatavilla verkossa

http://www.solki.jyu.fi/julkaisee/arvioijavalokeilassa.pdf

 



 

Syventävä harjoittelu 10 op

Fördjupad praktik
Advanced Practice

2. Opintojakson tunniste (koodi)


PED121


3. Opintojakso pakollisuus/valinnaisuus


Opintojakso on pakollinen opettajan pedagogiset opinnot suorittaville opiskelijoille


4. Opintojakson taso (alempi/ylempi/tohtori /eurooppalaisen viitekehyksen(EQF) tasot 6,7,8)



Opintokokoneisuus kuuluu opettajan pedagogisten opintojen  aineopintoihin


5. Opintojakson suositeltu suoritusajankohta/vaihe

Opintopolun mukaisesti.


6. Opintojakson järjestämisajakohta lukukauden/ periodin tarkkuudella


Opintojakso järjestetään kevätlukukaudella, 4. periodissa.

 


7. Opintojakson laajuus opintopisteinä

10


8. Opintojaksosta vastaava opettaja

 

Kokonaisuuden vastuuhenkilö professori Arto Kallioniemi


9. Opintojakson osaamistavoitteet

 

Opintojakso koostuu kahdesta osasta:  ohjattu syventävä harjoittelu ja reflektio

1) Ohjatun opetusharjoittelun osaamistavoitteet

Opiskelija osaa

  • suunnitella, toteuttaa ja arvioida opetustaan itsenäisesti ottaen huomioon erilaisten oppijoiden ja oppijaryhmien tarpeet ja tavoitteet sekä opetussuunnitelman ja opetettavien oppiaineiden luonteen
  • hyödyntää tieto- ja viestintäteknologiaa oppimisen tukena ja osana monipuolisia oppimisympäristöjä
  • ottaa huomioon monialaiset oppimiskokonaisuudet opetuksen suunnittelussa ja toteuttamisessa
  • analysoida ja arvioida opetuksensa tuloksia sekä tältä pohjalta rakentaa opettajuuttaan ja pedagogisia ratkaisujaan
  • nähdä opettajan moniammatillisen työyhteisön osaksi ja eri sidosryhmien yhteistyökumppaniksi
  • ottaa huomioon tutkimustiedon ja ammattitaidon ylläpitämisen ja kehittämisen opetuksessaan
  • toimia ammatillisesti, eettisesti ja opetusalan lainsäädännön edellyttämällä tavalla
  • monikulttuurisessa ja moniarvoisessa ympäristössä
  • hahmottaa koulun ja opetuksen kehittämisen osaksi aineenopettajuuttaan

 

2) Reflektion osaamistavoitteet

Opiskelija ymmärtää

  • Reflektion merkityksen opettajan työssä sekä teorian ja käytännön integroimisessa

 


10. Opintojakso toteutus

Ohjattu harjoittelu koostuu harjoitustuntien suunnittelusta, toteuttamisesta ja arvioinnista, ryhmänohjauksista sekä koulu yhteisönä -seminaarista. Opetusharjoittelu suoritetaan ohjatusti yliopiston harjoittelukouluissa tai kenttäkouluverkoston kenttäkouluissa.

 

Reflektiossa perehdytään opettajaksi kasvamiseen ja reflektoidaan omaa opetusta itsenäisesti ja ryhmässä aineryhmäkohtaisesti sovittavalla tavalla.

 




11. Edeltävät opinnot tai edeltävä osaaminen

 

  • Syventävään harjoitteluun ilmoittauduttaessa opiskelijan on täytettävä oman pääainetiedekuntansa asettama syventävässä harjoittelussa vaadittava opetettavan aineen aineenhallintaraja. Puutteelliset opinnot estävät harjoitteluun pääsyn.
  • Ennen syventävää harjoittelua opiskelijalla tulee olla suoritettuna perusharjoittelun kokonaisuus ja Opetuksen suunnittelu, toteutus ja arviointi. Lisäksi hänen tulee olla osallistunut Opetussuunnitelma ja oppilaitoksen kehittäminen opintojaksolle.


12. Suositeltavat valinnaiset opinnot


-

13. Opintojakson sisältö

 

Opintojakso koostuu kahdesta osasta.

