Skip to end of metadata
Go to start of metadata

Tälle sivulla on tieteenfilosofista sanastoa ja lyhyitä luonnehdintoja (ei täsmällisiä määritelmiä tai tyhjentäviä selostuksia). Sanaston on tarkoitus toimia apuna tieteenfilosofian opiskelussa yleisemminkin, joten mukana voi olla termejä, joita ei kurssilla ole käytetty. Mitään selityksiä ei tarvitse opetella tenttiä varten, ne ovat vain ymmärtämisen avuksi. Lisäksi kannattaa pitää mielessä, että useilla sanoilla on erilaisissa yhteyksissä erilaisia merkityksiä, joten tässä esitetty luonnehdinta ei ole välttämättä osuva edes kaikilla muilla filosofian osa-alueilla.

Abstraktio
Konkreettisen kohteen jonkin tietyn piirteen tai piirrejoukon eristäminen ja tarkastelu sellaisenaan. Abstrahoitu ominaisuus ei välttämättä voi olla olemassa itsenäisesti. Esim. punaisuus on abstarktio konkreettisista punaisista esineistä, yhteiskunta yksilöiden välisistä vuorovaikutuksista.

Alimääräytyneisyys
Ks. "empiirinen alimääräytyneisyys".

Analyyttinen totuus
Väite on analyyttisesti tosi, kun sen totuus riippuu vain väitteen sisältämien käsitteiden merkityksestä. Esim. "kaikki naimattomat miehet ovat poikamiehiä". Jos väitteen totuus riippuu havaittavista seikoista, kyse on +synteettisestä totuudesta. W.V.O. Quinen esittämistä kriittisistä huomioista lähtien monet filosofit ovat olleet skeptisiä analyyttinen vs. synteettinen -jaottelun pätevyyteen. (Ks. "naturalismi".)

Anomalia
Havainto, joka poikkeaa teorian antamasta ennusteesta joko laadullisesti tai enemmän kuin mitä sopii virhemarginaaliin. Ts. anomaliat ovat teorian kanssa ristiriidassa olevia havaintoja tai +ilmiöitä.

Antirealismi
Jotain seikkaa koskeva näkemys, jonka mukaan tähän seikkaan ei tule suhtautua realistisesti. Esim. antirealismi tieteen suhteen kiistää +tieteellisen realismin.

Arkipsykologia
"Kansanpsykologia", "folk psychology". +Arkiteoria ihmismielen toiminnasta ja ihmisen käyttäytymisestä. Termi voi viitata laajasti kaikkeen ihmisen käyttäytymistä ja psykologiaa koskevaan arkiseen ajatteluun tai suppeasti +halu-uskomuspsykologiaan, joka muodostaa arkipsykologian ytimen. Ks. "intentionaalinen psykologia", "eliminativismi", "filosofinen psykologia", "toiminnanteoria".

Arkiteoria
Nimitys sellaisille esitieteellisille teoreettisille (ts. puhtaan havainnon ylittäville) näkemyksille ja käsitteellistämistavoille, jotka ohjaavat arkista suhtautumistamme johonkin asiaan. Esim. "arkifysiikka" viittaa esitieteellisiin, arkikäyttäytymistämme ohjaaviin näkemyksiimme fyysisten kappaleiden käyttäytymisestä ja ominaisuuksista, "arkibiologia" näkemyksiimme elävistä olennoista jne. Arkiteoriat eivät ole välttämättä kauttaaltaan vääriä, mutta tieteellinen tutkimus korjaa ja joskus kumoaa arkiteoreettisia näkemyksiä. (Ks. "arkipsykologia".)

Artefakti
Jokin ihmisen aikaansaama esine, asia tms. Tieteellisiä havaintoja tehtäessä artefaktilla viitataan sellaiseen tulokseen, joka johtuu koeasetelmasta tai koelaitteista, ei tutkittavasta kohteesta, eikä siten viittaa todelliseen +ilmiöön.

Arvovapaus
Tieteen yhteydessä on oleellista erottaa toisistaan tieteelle "sisäiset" tiedolliset arvot, jotka liittyvät totuuteen ja sen saavuttamiseen, sekä tieteelle "ulkoiset" arvot, joita ovat mm. eettiset ja esteettiset arvot. Ajatus, että tiede on arvovapaata, tarkoittaa, että tiedettä ei ohjaa (tai sitä eivät saa ohjata) muut kuin tiedolliset arvot. Esteettisillä arvoilla voi olla rooli teorioiden muotoilussa, eettiset arvot sitovat tieteilijän toimintaa myös tutkijana ja voivat ohjata tutkimuskohteen valintaa ja arvot voivat olla tutkimuksen kohde, mutta sisällöllisiin päätelmiin ei saa liittyä arvoja. Ks. "Humen giljotiini", "naturalistinen virhepäätelmä".

Ceteris paribus
"Muiden seikkojen pysyessä samana." Lait ovat ceteris paribus -lakeja (tai ehdollisia lakeja), kun niiden ennustusvoima ja selitysvoima rajoittuu tilanteisiin, joissa tietyt reunaehdot pätevät. Käytännössä kaikki +erityistieteiden lait ovat tällaisia lakeja. Ks. "ehdottomat lait".

Data
Ks. "havaintoaineisto".

Deduktiivis-nomoliginen malli
Selittämismalli, jonka mukaan selitys on argumentti, jossa selitettävä seikka johdetaan loogisesti (+deduktio) oletusjoukosta, joka koostuu selittävistä asiantiloista ja vähintään yhdestä tilanteeseen liittyvästä laista (+nomologisuus).

Deduktio
Loogisesti pätevä päättely, ts. sellainen päättely, jossa päättely perustuu päättelyaskelten loogiseen muotoon. Deduktiossa totuus säilyy, ts. jos premissit (=oletukset) ovat tosia, myös johtopäätös on tosi.

Demarkaatio
Rajanveto. Esim. tieteen demarkaatio tarkoittaa tieteen erottamista erilaisista ei-tieteistä.

Deskriptiivinen
Kuvaileva, ei sisällä esim. väitteitä lainomaisuuksista +(nomologinen) tai toimintasuosituksia tai -käskyjä (+normatiivinen).

Determinismi
Jotain seikkaa koskeva näkemys, jonka mukaan tämän kyseisen seikan luonne määräytyy täysin jonkin toisen seikan perusteella. Esim. geneettinen determinismi ihmisen käyttäytymisen suhteen on ajatus, jonka mukaan geenit määräävät ihmisen käyttäytymistaipumukset (esim. ympäristön vaikuttamatta lainkaan), kulttuurideterminismi puolestaan asettaa kulttuurin määrääväksi tekijäksi. Jonkin järjestelmän determinismistä ei välttämättä seuraa esim. ennustettavuutta – esim. klassisen fysiikan mukaan toimivat järjestelmät ovat deterministisiä, mutta voivat olla ennustamattomia.

Dispositio
Ominaisuus, joka ilmenee vain tietyissä tilanteissa. Esimerkiksi lasin särkyvyys on dispositionaalinen ominaisuus, joka tulee esiin vain, kun lasi rikotaan. Dispositioiden ajatellaan kuitenkin olevan aitoja ominaisuuksia, jotka kappaleella on silloinkin, kun nämä ominaisuudet eivät ilmene (ts. lasi on aina särkyvä).

Dispositiokäsite
Käsitteitä, jotka viittaavat +dispositioihin. Esim. särkyvyyden käsite. Dispositiokäsitteitä ei voi ongelmattomasti palauttaa pelkälle +havaintokielelle.

Dualismi
Jotain seikkaa koskeva näkemys, jonka mukaan tässä seikassa on kahdenlaisia toisiinsa palautumattomia ominaisuuksia, substansseja tms. Esim. metafyysinen dualismi mielen suhteen olettaa, että aivot ja mieli (tai sielu) ovat erillisiä, toisistaan irralliseen olemassaoloon kykeneviä. Ks. "metodologinen dualismi".

Duhem-Quine-teesi
Teesi, jonka mukaan yksittäistä tieteellistä väitettä ei voida eristää muista siihen liittyvistä väitteistä ja teoreettisesta kontekstista, vaan tieteelliset teoriat ovat kokonaisuuksia (+teoriaholismi), jotka kohtaavat maailman kokonaisuutena. Tämän seurauksena mitään yksittäistä väitettä ei voida pitävästi testata tai tehdä "ratkaisevia kokeita", vaan muutokset muualla teoriassa tai uusien apuoletusten lisääminen voivat pelastaa väitteen sopivuuden havaintoihin.

Ehdolliset lait
Ks. "ceteris paribus".

Ehdottomat lait
"Strict laws." Lait, joiden pätevyys ei riipu mistään reunaehdoista. Esim. fysiikan lakien oletetaan pätevän aina. On myös mahdollista, että vain fysiikassa on ehdottomia lakeja. Ks. "ceteris paribus".

