10. Mind-body ongelma

v 1.5 (c) Otto Lappi 2003-2009

Psykofyysinen materialismi on psykologinen teoria, jonka mukaan kaikki luonnossa nykyään esiintyvät psykologiset ilmiöt toteutuvat (ihmisen tai jonkin muun eläimen) aivoissa. Nykyään psykologien ja aivotutkijoiden piirissä on yleisesti hyväksytty tosiasia, että kaikki psyykkinen toiminta on aivotoimintaa. Materialismin mukaan ihmismieli on fyysinen olento. Yksittäinen ihmismieli (token) koostuu vedestä, proteiineista, rasvasta, suoloista ja vähäisistä määristä joitakin muita kemiallisia aineita.

Tuntuu käsittämättömältä, miten pelkästä vedestä, rasvasta jne..., biologisesta kudoksesta koostuvalla olennolla voisi olla tietoisia kokemuksia. Miten on mahdollista, että tuntuu sisäisesti tällaiselta olla aivokudoksen toimintaa? Sitä ei oikeastaan kukaan osaakaan selittää. Niin vain on. Tietoisuus on yksi aivojemme toiminnan erikoinen piirre. Mutta toisaalta: tuntuisiko yhtään vähemmän käsittämättömältä, että tietoiset kokemukseni olisivat jonkin sellaisen "henkiolennon" tiloja, joka ei edes ole konkreettinen? Olisiko vähemmän käsittämätöntä kuin se, että koirani aivoissa syntyy ilon kokemuksia kun lähdemme lenkille se että koirani ilon kokemukset syntyisivät jossain aineettomassa koirasielussa, joka vain "toimii yhteistyössä" koirani aivojen kanssa? (Missä tämä koirasielu sijaitsee? Miten niitä syntyy? Aivojen toiminnan kehitys ja evoluutio sentään tunnetaan...).

Voisi olla niin, ettei mieli olisikaan fyysinen olento. Psykofyysiseksi dualismiksi kutsutaan teoriaa, jonka mukaan ihmisen tietoinen mieli ei ole aivojen toimintaa, vaan jotain aivan muuta.

Koiran sielun ongelman dualistit tavallisesti kuittaavat sanomalla, että koiralla - toisin kuin ihmisellä – ei ole sielua (ettei koirasta tunnu miltään silloinkaan kun se näyttää iloiselta); ihmisen sielun tietenkin loi Jumala, ja hän asetti sen ensimmäiseen ihmiseen - Aatamiin- kun aivojen evoluutio oli ensin edennyt "riittävän pitkälle" toimiakseen mielen toiminnan hermostollisena "perustana".

Dualistin mukaan mieli ei toteudu aivojen toiminnassa, vaan on jotain muuta. Aivot ehkä "esikäsittelevät" tietoa, ja suorittavat jotain yksinkertaisia (refleksi) toimintoja, mutta jotta aistimuksista tulisi tietoisia kokemuksia aivojen on lähetettävä tieto havainnoista mieleen, joka vastaavasti lähettää toimintakäskyjä aivoille – sen sijaan että aivot ohjaisi itse itseään, dualistin mukaan tarvitaan lisäksi erillinen mieli, joka ohjaa aivoja, ja aivojen "välityksellä" muuta ruumista.

Materialistinen käsitys mielestä: mieli on aivojen toimintaa.Kaikki mentaaliset ilmiöt toteutuvat hermostollisissa systeemeissä jotka ovat kausaalisessa vuorovaikutuksessa toistensa ja fyysisen ympäristön kanssa. Aivojen eri osajärjestelmät suorittavat erilaisia psykologisia osatoimintoja, näiden toimintojen kokonaisuus kunakin hetkenä on henkilön mieli. Mieli/aivot ohjaa itse itseään, sillä aivojen eri osajärjestelmät säätelevät toistensa toimintaa (mitään yhtä säätelyn keskusta – homunculusta – ei aivoissa ole).

Dualistinen teoria mielen ja aivojen toiminnan yhteydestä:
Aivot välittävät tietoa ympäristöstä mielelle, jossa tapahtuu aistimusten kokeminen; aivoille antamiensa toimintakäskyjen avulla mieli ohjaa kehoa "aivojensa välityksellä". Tässä näkemyksessä jotkin aivojen osat ovat erityisessä "mentaalisen kausaation" (psykofyysisen kausaation) vuorovaikutuksessa non-materiaalisen mielen kanssa (sen lisäksi että aivojen osat ovat normaalissa fysikaalisessa vuorovaikutuksessa keskenään ja fyysisen ympäristön kanssa).