 

2. Ohjattu opetusharjoittelu 9 op

3. Reflektio 1 op


14. Suositeltava tai pakollinen kirjallisuus


Suositeltava kirjallisuus

 

  1. Ohjattu opetusharjoittelu

Oheiskirjallisuus

  • Lukion opetussuunnitelman perusteet 2015. Opetushallitus.
  • Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulun ja Helsingin normaalilyseon perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmat
  • Perusopetuslaki ja –asetus. Saatavilla verkossa: http://www.finlex.fi/
  • Syrjäläinen E. & Jyrhämä R. & Haverinen L. 2004. Praktikumikäsikirja. Helsinki: Studia Pædagogica 33. Saatavilla verkossa: http://www.helsinki.fi/behav/praktikumikasikirja/etusivu.htm

 

 

  1. Reflektio

Reflektion erikseen sovittavat artikkelit tai muu kirjallisuus, enintään 50 sivua

 


15. Oppimista tukevat aktiviteetit ja opetusmenetelmät

 

 

Koulun pitoon tutustuminen, ohjattu oppituntien suunnittelu ja pitäminen sekä siitä saatava palaute. Oman toiminnan reflektointi,


16. Arviointimenetelmät ja –kriteerit sekä arvosteluasteikko

Ohjattu opetusharjoittelu arvioidaan asteikolla hyväksytty-täydennettävä–hylätty.

Arviointi kohdistuu osaamistavoitteissa ilmoitettuihin asioihin. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota myös opiskelijan sitoutumiseen ja aktiivisuuteen. Täydentämis- tai hylkäämistapauksessa sovelletaan yliopiston harjoittelukoulujen ja opettajankoulutuslaitoksen laatimaa toimintaohjetta.

 

Reflektio arvioidaan asteikolla hyväksytty-hylätty. Reflektiossa arvioidaan annettujen tehtävien suorittamista ja opiskelijan kykyä pohtia ja tarkastella toimimistaan opettajana ja kasvua opettajuuteen.

 

Syventävän harjoittelun kokonaisuus arvostellaan asteikolla hyväksytty–hylätty.

 


17. Opetuskieli


suomi

 

Opettaja työnsä tutkijana 10 op

Lärarens professionella identitet och utveckling

Teacher as a researcher

2. Opintojakson tunniste (koodi)

PED006

3. Opintojakson pakollisuus/valinnaisuus

Opintojakso on pakollinen opiskelijoille, jotka suorittavat opettajan pedagogiset opinnot 60 op.

4. Opintojakson taso

Alempi korkeakoulututkinto (EQF-taso 6).

Opintojakso voi sijoittua myös maisterivaiheen opintoihin.

5. Opintojakson suositeltu suoritusajankohta/vaihe

Opintosuuntien opintopolkujen mukaisesti.

6. Opintojakson järjestämisajakohta lukukauden/ periodin tarkkuudella

Opintojakso järjestetään kevät- tai syyslukukaudella, tai molemmilla.

7. Opintojakson laajuus opintopisteinä

10 op

Suomenkielisissä aineenopettajankoulutusten pedagogisissa opinnoissa ja erityispedagogiikan opintosuunnassa opintojakson laajuus on 10 opintopistettä, joka koostuu 8 opintopisteen Opettaja työnsä tutkijana -opintojaksosta ja 2 opintopisteen Didaktiikan opintojaksosta.

8. Opintojaksosta vastaava opettaja

LO(KT) Katriina Maaranen; LO(KP): Kaisu Mälkki; KO Sirpa Kokko; KÄ Anne Malin; EP Minna Saarinen; VAKA Eeva-Leena Onnismaa; AO Jan Löfström

9. Opintojakson osaamistavoitteet

Opintojakson suoritettuaan opiskelija

  • kykenee havaitsemaan pedagogisia tutkimus- ja kehittämiskohteita ja osaa käsitellä niitä teoreettisesti ja käytännöllisesti,
  • kykenee itsenäiseen ja yhteisölliseen ongelman asetteluun, kehittämistyöhön ja tiedonmuodostukseen,
  • osaa perustella tutkimuksellisen otteen opettajan työssä ja toimia työtään tutkivana ja kehittävänä kriittisenä kasvatusalan ammattilaisena,
  • osaa raportoida havaitsemistaan kehittämiskohteista ja niiden ratkaisuista tieteellistä ilmaisutapaa noudattaen.

10. Opintojakson toteutus

Opintojakso toteutetaan lähiopetuksena, opiskelijoiden omatoimisena ryhmätyönä ja itsenäisenä työskentelynä. Opintojakson toteutustapa eriytyy opintosuunnittain. Opintojakson aikana hyödynnetään monipuolisesti opetusteknologiaa.

Opintojaksolla perehdytään opettajan pedagogiseen ajatteluun ja tutkivan opettajan menetelmiin. Opintojaksolla analysoidaan opettajan toimintaa, syvennytään toiminnan perusteluihin ja reflektoidaan opettajuutta kriittisesti. Opintojakson aikana tuotetaan opettaja työnsä tutkijana -raportti.

Luokanopettajan opintosuunnan kasvatuspsykologian suuntautumisvaihtoehdon toteutuksessa suunnitellaan ja toteutetaan pedagogisia kehittämis- tai tutkimusprojekteja yhteisöllistä tiedonrakentelua hyödyntäen. Tarkemmat suoritustavat ja kirjallisen tuotoksen muoto päätetään kurssin alussa yhdessä opiskelijoiden kanssa osaamistavoitteiden mukaisesti.