Eksplikaatio
Käsiteanalyysin tai määritelmän tyyppi, jossa pyritään selventämään jonkin (arkikielisen tai tieteellisen) käsitteen merkitys. Termin ilmaiseman käsitteen ala pyritään ilmaisemaan mahdollisimman täydellisesti ja yksiselitteisesti, yleensä määritelmällä, joka kertoo riittävät ja välttämättömät ehdot sille, että käsite soveltuu johonkin. Eksplikaation pyrkimyksenä voi olla esim. erottaa toisistaan kaksi eri käsitettä, joita nimetään samalla termillä, mutta ovat selvästi eri käsitteitä ja joiden sekoittaminen esim. filosofisessa analyysissä johtaisi virheisiin. Esim. sana "tiede" voi viitata tieteellisen tiedon kokonaisuuteen, tällaista tietoa tuottavaan toimintaan, tätä toimintaa harjoittaviin ihmisiin ja instituutioihin jne. – toisin sanoen on olemassa useita eri tieteen käsitteitä, joiden eksplikointi vähentää ohipuhumisen riskiä esim. puhuttaessa siitä, onko jokin tiedettä vai ei. Ks. "stipulaatio".

Ekvivalenssi
Yhtäpitävyys. Ks. "looginen ekvivalenssi".

Eliminativismi
Jotain seikkaa koskeva näkemys, jonka mukaan tätä seikkaa ei ole olemassa ja siitä puhuminen pitäisi lopettaa. Esim. eliminativismi mielen suhteen on kanta, jonka mukaan mieleen liittyvillä (ts. mentaalisilla) käsitteillä ei ole alaa, ne eivät viitaa mihinkään (ts. mieltä ei ole olemassa).

Emergenssi
Emergentit ominaisuudet ovat sellaisia kompleksisten ilmiöiden ominaisuuksia, jotka eivät palaudu ilmiön yksityiskohtien ominaisuuksiin. Esim. molekyyleillä voi olla niiden rakenteesta johtuvia ominaisuuksia, jotka eivät palaudu yksittäisten atomien ominaisuuksiin, samoin yhteiskunnallisilla ilmiöillä voi olla (joidenkin näkemysten mukaan) yhteiskunnallisista rakenteista johtuvia ominaisuuksia, joita ei voi ymmärtää vain yksilöitä tarkastelemalla. Siitä, millaisia metafyysisiä oletuksia tai seurauksia emergenssiin liittyy (ja onko emergenssi vain kompleksisuuden kasvua vai onko se erillinen metafyysinen "ilmiö"), ei ole yksimielisyyttä. Ks. "emergentismi".

Emergentismi
Jotain seikkaa koskeva näkemys, jonka mukaan tähän seikkaan liittyy +emergenttejä piirteitä. Esim. mielenfilosofiassa emergentismi tarkoittaa näkemystä, jonka mukaan mieli "nousee" aivoista, mutta mentaalisia ominaisuuksia ja mieleen liittyviä lainalaisuuksia ei voi palauttaa aivojen ominaisuuksiin tai neurologisiin lainalaisuuksiin. Tällaisen mielikäsityksen metafyysiset oletukset eivät ole yksiselitteisiä, mutta periaatteessa kyseessä on +fysikalismin muoto.

Empiirinen alimääräytyneisyys
Teorioiden empiirinen alimääräytyneisyys tarkoittaa, että sama havaintoaineisto voi periaatteessa sopia yhteen useamman teorian kanssa. Havaittavat asiat eivät yksin riitä kertomaan, mikä vaihtoehtoisista teorioista on tosi (tai onko mikään niistä tarkalleen ottaen tosi).

Empiirinen yleistys
Jo tehdyistä havainnoista tehty päätelmä, että kaikki tulevat havainnot samasta asiasta tulevat olemaan samanlaisia. Termiä sovelletaan etenkin sellaisiin säännönmukaisuuksiin, joiden lainomaisuus on vielä epävarmaa tai josta tiedetään, että kyseessä ei ole laki, mutta yleistys pitää aina paikkansa tai on kyllin pätevä (varauksellisten) päätelmien tekoon. Ks. "induktio", "laki".

Empirismi
+Epistemologinen teesi, jonka mukaan vain kaikki muut kuin +analyyttiset totuudet ovat empiirisiä, ts. kaikki ei-analyyttisiä seikkoja koskeva tieto on oikeutettava suorilla (aisti)havainnoilla. Ks. "looginen positivismi".

Episteeminen relativismi
Näkemys, jonka mukaan kaikki tieto riippuu näkökulmasta, eikä ole olemassa tarkastelijasta riippumattomia totuuksia

Epistemologia
Tieteo-oppi. Filosofian osa-alue, joka tarkastelee tiedon luonnetta, tietämiskyvyn rajoja ja uskomusten oikeuttamista.

Evidenssi
Seikat, jotka tukevat jotain väitettä. Yleensä tieteessä evidenssinä pidetään lähinnä havaintoja ja yleensä evidenssillä viitataan nimenomaan väitettä tukevaan havaintoaineistoon, mutta periaatteessa myös esim. tietokonesimulaatioiden tulokset voivat toimia evidenssinä.

Evoluutiopsykologia
Kiistanalainen tieteellinen +tutkimusohjelma, jonka mukaan ihmisen käyttäytymistä, kulttuuria, yhteiskuntaa jne. tulee tarkastella biologisina ilmiöinä, joiden ymmärtämiseen tarvitaan evoluutioteoreettinen näkökulma. Eroaa varhaisemmasta +sosiobiologiasta siinä, että olettaa eksplisiittisesti näiden ilmiöiden johtuvan ihmismielen synnynnäisestä rakenteesta, joka on sopeutuma muinaisiin elinoloihin. Usein termejä "evoluutiopsykologia" ja "sosiobiologia" käytetään kuitenkin miltei synonyymisesti ja molemmilla viitataan joskus kaikkeen evolutiiviseen ihmistutkimukseen. Monien (muttei kaikkien) evoluutiopsykologien mielestä evoluutiopsykologia korvaa tulevaisuudessa "vanhat" ihmistieteet kokonaan.

Explanandum
Monikko explananda. Selitettävä seikka.

Explanans
Monikko explanantia. Selittävä seikka, selitys.

Fallibilismi
Näkemys, jonka mukaan kaikki (tieteellinen) tieto on periaatteessa epävarmaa ja voi osoittautua vääräksi. Ajatukseen ei kuitenkaan sisälly skeptisismiä aktiivisen epäilyn tai epäluottamuksen mielessä, vaan myös periaatteessa epävarmaan tietoon voi nojautua, mikäli se on parasta käytettävissä olevaa tietoa.

Falsifikaatio
Väitteen tai olettamuksen osoittaminen vääräksi +vastaevidenssillä. +Teoriaholismi tekee yksiselitteisen falsifikaation ongelmalliseksi. (Ks. "Duhem-Quine-teesi", "falsifikationismi".)

Falsifikationismi
Karl Popperin esittämä näkemys, jonka mukaan tieteessä on tehtävä rohkeita ja mahdollisimman vahvoja hypoteeseja, joita sitten on yritettävä kumota, koska väitteiden +verifikaatio on mahdotonta.

Filosofinen psykologia
+Halu-uskomuspsykologian käsitteistön filosofinen analyysi ja systematisointi filosofisia tarpeita (esim. moraalipsykologiaa) varten. Ks. "toiminnanteoria".

Funktio
Esineen, asian tms. funktio on se, mikä on sen kausaalinen rooli jossain systeemissä tai mikä on sen käyttö jossain käytännössä. Funktion käsitteen analyyseja on useita, mutta periaatteessa funktioita on ainakin kahta tyyppiä. Tarkasteltavan seikan Cummins-funktioita ovat kaikki ne aisat, joita se tekee (joista se on kausaalisesti vastuussa; esim. sydän pumppaa verta ja pitää tasaisesti sykkivää ääntä), Wright-funktioita ovat ne asiat, joiden tekeminen selittää kyseisen seikan olemassaolon (esim. sydämen Wright-funktio on pumpata verta, sillä tämä ominaisuus on evoluutiohistorian kautta kausaalinen syy sydämen olemassaoloon). Funktionaaliset selitykset pyrkivät selittämään +teleologisilta vaikuttavia asioita palauttamalla ne kausaalisiksi funktioiksi. Esim. kaikki evolutiivinen selittäminen on funktionaalista selittämistä. Ks. "funktionalismi".

Funktionalismi
Jotain seikkaa koskeva näkemys tai analyysitapa, jossa huomio keskittyy seikan +funktioon. Esim. mielenfilosofiassa funktionalismi on näkemys, jonka mukaan mentaaliset tilat eivät palaudu suoraan aivoihin, vaan erilaisiin funktionaalisiin tiloihin, joita määrittelevät niiden yhteydet muihin funktionaalisiin tiloihin. Saman funktionaalisen / mentaalisen tilan voivat siis toteuttaa erilaiset aivotilat tai vaikkapa kehittynyt tietokone. Yhteiskuntatieteissä funktionalismi on teoria, jonka mukaan yhteiskunnalliset ilmiöt voidaan selittää niiden yhteiskunnallisella funktiolla

Fysikalismi
Näkemys, jonka mukaan vain fysikaalinen todellisuus on olemassa tai se on "perimmäinen todellisuuden taso". Kaikki muu riippuu jollain tavalla fysikaalisesta tasosta, esim. mieli ei ole irrallinen olio, vaan riippuu tavalla tai toisella aivojen toiminnasta.

Halu-uskomuspsykologia
Käsitejärjestelmä, joka on +arkipsykologian ytimessä. Halu-uskomuspsykologian mukaan ihmisillä on kahdensuuntaisia +intentionaalisia tiloja, joista toiset liittyvät siihen, miten ihminen hahmottaa maailman (suunta maailmasta ihmiseen) ja toinen siihen, millaisia seikkoja ihminen yrittää saada aikaan (suunta ihmisestä maailmaan). Uskomusten ja halujen suhde toisiinsa ei ole kausaalinen, vaan sisällöllinen. Ks. "rationaalisuus".

Havainnon teoriapitoisuus
Havainnot eivät ole "puhtaita", vaan niiden tekemiseen liittyy teoreettisia elementtejä usealla tasolla. Ensiksikin käsitteellistämistavat ja ennakko-oletukset vaikuttavat (jossain määrin) siihen, miten ihmiset havaitsevat asiat aistihavainnossa tai mihin he ylipäätään kiinnittävät huomiota ympäristössään. Tämä ulottuu myös tieteelliseen havainnointiin. Toiseksi havaintojen tekeminen tieteellisillä instrumenteilla vaatii usein havaintojen teoreettista tulkintaa ja ehkä teoreettista tietoa siitä, miten laite toimii. Kolmanneksi havaintojen kategorisoiminen +ilmiöiksi ja sen päättäminen, mistä havainnot ovat havaintoja, riippuvat teoriasta.

Havaintoaineisto
Konkreettiset havainnot ja mittausten tai kokeiden tulokset, joiden perusteella tehdään päätelmiä tutkittavista +ilmiöistä, lainalaisuuksista ja teorioiden paikkansapitävyydestä.

Havaintokieli
Sellaiset kuvailevat ilmaisut, jotka sisältävät viittauksia vain suoraan havaittaviin asioihin, ominaisuuksiin ja tapahtumiin. Tieteen kielen kaksitasoteorian mukaan tällainen kieli ja +teoreettinen kieli voidaan pitää toisistaan erillään. Ks. "käännettävyysteesi".

Hermeneutiikka
+Tulkintaa ja tulkitsemisprosessia koskeva näkemys, jonka mukaan tulkinta on "hermeneuttinen prosessi", jossa tulkinnan kohdetta koskevaa esiymmärrystä korjataan asteittain tarkastelemalla sen sopivuutta kohteeseen. Yleensä kohteesta tehdään jonkinlaisia minimaalisia rationaalisuusoletuksia (ks. "tulkinnan hyvänsuopuus"), esim. että tekstin osien ja kokonaisuuden merkitysten ja laajemman merkityskontekstin välillä on sisällöllisiä yhteyksiä ja näitä yhteyksiä voidaan käyttää hyväksi merkityksen selvittämisessä. (Tulkinnan ajatellaan etenevän "hermeneuttisessa kehässä" osien ja kokonaisuuksien välillä.) Lopullinen tulkinta ei kuitenkaan saa sisältää esim. omasta kulttuuritausta tulevia sisällöllisiä oletuksia esim. järkevyydestä, vaan päämääränä on ymmärtää kohdetta sen omista lähtökohdista.

Heuristiikka
Ajatuksen apuväline, jota voi käyttää ongelmanratkaisussa, keksimisessä tai havainnoinnissa. Esimerkiksi kun tutkitaan jotain asiaa, voi sitä muistuttavan jonkin toisen asian yksityiskohtien käyttäminen auttaa tutkittavan asian yksityiskohtien hahmottamisessa. Tällöin tätä toista, jo tunnettua tapausta, käytetään heuristisena apuvälineenä.

Holismi
Jotain seikkaa koskeva näkemys, jonka mukaan tarkastelun kohteena oleva kokonaisuus on jollain tapaa keskeisempi kuin sen osat tai että kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Ks. "metodologinen holismi", "teoriaholismi", "merkitysholismi".

Humen giljotiini
Periaate, jonka mukaan tosiasioista ei voi päätellä arvoja eikä arvoista tosiasioita. Kyse on täysin erityyppisistä asioista, joista ei voi tehdä loogisia päätelmiä toisiinsa.

Hypoetteettis-deduktiivinen menetelmä
Tieteellistä päättelyä (ja tieteen kehitystä) koskeva näkemys, jonka mukaan tieteessä muodostetaan tutkimuskohdetta koskevia yleisluontoisia +hypoteeseja, joita ei voida suoraan todentaa mutta joista voidaan +deduktiivisesti päätellä yksittäisiä havaittavia asioita. Hypoteesia testataan epäsuorasti testaamalla näitä johdettuja väitteitä, ja mikäli ne pitävät paikkaansa, hypoteesi saa +konfirmaatiota, mikäli eivät, hypoteesi +falsifioituu.

Hypoteesi
Olettamus. Yleensä termiä käytetään sellaisesta eksplisiittisesti tehdystä oletuksesta, jonka paikkansapitävyyttä pyritään selvittämään. (Arkikielessä sanaa "teoria" käytetään joskus tarkoittamaan hypoteesia.)

Hyvänsuopuus
Ks. "tulkinnan hyvänsuopuus".

Idealisaatio
Jonkin asian, ominaisuuden, tapahtuman, säännönmukaisuuden tms. yksinkertaistava kuvaus, jossa monimutkaistavat tekijät jätetään huomiotta, tai esittäminen parhaissa mahdollisissa olosuhteissa. Tieteelliset lait, ennusteet, teoreettiset +mallit jne. koskevat usein idealisoituja tapauksia, mutta niitä voidaan sovelluksissa "korjata" lisäämällä tarkasteluun tilannekohtaista tietoa.

Ilmiö
Jokin maailmassa oleva, jollain tavalla yhtenäinen (esim. samojen lainalaisuuksien ohjaama) seikka. Esim. esineiden tippuminen maahan on ilmiö, samoin sukupuolinen syrjintä. Tieteelliset teoriat, mallit, lait jne. pyrkivät kuvaamaan ja selittämään ilmiöitä (esim. tietyt fysiikan lait putoamisliikettä, tietyt sosiologiset teoriat sukupuolisen syrjinnän ilmenemismuotoja). Kokonaisia ilmiöitä ei havaita suoraan, vaan ainoastaan osia niistä (esim. yksittäisiä putoamisia tai syrjintätapauksia). Aina ei tiedetä, mikä kaikki kuuluu samaan ilmiöön, ja joskus ilmiöt joudutaan päättelemään epäsuorasti +havaintoaineistosta. Esim. yhteiskunnalliset ja alkeishiukkasfysiikan ilmiöt saadaan usein selville vasta havaintoaineiston analyysillä.

Individualismi
Jotain seikkaa koskeva näkemys, jonka mukaan yksiöt ovat keskeisessä asemassa. Esim. +metodologinen individualismi.

Induktio
Päättely, jossa yksittäisistä tapauksista päätellään laajempia asiantiloja tai toisia yksittäistapauksia tai esim. populaatiosta päätellään johonkin osajoukkoon. Induktiiviset päätelmät eivät ole +deduktiivisia, joten ne eivät säilytä totuutta (premissien totuudesta ei seuraa johtopäätöksen totuutta), mutta premissien ajatellaan silti jollain tavalla tukevan johtopäätöstä ja tekevän sen uskottavammaksi. Kaikki tieteellinen päättely on loogiselta muodoltaan induktiota (vaikka se ei olisikaan +induktivistista).

Induktivismi
+Empirismiin liittyvä näkemys, jonka mukaan tieteessä on kyse yksittäisten asiaintilojen havaitsemisesta ja induktiivisten yleistysten tekemisestä niiden pohjalta.

Inkommensurabiliteetti
+Yhteismitattomuus

Instrumentalismi
Tieteellisiä teorioita koskeva näkemys, jonka mukaan teoriat ovat (vain) välineitä havaintojen tehokkaampaan jäsentämiseen. Instrumentalismin mukaan esim. ei-havaittaviin olioihin tai lakeihin viittaavia teoreettisia ilmaisuja ei pidä tulkita +realistisesti.

Intentionaalinen psykologia
Termi voi viitata sellaiseen psykologiseen konstituutioon, johon sisältyy +intentionaalia tiloja, tai sitten sellaiseen käsitejärjestelmään tai teoriaan, joka kuvaa kohdettaan tällä tavalla. Sekä +arkipsykologia että tieteellinen psykologia ovat intentionaalisen psykologian muotoja. Ks. "halu-uskomuspsykologia".

Intentionaalisuus
Viittaa toimijan tai mentaalisen tilan suuntautuneisuuteen. Intentionaaliset toimijat ovat sellaisia, jotka käyttäytyvät päämääräsuuntautuneesti (ja toiminnan seuraukset ovat intentionaalisia, mikäli ne ovat aiottuja). Intentionaaliset tilat ovat sellaisia mielentiloja, joilla on kohde: esim. uskomukset ja halut. Ks. "halu-uskomuspsykologia".