Erityispedagogiikan opintosuunnan toteutuksessa tutustutaan johonkin erityispedagogiseen kohteeseen ja paneudutaan sen erityispiirteisiin ja niistä nousevaan ongelmanasetteluun; mitä kohteessa voisi kehittää, tehdä toisin ja uudella tavalla? Kehittämistyön täsmällinen kohde ja sisältö muodostetaan aina yhdessä tutkittavan kohteen ja ohjaavan opettajan kanssa. Työstä tuotetaan kirjallinen esitys.

Varhaiskasvatuksen opintosuunnan suuntautumisvaihtoehdon toteutuksessa perehdytään syvällisesti varhaiskasvatuksen ja oman tutkimuksen kannalta keskeiseen ilmiöön.  Opintosuunnan toteutuksessa opiskelija esittelee työnsä seminaariryhmälle perustellen aiheenrajauksensa ja lähestymistapansa sekä virittää keskustelun ja johtaa sitä. Varhaiskasvatuksen opintosuunnassa toteutus on seminaarimuotoinen ja hyväksytty suoritus edellyttää aktiivista osallistumista seminaariin, johon valmistaudutaan kirjoittamalla sovituista artikkeleista kommentaarit.

Kursen genomförs dels i form av seminarier som är gemensamma för klass- och ämneslärarstudenter, dels i projektform.

Den senare delen innebär att klasslärarstudenterna, med den teoretiska delen som bas, genomför ett utvecklingsarbete i samarbete med en skola eller annan utbildningsenhet.

11. Edeltävät opinnot tai edeltävä osaaminen


12. Suositeltavat valinnaiset opinnot

-

13. Opintojakson sisältö

Tutkimus- tai kehittämisprojektissa opiskelija syventää omaa pedagogista ajatteluaan ja kehittää tutkivaa työotetta pedagogisten ilmiöiden tarkastelussa. Opiskelija syventää kykyään pedagogisten ilmiöiden käsitteellistämiseen ja kriittiseen ja analyyttiseen tarkasteluun tieteellisellä otteella. Opiskelija hahmottaa opettajan työtä ja opetuksen kehittämistä yhteisöllisessä ja yhteiskunnallisessa kontekstissa.

14. Suositeltava tai pakollinen kirjallisuus

Ajankohtainen, tieteellinen opettajan osoittama kirjallisuus.


Varhaiskasvatuksen opintosuunta

Karila, K. (2016). Vaikuttava varhaiskasvatus. Tilannekatsaus toukokuu 2106. OPH. Raportit ja selvitykset 2016:16
http://www.oph.fi/download/176638_vaikuttava_varhaiskasvatus.pdf

Sheridan, S., Edwards, C. P., Marvin, C. A. & Knoche, L. L. (2009). Professional Development in Early Childhood Programs: Process Issues and Research Needs. Early Education and Development, 20(3), 377-401. Doi:10.1080/10409280802582795  


  • Sekä  opiskelijan valitsemat tieteelliset artikkelit valitsemastaan varhaiskasvatukseen liittyvästä aiheesta.

Luokanopettajan opintosuunta, kasvatustiede:

Pakollinen kirjallisuus:

Patrikainen, S. (2012). Luokanopettajan pedagoginen ajattelu ja toiminta matematiikan opetuksessa. Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitos, Tutkimuksia 342. Sivut 3–94.

Suositeltava kirjallisuus:

  • Muu opintojakson alussa ilmoitettava oheiskirjallisuus ja artikkelit.

Luokanopettajan opintosuunta, kasvatuspsykologia:

Eteläpelto, A., Vähäsantanen, K. & Hökkä. P. (2015). How do novice teachers in Finland perceive their professional agency? Teachers and Teaching: Theory and Practice, 21(6), 660-680.  http://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/13540602.2015.1044327.

Karlsson, L. & Heikkinen-Jokilahti, K. (2016) Yhteisöllinen, tutkiva akateemisuus ja siihen oppiminen.  Teoksessa : A. Juvonen, K. Mäkitalo-Siegl, H. Nygren & T. Tossavainen: Taitoa, taidetta ja teknologiaa - kohti uutta opettajankoulutuksen mallia. University of Eastern Finland. Reports and Studies in Education, Humanities, and Theology (pp. 3–17). Joensuu: University of Eastern Finland. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-2370-7http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-2370-7/urn_isbn_978-952-61-2370-7.pdf

Tynjälä, P. & Heikkinen, H. (2011). Beginning teachers’ transition to working life: Theoretical perspectives and best practices. Zeitschrift für Erziehungswissenshaft 14 (1), 11-33. https://link.springer.com/article/10.1007/s11618-011-0175-6

Soveltuvilta osin:

Hökkä, P., Paloniemi, S., Vähäsantanen, K., Herranen, S., Manninen, M., & Eteläpelto, A. (2014). Ammatillisen toimijuuden ja työssä oppimisen vahvistaminen: luovia voimavaroja työhön!. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Doi: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6020-9

Hakkarainen, K., Lonka, K., & Lipponen, L. (2004). Tutkiva oppiminen: Järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä. Juva: WSOY.