INUS-ehto
John Mackien analyysi +kausaliteetista. Seikat, joita miellämme syiksi, eivät ole seuraustensa riittäviä ehtoja, sillä (tavallisesti) tarvitaan myös monien muiden seikkojen läsnäolo (esim. oikosulku voi olla syy talon palamiselle, mutta talo ei palaisi, jos ei olisi happea). Nämä muut seikat muodostavat "kausaalisen taustan". Syyt eivät ole myöskään välttämättömiä ehtoja, mikäli jokin muukin seikka olisi voinut saada saman asian aikaan (esim. talon palamaan). Kaikki ne tekijät, joiden yhteinen läsnäolo takaa seurauksen syntymiseen (esim. talon palamiseen) muodostavat yhdessä riittävän ehdon seuraukselle. Se, minkä seikan käytännössä valitsemme syyksi (esim. oikosulku) on jokin sellainen seikka, joka on välttämätön osa tätä tekijöiden joukkoa (muut tekijät voivat esim. olla normaalioloissa kaiken aikaa läsnä, kuten talon palamisessa, ja tarvitaan jokin sytyttävä seikka). Tämä syy ei kuitenkaan ole yksin riittävä. Syy on siis ei-riittävä mutta välttämätön osa riittävää ehtoa seuraukselle. Koska joissain tapauksissa useat erilaisten tekijöiden yhdistelmät voivat saada aikaan saman seurauksen (esim. pörssiromahdus voi olla seurausta useasta erilaisesta eri tekijöiden yhdistelmästä, eikä näissä yhdistelmissä ole välttämättä edes yhtään yhteistä tekijää), tämä riittävä ehto (tekijöiden yhdistelmä) ei yksinään ole välttämätön. Syy on siis ei-riittävä mutta välttämätön osa riittävää mutta ei-välttämätöntä ehtoa. (= "Insufficient but Non-redundant part of an Unnecessary but Sufficient condition" = INUS)

Kansanpsykologia
+Arkipsykologia

Kausaalinen selittäminen
Tieteellistä selittämistä, jossa seikka selitetään niillä syillä, joiden vuoksi seikka on olemassa tai on sellainen kuin se on. Joidenkin mielestä kaikki tieteellinen selittäminen on viimekädessä kausaalista, joten teoria kausaalisesta selittämisestä (käytännössä usein teoria kausaliteetista ylipäätään, kriteerinä sille, milloin jokin on kausaalisesti selitetty) on tällaisen näkemyksen mukaan myös yleinen teoria tieteellisestä selittämisestä. Ks. "kausaliteetti".

Kausaliteetti
Kahden seikan (tapahtuman, prosessin, asiantilan, ominaisuuden tms.) välinen syy-seuraussuhde. Kausaliteetti on ajallinen riippuvuussuhde, jossa syy edeltää seurausta ja seuraus riippuu syystä. +Empiristisen näkemyksen mukaan kausaaliset suhteet ovat +kontingentteja asioidenvälisiä suhteita, mutta yleensä ajatellaan, että kausaliteettiin liittyy jonkinlaista +välttämättömyyttä ja kausaaliväitteisiin +kontrafaktuaalinen sisältö: jos syy ei olisi ollut, seuraustakaan ei olisi tullut. Erilaisia teorioita kausaliteetin luonteesta ja erilaisia määritelmiä ja luonnehdintoja on monia eikä tarkasta kausaliteetin määritelmästä ole yksimielisyyttä. Kausaalisten suhteiden löytämiseen maailmasta liittyy myös monia käytännön ongelmia. Ks. "INUS-ehto".

Konfirmaatio
+Hypoteesin saama +empiirinen tuki. Konfirmaation kasautuminen tekee hypoteesista tuetumman, muttei koskaan +verifioi sitä. Ks. "korroboraatio".

Konstitutiivinen sääntö
Sääntö, joka määrittelee jotain toimintaa. Jos tällaista sääntöä ei noudata, kyseessä ei ole tämä toiminta. Esim. shakkinappuloiden siirtely shakkilaudalla ei ole shakin pelaamista, ellei tiettyjä sääntöjä noudateta, vaan se on jotain muuta. Yhteiskunnallista toimintaa leimaavat konstitutiiviset säännöt, jotka liittyvät muihin konstitutiivisiin sääntöihin ja luovat toiminnan merkityksen. Yksilö ei ole +determinoitu toimimaan näiden sääntöjen mukaan (ne eivät ole yksilön käyttäytymistä määrääviä +lakeja), mutta ottaakseen osaa yhteisölliseen toimintaan ja tehdäkseen yhteiskunnallisia ja kulttuurisia tekoja on toimittava niiden mukaan. Konstitutiiviset säännöt eivät yleensä ole edes aktiivisesti tiedostettuja, vaan itsestään selvinä pidettyjä asioita. Konstitutiivisia sääntöjä ei oikeastaan niinkään noudateta, vaan niitä käytetään tekemään niitä asioita, joita nämä säännöt määrittelevät. Ks. "regulatiiviset säännöt".

Konstruktiivinen empirismi
Bas Van Fraassenin näkemys, jonka mukaan tieteelliset teoriat viittaavat myös ei-havaittavaan todellisuuteen, mutta näitä väitteitä ei koskaan voida todistaa oikeiksi tai vääriksi. Tieteessä pitäisikin pyrkiä muodostamaan sellaisia teorioita, jotka sopivat mahdollisimman hyvin yhteen havaintojen kanssa, ei pyrkiä totuuteen, ja ei-havaittavaan viittaaviin väitteisiin ei tule tehdä minkäänlaisia +ontologisia sitoumuksia.

Konstruktionismi
Jotain seikkaa koskeva näkemys, jonka mukaan tämä seikka on jollain tavalla konstruoitua eikä tästä konstruoinnista riippumatta olemassa. Ks. "sosiaalinen konstruktio".

Kontingentti totuus
Totuus, joka ei ole +välttämätön. Kontingentit asiantilat voisivat olla toisinkin, vaikka ne asiat, joihin suhteessa ne ovat kontingentteja, pysyisivät samoina. Esim. se, että ei ole olemassa norsun kokoisia oravia, on kontingenttia suhteessa luonnonlakeihin, mutta se, että ei ole olemassa mikroskooppisen pieniä oravia, ei ole (se olisi mahdotonta). Yleensä filosofiassa kontingenssilla viitataan loogiseen kontingenssin, ts. siihen, että tarkasteltava asia ei seuraa loogisesti jostain käsitteellisistä tai muista oletetuista seikoista, mutta nämä seikat eivät myöskään loogisesti estä tätä asiaa. Haamujen olemassaolo tai olemattomuus on loogisesti kontingenttia, pyöreiden neliöiden ei.

Kontrafaktuaali
Vallitsevien asiaintilojen (tosiasioiden) vastainen asiaintila. Se, että jollain väitteellä on kontrafaktuaalista voimaa, tarkoittaa, että se ei esitä väitettä vain vallitsevista asiaintiloista, vaan myös siitä, mitä seurauksia joidenkin seikkojen muuttamisella olisi. Ks. "kontrasti".

Kontrasti
Vastakkainasettelu. Esim. kun selitettävälle seikalle asetetaan sitä selittäessä kontrasti, kerrotaan, mihin selitettävää seikkaa verrataan. Kontrasti määrittelee sen, mitä selitys pitää sisällään: selitys kertoo, miksi selitettävä seikka on läsnä jossain tilanteessa, eikä sen kontrasti. Erilaiset selitykset samalle asialle ovat kilpailevia, jos ne antavat eri vastaukset samalle kontrastille, mutta eivät ole kilpailevia, jos niillä on vain eri kontrasti. (Ne eivät silti ole välttämättä yhteensopivia.) Ks. "kontrafaktuaali".

Korrelaatio
Kahden asian välinen tilastollinen yhteys. Tämä voi kertoa näiden asioiden välisistä kausaalisesta yhteydestä, yhteisistä syistä niiden taustalla, tai olla puhdas sattuma.

Korroboraatio
Popperin +falsifikationismiin liittyvä käsite, joka on hänen vastineensa +konfirmaation käsitteelle. Koska Popper ei uskonut, että tieteellisiä hypoteeseja voidaan konfirmoida, se, että ne läpäisevät testin, ei konfirmoi, vaan "korroboroi" niitä. Käytännössä korroboraatio tarkoittaa siis sitä, että hypoteesia ei ole vielä +falsifioitu.

Käännettävyysteesi
+Loogisten positivistien kannattama teesi, jonka mukaan teoreettisia termejä sisältävät ilmaisut täytyy voida kääntää +havaintokielisiksi ilmaisuiksi, jotta niillä olisi merkitys. Käytännössä näin ei voida läheskään aina tehdä.

Laki
Termillä on kaksi toisiinsa liittyvää käyttöä: maailmassa vallitseva riippuvuus tai tällaista riippuvuutta ilmaiseva sääntö. Lain erottaa pelkästä +empiirisestä yleistyksestä niiden +kontrafaktuaalinen voima. Lait voivat olla +ehdottomia lakeja tai +ceteris paribus -lakeja.

Looginen ekvivalenttius
Looginen yhtäpitävyys. Kaksi väitettä on loogisesti ekvivalentteja, jos ne voidaan päätellä samoista asioista ja niistä voidaan päätellä samat asiat – ne ovat keskenään vaihdettavissa loogisessa päättelyssä. Esim. "kaikki korpit ovat mustia" ja "mikään ei-musta asia ei ole korppi" ovat loogisesti ekvivalentteja.

Looginen empirismi
+Looginen positivismi.

Looginen positivismi
+Empiristinen tieteenfilosofinen suuntaus 1900-luvun alussa. Keskeisiä teesejä olivat mm. +semanttinen empirismi (+verifikationismi), +käännettävyysteesi, +metodologinen monismi, +metafysiikan vastustus, käsitys filosofiasta käsitteellisenä ja loogisena analyysinä ja ajatus tieteiden yhtenäisyydestä.