Erityispedagogiikan opintosuunta

Pakollinen kirjallisuus didaktiikka:

  • Pruuki L.(2008). Ilo opettaa.Tietoa,taitoajatyökaluja.Helsinki: Edita.
  • Kansanen,P. (2004).Opetuksen käsitemaailma. Jyväskylä: PS-kustannus.
  • Jyrhämä, R., Hellström, M., Uusikylä, K. & Kansanen, P. (2016). Opettajan didaktiikka. Jyväskylä: PS-Kustannus.
  • Lisäksi artikkeleita erikseen sovittavalla tavalla.

Oheiskirjallisuutta didaktiikka:

  • Hopmann,S.(2007). RestrainedTeaching:the common core of Didaktik.European Educational Research Journal 6 (2),109–115.
  • Tirri,K. (2014). The last 40 years in Finnish teacher education. Journal of Education for Teaching: International Research and Pedagogy 40 (5), 600–609.
  • Tirri,K. & Ubani,M. (2013).Education of Finnishstudentteachersfor purposefulteaching.Journal ofEducationforTeaching:International ResearchandPedagogy39(1),21–29.
  • Tirri,K. (Ed.) (2008).Educating Moral Sensibilities in Urban Schools. Rotterdam: SensePublishers.
  • Tirri,K.& Kuusisto,E. (Eds.) (2013). Interaction in Educational Domain. Rotterdam: SensePublishers.

Oheiskirjallisuutta kehittämistyö:

  • Cohen &Lotan, 2014. Designing groupwork: Strategies for heterogeneous classrooms. NY: Teachers College Press.Chapter 10.
  • Holm, G., & Mansikka, J.-E. (2013). Multicultural education as policy and praxis in Finland: Heading in a problematic direction? Researches en Education, Nr. 16, 2013, 63–74.
  • Flores, M A & Day, C (2006). Contexts which shape and reshape new teachers’ identities: A multi-perspective study. Teaching and TeacherEducation, 22 (2006), 219–232
  • Muu opintojakson alussa ilmoitettava oheiskirjallisuus ja artikkelit.

Kotitalous- ja käsityönopettajan opintosuunnat

Pakollinen kirjallisuus:

Kotitalous

Janhonen-Abruquah, H. & Palojoki, P. (toim.). (2015).  Luova ja vastuullinen kotitalousopetus - Creative and responsible home economics education. Kotitalous- ja käsityötieteiden julkaisuja, nr. 38. Helsinki: Helsinki University Press.

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/157591


Käsityö:

Karppinen, S., Kouhia, A. & Syrjäläinen, E. (toim.) (2014). Kättä pidempää. Otteita käsityön tutkimuksesta ja käsitteellistämisestä. Kotitalous- ja käsityötieteiden julkaisuja 33.

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/43167

Suositeltava kirjallisuus:

  • Muu opintojakson alussa ilmoitettava oheiskirjallisuus ja artikkelit.

Aineenopettajakoulutus

Pakollinen kirjallisuus:

Suositeltava kirjallisuus:

  • Muu opintojakson alussa ilmoitettava oheiskirjallisuus ja artikkelit.



Ruotsinkielisen toteutuksen kirjallisuus:

Obligatorisk litteratur

  • Bromseth J. & Darj F. (2010). Normkritisk pedagogik: makt, lärande och strategier för förändring. Uppsala: Centrum för genusvetenskap, Uppsala universitet, 27–134
  • Cohen & Lotan, 2014. Designing groupwork: Strategies for heterogeneous classrooms. NY: Teachers College Press. Chapter 10.
  • Evans, L. (2008). Professionalism, professionality and the development of education professionals. British Journal of Educational Studies, 56(1), 20–38. (18 sidor)
  • Flores, M A & Day, C (2006). Contexts which shape and reshape new teachers’ identities: A multi-perspective study. Teaching and Teacher Education, 22 (2006), 219–232
  • Holm, G., & Mansikka, J.-E. (2013). Multicultural education as policy and praxis in Finland: Heading in a problematic direction? Researches en Education, Nr. 16, 2013, 63–74.
  • García, O (2009). Bilingual Education in the 21st Century: A Global Perspective. Wiley-Blackwell: kap. 1 (s. 1–17), kap. 3 (s. 42–71). West-Sussex: Wiley-Blackwell. 
  • Mansikka, J.-E., & Holm, G. (2011). Teaching minority students within minority schools: Teachers’ conceptions of multicultural education in Swedish-speaking schools in Finland. Intercultural Education, 2, 133–144.
  • Norberg Brorsson, B. & Lainio, J. (2015). Flerspråkiga elever och deras tillgång till utbildning och språk i skolan – Implikationer för lärarutbildningen. Uppföljningsrapport till EUCIM-TE-projektet. Litteratur och språk, 10. Mälardalens högskola. (kap. 1 (s. 9–12), 3 (s. 25–51), 5 (s. 89–101) och 6 (s. 121–128).
  • Slotte-Lüttge, A & Forsman, L. (2013). Skolspråk och lärande. Helsingfors: Utbildningsstyrelsen.

15. Oppimista tukevat aktiviteetit ja opetusmenetelmät

Työskentely on seminaarimuotoista ja se perustuu jatkuvaan itsearviointiin, vertaisarviointiin ja palautteen antamiseen. Opintojaksolla harjoitellaan tutkimus- tai kehittämiskohteiden yhteissuunnittelua, toteutusta ja arviointia, ja sitä tuetaan opponointityöskentelyn avulla.

16. Arviointimenetelmät ja –kriteerit sekä arvosteluasteikko

Opintojakso arvioidaan asteikolla 0–5. Arviointi perustuu tenttiin ja/tai kirjalliseen tuotokseen. Luokanopettajan opintosuunnan kasvatuspsykologian suuntautumisvaihtoehdossa kurssin ohjaaja päättää arviointitavat ja -perusteet keskustellen niistä yhdessä opiskelijoiden kanssa kurssin alussa ja aikana.

17. Opetuskieli

suomi, ruotsi, englanti

18. Lisätiedot 

-

 

13. Opintojakson sisältö

Tutkimus- tai kehittämisprojektissa opiskelija syventää pedagogista ajatteluaan ja kehittää tutkivaa työotetta pedagogisten ilmiöiden tarkastelussa. Opiskelija syventää kykyään  pedagogisten ilmiöiden käsitteellistämiseen ja kriittiseen ja analyyttiseen tarkasteluun tieteellisellä otteella. Opiskelija hahmottaa opettajan työtä ja opetuksen kehittämistä yhteisöllisessä ja yhteiskunnallisessa kontekstissa.

 

Opintojakso antaa opettajan pedagogiset opinnot suorittaneelle  valmiudet jatkaa opintojaan kasvatustieteen syventäviin opintoihin. Tämä edellyttää tieteenfilosofista ja menetelmällistä perehtymistä kasvatuksen alaan liittyvän tutkimustehtävän ja -suunnitelman muotoilemiseen, toteuttamiseen ja tieteelliseen raportointiin.

 

14. Suositeltava tai pakollinen kirjallisuus

 

Biologia

 

Oheisesta kirjallisuudesta erikseen annettavan ohjeen mukaan. Lisäksi käsitellään ajakohtaisia biologian opetusta koskevia artikkeleita. 

 

  • Elo, S. ja Kyngäs, S. H. (2008) The qualitative content analysis process. Journal of Advanced Nursing, 62(1), 107–115
  • Metsämuuronen, J. (2006 tai uudempi). Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä: opiskelijalaitos. Helsinki: International Methelp. Saatavissa myös e-kirjana.
  • Palmberg, I. (2005). Ainedidaktinen tutkimus: opettaja tutkijana. Teoksessa: Eloranta, V., Jeronen, E. ja Palmberg, I.(toim.), Biologian eläväksi. Biologian didaktiikka, 291-312.
  • Tuomi, J. & Sarajärvi, A.. (2006). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. 1-4. painos. Helsinki: Tammi.
  • Uitto, A., Juuti, K., Lavonen, J. ja Meisalo, V. (2006). Students’ interest in biology and their out-of-school experiences. Journal of Biological education, 40(3), 124-129.
    Åhlberg, M. (2010). Käsitekartat tutkimusmenetelmänä. Teoksessa Aaltola, J. & Valli, R. (toim.) 2010. Ikkunoita tutkimusmetodeihin I. Uudistettu ja täydennetty painos. Jyväskylä: PS-kustannus, 61 – 71.



Elämänkatsomustieto ja filosofia

 

Oheisesta kirjallisuudesta sekä 1–3 ryhmänvetäjän esittämästä tuoreesta tutkimuksellisesta artikkelista tai kirjasta 300–400 sivua

 

  • Eskola, J. & Suoranta J. 2000 (tai uudempi painos). Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere. Vastapaino.
  • Hirsjärvi, S. & Hurme, H. 2004. Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Yliopistopaino.
  • Hirsjärvi, S. & Remes, P. & Sajavaara, P. 2008. Tutki ja kirjoita. 13-14. tai uusin uudistettu painos. Helsinki: Tammi.
  • Kyngäs, H. & Vanhanen, L. 1999. Sisällönanalyysi. Hoitotiede Vol. 11, no. 1/99, 3-12.
  • Tuomi, J. & Sarajärvi, A.. 2006. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. 1-4. painos. Helsinki: Tammi.