Looginen välttämättömyys
Jokin seikka, joka on käsitteellisten ja loogisten seikkojen nojalla välttämättä sellainen kuin se on. Filosofiassa tutkitaan loogisia välttämättömyyksiä, mutta on olemassa muunlaisiakin välttämättömyyksiä, esim. metafyysisiä välttämättömyyksiä jotka eivät riipu käsitteellisistä ja loogisista seikoista vaan omaksutuista metafyysisistä näkemyksistä, sekä luonnonvälttämättömyyksiä, jotka riippuvat (näiden kahden seikan suhteen +kontingenteista) luonnonlaeista. Ks. "välttämäton ja mahdollinen".

Loogisen yhteyden argumentti
G.H. von Wrightin esittämä argumentti, jonka mukaan toiminnan käsitteellistämisellä jollain tietyllä tavalla ja niillä uskomuksilla ja haluilla, joita toimintaan ajatellaan liittyvän, on käsitteellinen yhteys. Päätelmien tekeminen toisesta johtaa päätelmien tekemiseen toisesta, eikä näitä voida todentaa toisistaan riippumatta. Argumentin mukaan tämä tarkoittaa, että toiminnan ja siihen liittyvien uskomusten ja halujen välinen yhteys ei voi olla kausaalinen.

Luonnonlaki
Termi tarkoittaa joko mitä tahansa ihmisestä riippumatonta +lakia tai ainoastaan +ehdottomia lakeja.

Malli
Yleensä jotain ilmiötä ja sen lainalaisuuksia kuvaava teoreettinen, mahdollisesti matemaattinen esitys, jonka avulla tätä ilmiötä voidaan epäsuorasti tutkia (esim. tietokonesimulaatiolla) ja esittää sitä koskevia ennusteita. Mallin kohteena voi olla myös jokin yksittäinen tapaus tai kokonainen ilmiöjoukko, ja teoreettisten ja matemaattisten mallien lisäksi "mallilla" voidaan viitata esim. pienoismalliin tai muihin fyysisiin rakennelmiin, jotka jollain tavalla esittävät varsinaisen kiinnostuksen kohdetta. Myös esim. koe-eläimiä voidaan käyttää malleina vaikkapa joistakin ihmisen fysiologisista ominaisuuksista. Oleellista on, että mallin ja kohteen välillä oikeanlaisia yhtäläisyyksiä tutkittavien asioiden suhteen, jonka avulla voidaan sanoa jotain varsinaisesta kohteesta. Mallit ovat usein +idealisoituja tai +abstraktioita kohteestaan. Teoreettisiin malleihin viitataan joskus +teorioina, eikä teorian ja teoreettisen mallin välinen raja ole selvä. Voisi kuitenkin sanoa, että teoreettiset mallit koskevat usammin yksittäistä ilmiötä ja teoriat useammin kokonaista toisiinsa yhteydessä olevien ilmiöiden joukkoa.

Merkitysholismi
Näkemys, jonka mukaan merkitykset eivät ole atomistisia, vaan yhteydessä toisiin merkityksiin. Esim. yksittäiset kielelliset ilmaisut eivät ole merkitykseltään riippumattomia, vaan saavat merkityksensä osittain suhteestaan muihin saman kielen ilmaisujen merkityksiin.

Metafysiikka
Oppi olevasta ja olemisen tavoista. Käytännössä metafysiikka ja ontologia ovat sama asia, mutta termiin "metafysiikka" liittyy usein negatiivinen lataus. Usein ajatellaan esim. että metafysiikka liittyy nojatuolispekulaatioihin asioista, jotka ovat todellisuudessa tieteellisiä kysymyksiä, kun taas termin "ontologia" käyttöön ei yleensä liity tällaista konnotaatiota.

Metafyysinen realismi
Ajatus, että on olemassa ihmisestä riippumaton todellisuus (josta voidaan mahdollisesti myös tietää). Vastakohta metafyysiselle idealismille.

Metodologia
Oppi tieteessä käytettävistä tiedonhankkimismenetelmistä, käsitteen- ja teorianmuodostuksesta, selittämisestä, pätevästä tieteellisestä päättelystä jne. Yksittäisillä tieteillä on omat konkreettisempiin kysymyksiin keskittyvät metodologiansa ja metodologiset välineensä, mutta tieteenfilosofisessa metodologian tarkastelussa ollaan kiinnostuneita kaikkea tiedettä koskevista metodologisista periaatteista.

Metodologinen dualismi
Näkemys, jonka mukaan on olemassa kahdenalista tieteellistä +metodologiaa. Tarkemmin sanottuna näkemys, että luonnontieteet ja ihmistieteet poikkeavat yleisiltä metodologisilta periaatteiltaan toisistaan. Vastakkainen näkemys +metodologiselle monismille.

Metodologinen holismi
Näkemys, jonka mukaan yhteiskuntatieteissä tulee noudattaa holistista metodologiaa. Ts. tutkimuksessa voi / täytyy olettaa sellaisia seikkoja, jotka eivät palaudu yksilöihin. On yhteensopiva +ontologisen reduktionismin kanssa, mutta tällöin jää avoimeksi, miten selityksiin liittyvät yliyksilölliset seikat palautuvat yksilöihin ontologisesti. Vastakkainen näkemys +metodologiselle individualismille.

Metodologinen individualismi
Näkemys, jonka mukaan yhteiskunnalliset ilmiöt täytyy selittää ja ymmärtää näihin ilmiöihin liittyvän yksilöiden käyttäytymisen avulla. Vastakkainen näkemys +metodologiselle holismille.

Metodologinen monismi
Näkemys, jonka mukaan kaikella tieteellä on samanlainen yleinen metodologia. Vastakkainen näkemys +metodologiselle dualismille.

Metodologinen pluralismi
Näkemys, jonka mukaan on useita erilaisia tieteellisiä +metodologioita. Käytännössä viittaa yleensä luonnontieteiden ja ihmistieteiden metodologiseen vastakkainasetteluun, siis sama asia kuin +metodologinen dualismi.

Metodologinen separatismi
Näkemys, jonka mukaan ihmistieteiden ja luonnontieteiden välillä on metodologinen ero. Käytännössä sama asia kuin +metodologinen dualismi ja +metodologinen pluralismi.

Monismi
Jotain seikkaa koskeva näkemys, jonka mukaan tämä seikka on jollain tavalla yksi ja yhtenäinen. +Pluralismin vastakohta. Ks. "metodologinen monismi" ja "ontologinen monismi".

Naturalismi
Termi "naturalismi" voi viitata useisiin asioihin. (1) +Ontologisena teesinä naturalismi viittaa siihen, että vain luonnollisia asioita on olemassa (ei ole olemassa yliluonnollista), ja tämä luonnollisuus määritellään yleensä niin, että luonnollista on se mitä tiede tutkii. Naturalisti voi olla joidenkin asioiden suhteen olematta sitä toisten suhteen: esim. muiden asioiden naturalistinen filosofi voi olla ei-naturalisti vaikkapa matematiikan, kielellisten merkitysten tai moraalin suhteen. (2) Naturalistiseen filosofiaan voi lisäksi kuulua ajatus, että kiinnostavat filosofiset tutkimuskohteet löytyvät tieteeseen liittyvistä filosofisista ongelmista, tai jopa ajatus, että oikein muotoiltuna filosofiset ongelmat palautuvat tieteellisiksi ongelmiksi ja ovat tieteen ratkaistavissa. Tämä kaikki liittyy naturalistisen filosofian siihen (Quinen esittämään) lähtökohtaan, että +synteettisten ja +analyyttisten totuuksien välille ei voida tehdä jyrkkää eroa. Tämä johtuu +semanttisesta holismista. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että filosofiset kysymykset muuttuisivat tieteellisiksi kysymyksiksi tai että filosofiasta tulisi tieteelle alisteista, vaan että tieteelliset ja filosofiset kysymyksenasettelut voivat joskus liittyä läheisesti toisiinsa ja tulosten merkittävyys toiselle on molemmansuuntaista (siis myös filosofialla voi olla sanottavaa tieteellisistä kysymyksistä). (3) Tieteenfilosofiassa naturalismi tarkoitta sitä, että esim. tieteellistä selittämistä koskevan filosofian tai tieteellisen tiedon luonnetta koskevan pohdinnan täytyy liittyä läheisesti todellisiin selittämiskäytäntöihin tai tiedollisiin käytäntöihin ja että tiedettä koskeva empiirinen +tieteentutkimus on filosofisesti merkityksellistä. Naturalismi on käytännössä tarkoittanut myös tieteenfilosofien kasvavaa kiinnostusta +erityistieteisiin. Yleisemminkin erityistieteet, niihin liittyvät tieteenfilosofiset kysymykset ja vastaavia teemoja koskevat filosofian alueet ovat jossain määrin sekoittuneet (esim. kognitiotiede, psykologian filosofia ja mielenfilosofia ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa). (4) Yhteiskuntatieteiden filosofian yhteydessä termiä "naturalismi" käytetään myös viittaamaan +metodologiseen monismiin.