Evankelisluterilainen uskonto ja pienryhmäiset uskonnot


 Oheisesta kirjallisuudesta erikseen annettavan ohjeen mukaan:

 

  • Hirsjärvi, S. & Hurme, H. (2004). Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Yliopistopaino.
  • Hirsjärvi, S. & Remes, P. & Sajavaara, P. (2008). Tutki ja kirjoita. 13-14. tai  uusin uudistettu painos. Helsinki: Tammi.
  • Kyngäs, H. & Vanhanen, L. (1999). Sisällönanalyysi. Hoitotiede Vol. 11, no. 1/99, 3-12.
  • Tuomi, J. & Sarajärvi, A.. (2006). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. 1-4. painos. Helsinki: Tammi.
  • Jokinen, Arja & Juhila, Kirsi & Suoninen, Eero (1999) Diskurssianalyysi liikkeessä. Tampere: Vastapaino.

 

 

 

Oheiskirjallisuus:

 

  • Bakker, C. Heimbrock. H-G (ed.). (2007). Researching RE teachers. RE teachers as researchers. Münster : Waxmann
  • Aaltola, J. & Valli, R. (2001). Ikkunoita tutkimusmetodeihin I. Metodin valinta ja aineistonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. Jyväskylä: PC-kustannus.
  • Aaltola, J. & Valli, R. (2001). Ikkunoita tutkimusmetodeihin II. Näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. Jyväskylä PS-kustannus.
  • Syrjälä, L., Ahonen, S., Syrjäläinen, E. ja Saari S. (1994 tai uudempi painos). Laadullisen tutkimuksen työtapoja. Helsinki. Vastapaino.
  • Eskola, J. & Suoranta J. (2000 tai uudempi painos). Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere. Vastapaino.
  • Heikkinen, H.L.T. & Huttunen, R. & Kakkori, L. (1999). ”Ja tämä tarina on tosi…” Narratiivisuuden totuuden ongelmasta. Tiedepolitiikka 4/99, s. 39-52.
  • Heikkinen, H. (2000). Tarinan mahti. Narratiivisuuden teemoja ja muunnelmia. Tiedepolitiikka 4/ 00, s.47-58.
  • Komulainen, E & Karma, K. (2002). Tilastollisen kuvauksen perusteet käyttäytymistieteissä Saatavilla verkossa: http://www.edu.helsinki.fi/oppimateriaalit/tkpk/allinone.pdf
  • Komulainen, E & Karma, K. (2002). Käyttäytymistieteiden tilastomenetelmien jatkokurssi Saatavilla verkossa: http://www.edu.helsinki.fi/oppimateriaalit/ktj.htm



Fysiikka, kemia ja matematiikka

 

  • Krzywacki, H., Laine, A., Hästö, P., & Hannula, M. S. (2012). Matematiikan didaktiikka tutkimuksen valossa - kohti kansainvälisyyttä. In A. Kallioniemi, & A. Virta (Eds.), Ainedidaktiikka tutkimuskohteena ja tiedonalana. (pp. 250-271). (Kasvatusalan tutkimuksia; No. 60). Turku: Suomen kasvatustieteellinen seura. Saatavilla verkossa http://www.helsinki.fi/~hasto/pp/matDidaktiikkaKatsaus.pdf



Historia

5-6 historian didaktiikkaa ja sen tutkimusta koskevaa artikkelia journaalissa Nordidactica (saatavilla verkossa: http://www.kau.se/nordidactica)

 

Maantiede

 

  • Cantell, H., Rikkinen, H. & Tani, S. (2012). Maantieteen ainedidaktiikka tutkimuksen kohteena. Teoksessa Kallioniemi, A. & Virta, A. (toim.) Ainedidaktiikka tutkimuskohteena ja tiedonalana. Suomen kasvatustieteellinen seura, Kasvatusalan tutkimuksia 60, 297–316.

 

Lisäksi ajankohtaisia artikkeleita seuraavista julkaisusarjoista:

 

  • International Research in Geographical and Environmental Education
  • J-Reading – Journal of Research and Didactics in Geography
  • Nordidactica – Journal of Humanities and Social Science Education
  • RIGEO – Review of International Geographical Education Online

 

Psykologia

 

  • Metsämuuronen, J. (2011). Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. Jyväskylä: Gummerus kirjapaino oy (e-kirja)
  • Hirsjärvi, S.,Remes, P., & Sajavaara, P. (2014). Tutki ja kirjoita. Tammi.
  • Tuomi, J., & Sarajärvi, A. (2013). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Tammi.


 

Vieraat kielet

Kaikille yhteinen kirjallisuus

 

  • Borg, S. (2015). Teacher cognition and language education: research and practice. London: Continuum. Luvut: 1 – 3, 10
  • Long, M.H. & Doughty, C. (Eds.) (2009). The handbook of language teaching. Chichester, U.K.: Wiley- Blackwell. Luvut:
    • Current Trends in Classroom Research, R. F. Mitchell (s. 675-698/705)
    • Issues in Language Teacher Evaluation, K. M. Bailey (s. 706-723/725)
    • Investigating the Effects and Effectiveness of L2 Instruction, R. de Graaff and A. Housen (s. 726-746/755)

 

Valikoituja artikkeleita teoksesta (saatavilla Helkassa)

 

  • Tutkimusaiheiden mukaisesti valikoituja artikkeleita teoksesta (saatavilla Helkassa)
  • Ellis, R. (2012). Language teaching research and language pedagogy. UK: Wiley-Blackwell.

 

Tutkimusmenetelmäkirjallisuus erikseen annettavan ohjeen mukaan:

 

  • Aaltola, J. & Valli, R. (2001a). Ikkunoita tutkimusmetodeihin I: Metodin valinta ja aineistonkeruu – virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. Jyväskylä: PS-Kustannus.
  • Aaltola, J. & Valli, R. (2001). Ikkunoita tutkimusmetodeihin II: Näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. Jyväskylä: PS-kustannus.
  • Borg, S. (2015). Teacher cognition and language education: research and practice. London: Continuum. Luvut: 6 – 9. Saatavilla Helkassa.
  • Alanen, R. (2000). Vygotsky, van Lier ja kielenoppiminen: Sosiokulttuurinen viitekehys kielellisen tietoisuuden ja vieraan kielen oppimisen tutkimuksessa. Teoksessa Kalaja, P.

& Nieminen, L. (toim.) Kielikoulussa – kieli koulussa. AFinLAn vuosikirja 58. Jyväskylä: Suomen soveltavan kielitieteen yhdistys AFinLa, 95–120. Saatavilla verkossa

http://elektra.helsinki.fi/se/a/0781-0318/2000/58/vygotsky.pdf 

  • Harjanne, P.,  Reunamo, J., & Tella, S. (2015). Finnish Foreign Language Teachers’ Views on Teaching and Study Reality in Their Classes: The KIELO Project’s Rationale and Results. Journal of Language Teaching and Research. Academy Publication. https://helka.finna.fi/PrimoRecord/pci.gale_ofa461970894
  • Eskola, J. & Suoranta J. (2000)(tai uudempi painos). Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino.
  • Kansanen, P. & Uusikylä, K. (toim.) (2004). Opetuksen tutkimuksen monet menetelmät. Jyväskylä: PS-Kustannus.
  • Mackey, A. & Gass, S.M. (Eds.) (2012). Research methods in second language acquisition: a practical guide. Chichester, West Sussex, U.K.: Wiley-Blackwell.

 

Yhteiskuntaoppi

 

5-6 yhteiskuntaopin didaktiikkaa ja yhteiskuntatiedollista kasvatusta ja niiden tutkimusta koskevaa artikkelia journaalissa Nordidactica (saatavilla verkossa: http://www.kau.se/nordidactica)

 

Äidinkieli ja kirjallisuus sekä suomi toisena kielenä

 

Oheisesta kirjallisuudesta erikseen annettavan ohjeen mukaan:

 

  • Abrahamsson, N. (2009). Andraspråksinlärning. Stockholm: Studentlitteratur.
  • Arvonen, A., Katva, L. & Nurminen, A. (2010). Maahanmuuttajien oppimisvaikeuksien tunnistaminen. Opetus 2000. Jyväskylä: PS-kustannus.
  • Bunar, N. (red., 2015) Nyanlända och lärande – mottagande och inkludering. Stockholm:  Natur & Kultur.
  • Hiidenmaa, P. (2015). Oppikirjojen tutkimus. Teoksessa Laatua! Oppimateriaalit muuttuvassa tietoympäristössä. (toim). Ruuska, H. & al. Helsinki: Suomen Tietokirjailijat ry., s. 27–39. Saatavilla verkossa: http://www.suomentietokirjailijat.fi/jasenyys/julkaisut/laatua-oppimateriaalit-muuttuvas/
  • Jakobs, E-M. & Perrin, D. (Eds.) (2014). Handbook of writing and text production. Berlin/Boston: De Gruyter.
  • Kalaja, P., Alanen, R. & Dufva, H. (toim.) (2011). Kieltä tutkimassa. Tutkielman laatijan opas. Helsinki: Finn Lectura.
  • Lappalainen, S. & al. (toim.) (2007). Etnografia metodologiana. Lähtökohtana koulutuksen tutkimus. Tampere: Vastapaino.
  • Larsen-Freeman, D. & Andersson, M. (2011). Techniques and principles in language teaching. 3. edition. Oxford University Press.
  • Pietilä, P. & Lintunen, P., (toim.) (2014). Kuinka kieltä opitaan. Opas vieraan kielen opettajalle ja opiskelijalle. Helsinki: Gaudeamus.
  • Showalter, E. (2003). Teaching Literature. Oxford: Blackwell Publishing.
  • Tainio, L., Juuti, K. & Routarinne, S. (toim.) (2013). Ainedidaktinen tutkimus koulutuspoliittisen päätöksenteon perustana. Ainedidaktisia tutkimuksia 4. Helsinki: Suomen ainedidaktinen tutkimusseura ry.