Naturalistinen virhepäätelmä
Päätelmä, jossa siitä, miten asiat ovat, päätellään suoraan, miten niiden (tai joidenkin muiden asioiden) pitäisi olla. Esim. moraalisen kysymyksen ratkaisemin selvittämällä, mitä mieltä ihmiset tästä asiasta ovat, on naturalistinen virhepäätelmä. Tämä ei tarkoita, että tosiasioilla ei olisi merkitystä moraalisten kysymysten kannalta, vaan sitä, että päätelmään sisältyy aina myös erillinen normatiivinen kannanotto, josta voi olla arvoperustein eri mieltä, vaikka olisi samaa mieltä kaikista tosiasioista.

Nettovaikutus
Kaikkien vaikutusten summa. +Kausaalisia vaikutuksia arvioitaessa tulee ottaa huomioon, että samaan asiaan voi vaikuttaa useita erisuuntaisestikin vaikuttavia voimia (tai samalla kausaalisella tekijällä saattaa olla useankaltaisia vaikutuksia tarkasteltavassa tilanteessa), mutta vain näiden yhteisvaikutus (=nettovaikutus) tulee näkyviin.

Normaalitiede
Thomas Kuhnin teoriassa kypsän tieteen tekemisen "normaalitila", jossa kaikkiin tieteellisiin ongelmiin oletetaan olevan ratkaisu käytössä olevien teorioiden ja metodien puitteissa (tai niitä vain vähän "korjailemalla"). Kun +anomaliat alkavat kasaantua, tiede joutuu kriisitilaan, jossa olemassa olevia teorioita, metodeja, teorioiden tulkintoja ja filosofisia oletuksia aletaan epäillä, niistä ollaan erimielisiä ja ne nousevat yhä enemmän keskustelun keskiöön. Normaalitieteen +paradigma hajoaa ja vasta uuden paradigman vakiintumin tuo uuden normaalitieteen tilan.

Normatiivinen
Normeihin liittyvä tai normittava. Normatiivinen väite kertoo, miten asioiden tulisi olla. Vastakohta +deskriptiiviselle. Metodologiset periaatteet, etiikka ja politiikka ovat normatiivisia. Myös esim. kielellisiin merkityksiin liittyy normatiivisuutta, sillä merkitykset määräävät ilmauksen oikean käytön.

Ontologia
+Metafysiikka

Ontologinen monismi
+Metafyysinen näkemys, jonka mukaan todellisuus on yhtenäinen. Esim. biologisen todellisuuden ja psykologian välillä ei ole epäjatkuvuutta. Ei kiellä sitä mahdollisuutta, että "korkeammille ontologisille tasoille" siirryttäessä esim. monimutkaisuus tuo mukanaan uusia ilmiöitä, mutta kieltää sen mahdollisuuden, että olisi korkeamman tason riippumattomia ominaisuuksia tai säännönmukaisuuksia, jotka olisivat ristiriidassa perustavampien tasojen kanssa. Käytännössä tarkoittaa +fysikalismia.

Ontologinen pluralismi
+Ontologiselle monismille vastakkainen näkemys, jonka mukaan todellisuudessa on epäjatkuvuuksia. Esim. mieli tai sielu voisi olla materiasta ja fysikaalisesta todellisuudesta erillinen olio, vaikkakin sen kanssa jonkinlaisessa vuorovaikutuksessa.

Ontologinen reduktio
+Ontologisesti korkeamman tason palautuminen alemmalle tasolle, esim. mielen palautuminen aivojen toiminnaksi. Tämän ei tarvitse tarkoittaa sitä, että esim. kaikki viittaukset mieleen voitaisiin muuttaa viittauksiksi aivoihin (ks. "semanttinen reduktio"), vaan ainoastaan sitä, että mielen olemassaolo voidaan palauttaa aivojen olemassaoloon ja että voidaan esittää periaatteellinen väite, että mielessä on kysymys aivojen toiminnasta.

Ontologinen sitoumus
Olemassaoloväitteen hyväksyminen. Esim. jos teoria olettaa joidenkin olioiden olemassaolon ja hyväksymme teorian, jos olemme realisteja, teemme ontologisen sitoumuksen näihin olioihin.

Operationalismi
Mittakäsitteiden määritteleminen mittausoperaatiolla. Näin mittaustuloksiin viittaava +teoreettinen kieli saadaan palautettua mittauslaitteita koskevaksi +havaintokieleksi. +Loogiset positivistit tarvitsivat tämän näkemyksen +semanttisen empirismin vuoksi, mutta se johtaa siihen, että eri laitteiden mittatulokset ovat +yhteismitattomia.

Päättely parhaaseen selitykseen
Päätelmä, jossa selitettävän seikan kaikista mahdollisista selityksistä valitaan se, joka selittäisi tämän seikan parhaiten. Tämä paremmuus mitataan erilaisilla teoreettisilla hyveillä kuten yksinkertaisuus, todennäköisyys, yhteensopivuus jo hyväksyttyjen hypoteesin kanssa jne. Tämä on toisten mielestä menetelmä, jolla voidaan valita kilpailevien hypoteesien välillä, kun taas toisten mielestä valintaan käytettävien teoreettisten hyveiden ja hypoteesin paikkansapitävyyden välillä ei ole mitään erityistä yhteyttä. Muodollisesti samaa päättelyä käytetään joskus tukemaan +tieteellistä realismia argumentoimalla, että teorioiden totuus selittää parhaiten niiden toimivuuden. Tässä yhteydessä käytettynä päättely on kuitenkin hieman erilainen, sillä hypoteesin paikkansapitävyyttä pääteltäessä voi olla tietoa siitä, miten hypoteesi selittäisi (esim. millaisia kausaalisia tekijöitä tilanteeseen liittyy), kun taas argumentissa realismin puolesta selittävä tekijä on totuus, jolla itsellään ei ole esim. kausaalista voimaa. On epäselvää, miten totuus selittää, ja kyseessä on joka tapauksessa metafyysinen suhde, jollaisiin tieteelliset päättelyperiaatteet eivät perustu.

Paradigma
Termi, jolla Kuhn viittaa +normaalitieteen yhtenäiseksi tekeviin, jaettuihin tieteellisiin traditioihin, teorioihin ja niiden tulkintoihin, metodologisiin periaatteisiin, filosofisiin taustaoletuksiin, esimerkkeihin hyvästä tutkimuksesta, julkaisukäytäntöihin jne. Paradigmaan kuuluvat ne +tutkimusohjelman ydinoletukset, joista ei voida luopua tutkimusohjelman hajoamatta.

Peittävän lain malli
+Deduktiivis-nomologinen malli

Pluralismi
Jotain seikkaa koskeva näkemys, jonka mukaan tämä seikka ei ole yhtenäinen. Esim. arvopluralismin mukaan voi olla useita keskenään ristiriitaisia mutta oikeutettuja arvojärjestelmiä, joista yhtä ei voida nostaa muiden yläpuolelle. Tosin kuin +relativismissa, joka sallii näkökulma- tai toimijasidonnaisuuden, pluralismin mukaan erilaisia oikeutettuja näkemyksiä voi olla rajallinen määrä. Vastakohta "monismille". Ks. "metodologinen pluralismi", "ontologinen pluralismi".

Positiivinen
Tarkoittaa filosofisissa yhteyksissä yleensä samaa kuin +deskriptiivinen. Jostain asiasta sen sanomista, millainen se on (positiivinen väite), vastakohtana sen sanomiselle, millainen se ei ole (negatiivinen väite), myös vastakohta +normatiiviselle väitteelle.

Positivismi
"Positivismi" (tai "positiivinen filosofia") tarkoittaa kutakuinkin samaa aisaa kuin +empirismi (ks. "positiivinen"). Positivismin mukaan tosiasiaväitteet voidaan perustella vain empiirisesti, tieteellisen tutkimuksen avulla. Ks. "looginen positivismi".

Pragmatiikka
Oppi käytännöistä. Esim. yleisessä kielitieteessä pragmatiikka on osa-alue, joka tutkii kielellisiä merkityksiä niiden käyttökontekstissa, tieteenfilosofiassa selittämisen pragmatiikka tutkii selittämiskäytäntöihin liittyviä filosofisia kysymyksiä.

Pragmatismi
Amerikkalainen 1800-luvulla syntynyt filosofinen koulukunta (esim. C.S. Peirce, William James, John Dewey), jolle keskeistä olivat käytännöt. Pragmatistit olivat keskeisessä roolissa monien uusien tieteiden synnyssä ja heidät voisi laskea laajasti ottaen +naturalisteiksi sanan jossain merkityksessä. Monista filosofisista kysymyksistä on olemassa pragmatistinen teoria, mikä viittaa käytäntöjen keskeisyyteen: esim. pragmatistien totuusteoria, jonka mukaan totta on se mikä toimii. Se, että jostain asiasta on olemassa pragmatistinen teoria, ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että juuri tämä teoria olisi ainakaan kaikkien pragmatistien kannattama tai heiltä peräisin. Pragmatisti voi esim. kannattaa pragmatistisen totuusteorian sijasta jotain toista totuusteoriaa.

Rationaalisen valinnan teoria
Teoria, jolla yhteisöllistä käyttäytymistä (etenkin taloudellista toimintaa) ja ilmiöitä selitetään seurauksena yksilöiden tekemistä valinnoista, joita ohjaa pyrkimys omien päämäärien tai hyödyn (miten tätä sitten mitataankaan) maksimointiin. Ks. "rationaalisuus".

Rationaalisuus
Rationaalisuus voi tarkoittaa hyvin monia asioita ja usein siihen liitetään sisällöllisiä väitteitä siitä, mikä on järkevää. Useissa filosofisissa yhteyksissä (samoin kuin esim. +rationaalisen valinnan teoriassa) sillä on kuitenkin paljon minimaalisempi merkitys. Kyse on siitä, että henkilön uskomusten sisällöt ovat keskenään mahdollisimman ristiriidattomia, että haluista tai päämääristä yhdessä näiden päämäärien saavuttamista tai halujen tyydyttämistä koskevien uskomusten kanssa syntyy uusia, välineellisiä päämääriä tai haluja, ja että henkilön toiminta on jonkinlaisessa sopusoinnussa hänen uskomustensa ja halujensa kanssa. Tämänkaltaista rationaalisuutta pidetään yleensä ajattelun ylipäätään kriteerinä.

Realismi
Jotain seikkaa koskeva näkemys, jossa tämän seikan olemassaoloon uskotaan. Esim. +metafyysinen realismi ja +tieteellinen realismi.

Reduktio
Jonkin asian palauttamista joksikin toiseksi. Ks. "ontologinen reduktio" ja "semanttinen reduktio".

Reduktionismi
Jotain seikkaa koskeva näkemys, jonka mukaan tämä seikka voidaan redusoida (palauttaa) johonkin toiseen seikkaan. Esim. reduktionismi mielenfilosofiassa tarkoittaa, että mieli voidaan palauttaa aivoihin. Reduktionismi voi viitata joko +ontologisen redukion tai +semanttisen reduktion vaatimukseen.

Regulatiiviset säännöt
Sääntöjä, jotka säätelevät toimintaa, mutteivät konstituoi niitä (ks. "konstitutiiviset säännöt"). Esim. sosiaaliset normit ovat regulatiivisia sääntöjä, jotka eivät muodosta sosiaalisia käytäntöjä mutta säätelevät ihmisten toimintaa näissä käytännöissä.

Relativismi
Jotain seikkaa koskeva näkemys, jonka mukaan tämä seikka on havaitsijasta, käyttäjästä tms. riippuva, ei objektiivinen.

Semantiikka
Merkitysoppi.

Semanttinen empirismi
Näkemys, jonka mukaan ilmaisujen merkitys on se, mihin havaittaviin asioihin ne viittaavat. Termit, joilla ei ole havaittavaa viittauskohdetta, ovat mielettömiä. Ks. "verifikationsimi".

Semanttinen reduktio
Jonkin ilmaisun merkityksen palauttaminen jonkin toisen ilmaisun merkitykseksi. Esim. +käännettävyysteesin mukaan teoreettiset ilmaisut on voitava palauttaa +havaintokielelle. Yleensä semanttisella reduktiolla viitataan +ontologista reduktiota vahvempaan väitteeseen kahden eri tieteen tai teorian välisestä suhteesta. Psykologian semanttinen reduktio neurologiaan tarkoittaisi, että kaikki psykologisen teorian tekemät väitteet palautetaan neurologisiksi väitteiksi, kun ontologiseen reduktioon riittää sanoa, että psykologian tutkimuskohde on ontologisesti sama asia kuin neurologian tutkimuskohde.

Sosiaalinen instituutio
Käytäntö, status tai jokin muu sosiaalisen tason ilmiö, jota sosiaalinen toiminta pitää yllä. +Ontologisesti redusoitavissa yksittäisten toimijoiden uskomuksiin ja käyttäytymiseen.

Sosiaalinen konstruktio
Väite, että jokin seikka on sosiaalisesti konstruoitu, tarkoittaa, että tämä seikka ei ole olemassa sosiaalisesta toiminnasta ja jaetuista uskomuksista riippumatta. Tämä voi vielä tarkoittaa monia asioita, esim. sitä että tällaiset seikat ovat ohjanneet jonkin teknologisen standardin kehittymistä. Tieteensosiologiassa tieteellisten tulosten sosiaalinen konstruktio voi tarkoittaa jotain samankaltaista, mutta ainakin joskus tällaiset väitteet tulkitaan väitteeksi, ettei kohdetta lainkaan olisi uskomuksista riippumatta olemassa. Esim. se, että alkeishiukkaset ovat sosiaalisia konstruktiota, tarkoittaisi, että ne eivät ole olemassa niitä koskevien käytäntöjen ja puheen ulkopuolella ja että niihin liittyvät käytännöt rinnasteisia mihin tahansa sosiaaliseen instituutioon liittyviin käytäntöihin.

Sosiobiologia
Kiistanalainen tieteellinen +tutkimusohjelma, jonka mukaan ihmisen käyttäytymistä, kulttuuria, yhteiskuntaa jne. tulee tarkastella biologisina ilmiöinä, joiden ymmärtämiseen tarvitaan evoluutioteoreettinen näkökulma. Toisin kuin +evoluutiopsykologia, sosiobiologia ei tee eksplisiittisiä oletuksia käyttäytymistä ohjaavista mekanismeista ja tarkastelee käyttäytymistä sopeutumana nyky-ympäristöön, ei muinaiseen ympäristöön. Sosiobiologia on evoluutiopsykologiaa vanhempi ja tavallaan sen edeltäjä: suuri osa sosiobiologiaa on muuttunut evoluutiobiologiaksi. Sellaista tutkimusta, joka tutkii käyttäytymistä sopeutumana nimenomaan nyky-ympäristöön, kutsutaan nykyään usein käyttäytymisekologiaksi.

Stipulaatio
Käsitteen määrittely, jossa käsitteelle annetaan tarkoitusperään sopiva merkitys. Toisin kuin +eksplikaatiossa, jossa merkitys pyritään "kaivamaan esiin", stipulaatiossa käsitteen määrittelijä päättää käsitteen merkityksen. Stipulaation pyrkimyksenä on eristää jokin tietty merkitys, jolla voidaan operoida kun halutaan puhua esim. jostain ominaisuudesta, jolle ei ole olemassa luonnollisen kielen ilmaisua, tai johon liittyvä luonnollisen kielen merkitys on käyttötarkoitukseen liian laaja tai monitulkintainen. Monet filosofiset ja tieteelliset käsitteet ovat stipulatiivisia, eivät eksplikaatioita.

Synteettinen totuus
Totuus, joka riippuu ainakin osittain maailmaa koskevista +kontingenteista seikoista. Vastinpari +analyyttiselle totuudelle.

Teleologia
Teleologiset suhteet ovat +kausaliteetille käänteisiä suhteita, joissa syy tulee vasta seurauksen jälkeen. Asiat ovat ikään kuin jotain tulevaa seikkaa varten. Nykykäsityksen mukaan aitoa teleologiaa ei ole olemassa ja teleologisilta näyttävät seikat (esim. tarkoituksenmukaisuudet elollisessa maailmassa) palautetaan esim. +funktionaalisen analyysin avulla osaksi kausaalista maalimanjärjestystä.

Teleologinen selittäminen
Jonkin seikan selittämistä sen tarkoituksella tai päämäärällä. Teleologisia selityksiä pidetään näennäisselityksinä ja ne pyritään muokkaamaan kausaalisiksi selityksiksi esim. +funktionaalisella selittämisellä.

Teoreettinen kieli
Ne ilmaisut, joissa käytetään teoreettisia termejä. Teoreettiset termit sellaisia termejä, jotka eivät viittaa suoraan havaittaviin seikkoihin. Ks. "havaintokieli", "käännettävyysteesi".

Teoriaholismi
Näkemys, jonka mukaan teoriat eivät koostu itsenäisistä väitteistä tai hierarkkisessa suhteessa toisiinsa olevista väitteistä, vaan teorian väitteet liittyvät toisiinsa ja saavat merkityksensä osin toisistaan ja roolistaan teoriassa. Tämä tarkoittaa sitä, että yksittäistä teoreettista väitettä ei voida testata eristettynä muusta teoriasta, vaan että teoriat kohtaavat maailmat kokonaisuuksina (= +Duhem-Quine-teesi).

Teoriareduktio
Ks. "semanttinen reduktio".

Testattavuus
Tieteellisiä väitteitä koskeva vaatimus, jonka mukaan väitteillä täytyy olla havaittavia seurauksia, joiden paikkansapitävyyden voi tarkistaa havainnoilla tai tieteellisillä kokeilla.

Tieteellinen realismi
Näkemys, jonka mukaan tieteelliset teoriat viittaavat todellisuuteen. Näkemyksen mukaan siis (1) tieteellisen teorian väitteillä on sisältö myös silloin, kun teoria puhuu jostain, mitä ei voida suoraan havaita (semanttinen väite) ja (2) on syytä uskoa, että parhaat tieteelliset teoriat onnistuvat tässä (tiedollinen väite). Joskus jo ensimmäisen teesin hyväksymistä pidetään minimaalisena tieteellisenä realismina. Minimaalinen tieteellinen realisti voi siis olla skeptinen tieteen onnistumisen suhteen, mutta hyväksyy sen, että tiede puhuu todellisuudesta.