Didaktiikka (osa Opettaja työnsä tutkijana -opintojaksoa)


2. Opintojakson tunniste (koodi)


PED0061


3. Opintojakso pakollisuus/valinnaisuus


-opintojakso on pakollinen opettajan pedagogiset opinnot suorittaville opiskelijoille


4. Opintojakson taso (alempi/ylempi/tohtori /eurooppalaisen viitekehyksen(EQF) tasot 6,7,8)


Opintojakso kuuluu opettajan pedagogisten opintojen aineopintoihin


5. Opintojakson suositeltu suoritusajankohta/vaihe

 

Opintojakso suositellaan suoritettavaksi heti opettajan pedagogisten opintojen alkaessa, sillä se muodostaa pohjan myöhemmille opettajaopinnoille.


6. Opintojakson järjestämisajakohta lukukauden/ periodin tarkkuudella

Opintojakso järjestetään heti opintojen alussa.


7. Opintojakson laajuus opintopisteinä

2 op.

Opintojakso on osa Opettaja työnsä tutkijana -opintojaksoa. 

Aineenopettajankoulutusten pedagogisissa opinnoissa ja erityispedagogiikan opintosuunnassa Opettaja työnsä tutkijana -opintojakson laajuus on 10 opintopistettä, joka koostuu 8 opintopisteen Opettaja työnsä tutkijana -opintojaksosta ja 2 opintopisteen Didaktiikan opintojaksosta.


8. Opintojaksosta vastaava opettaja

Didaktiikan professori (ma)


9. Opintojakson osaamistavoitteet

 

Opintojakson suoritettuaan opiskelija

  • ymmärtää didaktiikan kasvatustieteen osa-alueena ja opettajan ammatillisten tietojen ja taitojen teoriapohjana.
  • ymmärtää opetus–opiskelu–oppimisprosessin -> ymmärtää opetuksen suunnittelun toteutuksen ja arvioinnin keskeisiä elementtejä ja niiden välisiä suhteita ja osaa soveltaa niitä omaan koulutusalaansa.
  • ymmärtää opetuksen kasvatuksellisen merkitsevyyden ja eettisen luonteen


10. Opintojakso toteutus

 Luentokurssi ja tentti


11. Edeltävät opinnot tai edeltävä osaaminen


-


12. Suositeltavat valinnaiset opinnot


-

13. Opintojakson sisältö

 

Opintojaksossa käsitellään

  • opetuksen peruskäsitteitä, opetuksen teorian ja käytännön suhteita sekä johdatetaan itsenäisen pedagogisen ajattelun harjoittamiseen.
  • opetuksen ja opiskelun suunnittelua, toteutusta ja arviointia opetusta ja opiskelua teoreettisista ja opetussuunnitelmasta käsin tarkasteltuna
  • teoreettisia näkökulmia erilaisten oppijoiden opettamiseen, oppiaineksen eheyttämiseen ja moniammatilliseen yhteistyöhön.
  • opiskelijan omia lähtökohtia ja käsityksiä oppimisesta niitä reflektoiden.
  • opetus–opiskelu–oppimisprosessin tavoitteisuutta ja vuorovaikutusta analysoiden kenttätyöskentelyssä saatuja havaintoja.

 


14. Suositeltava tai pakollinen kirjallisuus

 

Pakollinen kirjallisuus:

Opettajan osoituksen mukaan:

  • Pruuki, L. (2008). Ilo opettaa. Tietoa, taitoa ja työkaluja. Helsinki: Edita.
  • Kansanen, P. (2004). Opetuksen käsitemaailma. Jyväskylä: PS-kustannus.

                      TAI

  • Jyrhämä, R., Hellström, M., Uusikylä, K., & Kansanen, P. (2016). Opettajan didaktiikka. Jyväskylä: PS-kustannus.

 


15. Oppimista tukevat aktiviteetit ja opetusmenetelmät




16. Arviointimenetelmät ja –kriteerit sekä arvosteluasteikko

Arvosana muodostuu viisiportaisella asteikolla tenttiarvosanan perusteella.


17. Opetuskieli


suomi

 

 

  • No labels