Tieteensosiologia
Sosiologian osa-alue, jonka tutkimuskohteena on tieteellinen tutkimus sosiaalisena toimintana. Tieteensosiologian pyrkimyksenä on selittää, miten tiedeinstituutio toimii, mutta myös, miten tieteellisiin tuloksiin päädytään (sosiologin näkökulmasta). Ns. tieteellisen tiedon sosiologian vahva ohjelma (tai Edinburghin koulu) ja sitä lähellä olevat suuntaukset ovat herättäneet tieteenfilosofien ja tieteilijöiden keskuudessa voimakkaita vastareaktioita. Vahvan ohjelman mukaan nimittäin tieteellisen tiedon muodostumista tulee tutkia samalla tavalla kuin minkä tahansa muun uskomusjärjestelmän syntyä eikä oikeaan osuneiden ja väärien teorioiden hyväksymisen tutkimista saa ajatella erilaisina asioina. Tämä kuulostaa monien mielestä siltä, että tieteellinen tieto ei olisi oikeutettuna, eikä sitä voi pitää totena, jos sosiaaliset seikat selittävät sen sisällön.

Tieteentutkimus
Tieteen tieteellistä tutkimusta. Tieteentutkimukseen kuuluvat tieteenhistoria, tieteenfilosofia, tieteensosiologia, tieteenpsykologia jne. mutta sillä viitataan usein ensisijassa nykytieteen empiiriseen tutkimukseen, jolloin tieteenhistoria ja tieteenfilosofia ovat taka-alalla ja painopiste on +tieteensosiologiassa.

Toiminnanteoria
Tämä termi viittaa sosiologiassa ja filosofiassa eri asioihin. Filosofian yhteydessä kyse on inhimillisen toiminnan ja sen seurausten käsitteellistämisestä. Esim. kysymykset vapaasta tahdosta ja vastuusta liittyvät toiminnanteoriaan. Tähän käsitteellistämiseen kuuluu +halu-uskomuspsykologian käyttö ja se on pitkälti päällekkäistä +filosofisen psykologian kanssa. Nyttemmin toiminnanteoriaa on laajennettu sosiaalisen toiminnan käsitteellistämiseen ja siihen liittyvien vastuu- ja muiden kysymysten tarkasteluun.

Toistettavuus
Tieteellisiä tuloksia koskeva vaatimus, jonka mukaan sama tulos täytyy voida saada samoissa olosuhteissa ja samoilla menetelmillä aina (tai käytännössä riittävän usein, jotta virhetulkinnat voidaan sulkea pois), jotta sitä voidaan pitää todeksi osoitettuna.

Totuudenkaltaisuus
Jotain seikkaa koskevat erilaiset väitteet voivat kaikki olla tarkalleen ottaen virheellisiä, mutta niistä toiset ovat lähempänä oikeaa kuvausta. Nämä väitteet ovat totuudenkaltaisempia. Kriittisen +tieteellisen realismin mukaan tieteelliset teoriat voivat periaatteessa aina olla väärässä (ks. "fallibilismi") ja kaikki nykyiset tieteelliset teoriat ovat todennäköisesti osittain vääriä (eikä tieteen kehitys välttämättä edes johda tarkalleen ottaen tosien teorioiden löytymiseen), mutta tieteen kehitys johtaa teorioihin, jotka ovat yhä totuudenkaltaisempia.

Tulkinnan hyvänsuopuus
Tulkintaa ohjaava periaate, jossa minimaaliseen +rationaalisuuteen vedoten ajatellaan, että tulkinnan kohteen on oltava (omista lähtökohdistaan katsottuna) mahdollisimman järkeenkäypä.

Turhautuminen
+Kausaalisesti vaikuttavan seikan vaikutuksen estyminen. Seikalla olisi vaikutusta, mutta jokin toinen seikka tulee väliin ja turhauttaa vaikutuksen, jolloin se ei tule näkyviin. Esim. vastamyrkyn nauttiminen ennen myrkyn vaikutusta turhauttaa myrkyn vaikutuksen.

Tutkimusohjelma
Johonkin tutkimuskohteeseen liittyvä suhteellisen yhtenäinen joukko teorioita, metodologisia välineitä, filosofisia oletuksia, tutkimuskäytäntöjä jne. Ts. kaikki jotain tutkimusalaa ja sen käytäntöjä määrittelevät tekijät, joiden avulla tutkimustulokset tuotetaan. Tutkimusohjelmaan sisältyy aina (filosofisia, teoreettisia, metotodologisia jne.) oletuksia, joita tutkimusohjelman itsensä puitteissa ei voida tutkia. Nämä oletukset jakautuvat tutkimusohjelmaa määrittäviin ydinoletuksiin, joista ei voida luopua ilman että samalla luovutaan koko tutkimusohjelmasta (vrt. +paradigma), ja apuoletuksiin, joista voidaan tarvittaessa luopua. Tutkimusohjelman ydinoletukset testautuvat epäsuorasti tutkimusohjelman menestyksekkyyden myötä.

Unifikaatio
Eri teorioiden tai tieteenalojen yhdistäminen ja systematisointi yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Unifikaatio voi olla esim. kriteeri tieteen edistykselle, mutta jotkut myös kannattavat ajatusta, että tieteellisessä selittämisessä on kyse selityskohteen liittämisestä osaksi yleisempää unifioitua maailmanjärjestystä.

Uskomus-halupsykologia
+Halu-uskomuspsykologia

Uuspositivismi
+Looginen positivismi

Välttämättömyys ja mahdollisuus
Väitteiden ilmaisemat asiat ovat mahdottomia tai mahdollisia ja välttämättömiä tai ei-välttämättömiä. Asiat, jotka ovat mahdollisia mutta ei-välttämättömiä, ovat kontingentteja ja +kontingentisti tosia tai epätosia. Tämän perusjaottelun lisäksi välttämättömyyden ja mahdollisuuden käsitteitä on useita. Loogiset välttämättömyydet ovat kaikkein "sitovimpia", ne sulkevat pois ristiriitaisuudet. Samaan aikaan loogisesti mahdollisten asioiden joukko on kaikkein suurin. Käsitteellisesti mahdollista on kaikki, mikä ei aiheuta käsitteellistä ristiriitaa. (Nämä kaksi mahdollisuuden käsitettä ovat ehkä sama käsite - jotkut tekevät erottelun, toiset eivät.) Metafyysisesti mahdollisia ovat kaikki sellaiset seikat, jotka sopivat metafyysisiin oletuksiin. Enkelit eivät ole metafyysisesti mahdollisia fysikalismin puitteissa, mutta ne ovat loogisesti mahdollisia. (Se, ovatko ne käsitteellisesti mahdollisia, riippuu siitä, millaisia oletuksia teemme niiden ilmenemisestä fysikaalisessa todellisuudessa - jos teemme eron käsitteellisten ja loogisten mahdollisuuksien välillä.) Pienin mahdollisten asioiden joukko on fysikaalisten mahdollisuuksien joukko. "Fysikaalisesti mahdollinen" tarkoittaa luonnonlakien puitteissa olevista mahdollisuuksista. Nämä mahdollisuudet kuuluvat tieteen tutkimuspiiriin, mutta kolme ensimmäistä ovat työkaluja filosofiselle tarkastelulle. (Kun tarkastellaan käytännön inhimillistä toimintaa, tulee vastaan vielä suppeampia mahdollisuuden käsitteitä, jotka liittyvät tosiasiallisen toiminnan esteisiin (negatiivisen vapauden puute) ja toiminnan toteuttamiseen tarvittavien keinojen puuttumiseen (positiivisen vapauden puute)).

Vastaesimerkki
Jotain argumenttia vastaan esitetty esimerkki (todellinen tai ajatuskoe), jossa argumentin premissit näyttäisivät toteutuvan mutta johtopäätös ei, tai sillä on joitain muita ei-toivottuja seurauksia. Tällaisessa tapauksessa on joko luovuttava argumentista, hyväksyttävä ei-toivotut seuraukset, muutettava premissejä tai osoitettava vastaesimerkki virheelliseksi. Vastaesimerkeillä on keskeinen rooli filosofiassa, mutta ne pätevät myös tieteessä.

Vastaevidenssi
Sellaista havaintoaineistoa, joka on ristiriidassa testattavan +hypoteesin kanssa. Ks. "evidenssi".

Verifikaatio
+Hypoteesin tai väitteen osoittaminen todeksi havainnoilla. Yleisten väitteiden kohdalla verifikaatio ei onnistu, mutta yksittäiset havainnot +konfirmoivat väitettä.

Verifikationismi
+Loogisten positivistien näkemys, jonka mukaan väitteellä on merkitys vain, jos sen totuus voidaan edes periaatteessa tarkistaa (eli havaita). Ks. "semanttinen empirismi".

Yhteismitattomuus
Vertailtavilta asioilta puuttuu vertailupinta tai yhteiset standardit, niiden merkityssisällöt eivät käänny toisikseen tms. Jotkin seikat tekevät vertailun käytännössä tai periaatteessakin mahdottomaksi, joten niitä ei voida verrata.

Ylideterminaatio
Usean riittävän ehdon, syyn tms. yhtäaikainen toteutuminen. Jos esim. useampi samanaikainen asia saisi aikaan jonkin tarkasteltavan tapahtuman (esim. useampi yhtäaikainen tappava laukaus osuu teloitettavaan), tapahtuma on kausaalisesti ylideterminoitu.

  • No labels

6 Comments