Kuuluisin psykofyysiseen dualismiin pohjautuvan psykologisen teorian kannattaja oli Rene Descartes. Descartesin teoria aivojen ja mielen erillisyydestä ei sinällään ole itsessään sen parempi tai huonompi kuin materialismiin pohjautuvat teoriat - sen ainoa haittapuoli on, että se ei pidä paikkaansa. Vielä 1900-luvun alkupuolelle asti dualismia ja materialismia voitiin pitää "yhä tutkimuksen alla" olevina kilpailevina hypoteeseina, mutta nykyään dualismin voidaan katsoa olevan psykologiassa samassa asemassa kuin kreationismi (vs. evoluutioteoria) biologiassa ja luomiskertomus (vs. alkuräjähdysteoria) fysiikassa.

Ominaisuuspluralismiksi voidaan kutsua kantaa, jonka mukaan mieli on fyysinen olento, mutta mentaaliset ominaisuudet ei vät ole fysikaalisia ominaisuuksia. Psykofyysisen materialismin ja ominaisuuspluralismin välinen jännite on (tietoisuuden subjektiivisuuden ohella) modernin mind-body ongelman perusta. Nykyään ei olla enää huolissaan siitä, miten atomeista koostuvat aivot voisivat kausaalisesti vuorovaikuttaa immateriaalisen sielun kanssa (miten jokin aineeton voisi saada atomit liikkumaan toisin kuin fysiikan lait määräävät), vaan miten on ymmärrettävissä, että toisaalta ihminen on "vain atomeita", mutta toisaalta ihmisellä on mentaalisia tiloja.

Fysiikan näkökulmasta mieli koostuu vedestä, proteiineista, rasvasta, suoloista ja vähäisistä määristä joitakin muita kemiallisia aineita. Psykologian näkökulma on kuitenkin erilainen - psykologi ei kysy "mistä aineista mieli koostuu", vaan "mistä sisällöistä mieli koostuu?". Tästä asiasta fysiikan teoriat eivät sano mitään, ja siinä mielessä mielen sisällöt eivät ole fysiikan tutkimusalaan kuuluva ilmiö, jos fysiikan ilmiöllä tarkoitetaan asioita, jotka mainitaan fysiikan teorioissa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ne olisivat jotenkin "mystisiä" tai yliluonnollisia ilmiöitä - on monia asioita, joita fysikaalisissa kuvauksissa ei mainita. (Esimerkiksi värit eivät ole esineiden pinnan fysikaalinen ominaisuus).

"Värit eivät ole esineiden pinnan fysikaalinen ominaisuus".

Selitys: se minkä värinen jokin esine on riippuu paitsi esineen heijastamasta valosta, myös katsojan silmän ja näköjärjestelmän toimintaperiaatteista. Väri on siis pikemmin psykologinen tai biologinen, kuin puhtaasti fysikaalinen ominaisuus. Kysymykseen "ovatko nämä esineet samanvärisiä vai eri värisiä?" ei ole olemassa yleispätevää vastausta sen enempää kuin kysymykseen "onko parsakaali hyvän makuista?" (John Locke kutsuu värejä ja makuja sekundäärikvaliteeteiksi). Tämä ei tarkoita, että värejä, parsakaaleja tai miellyttäviä makuja ei olisi olemassa.

Vastaavasti aivoilla ja niiden toiminnalla on monia ominaisuuksia, joita ei mainita psykologisissa teorioissa. Aistimussisältö ja työmuistin kapasiteetti ovat esimerkkejä ilmiöistä, joita ei mainita aivojemme fysikaalisissa kuvailuissa. "Miten suuri on ihmisen työmuisti?" "Korkeintaan 1½ litraa ja vajaat 1.5 kg, luultavasti vähemmän" vastaisi fyysikko, "noin neljä mieltämisyksikköä, vastaisi psykologi". Tämä ei tarkoita, etteikö psykologi olisi sitä mieltä. että aivojen fysikaaliset ominaisuudet eivät olisi olemassa - hän ei vain tutki niitä (hän ei käytä tutkimusmenetelmiä joilla niitä mitataan, eikä laadi teorioita niitä kuvailemaan ja selittämään). Fyysikot ovatkin oikeastaan ainoa tiedemiesryhmä, joilla on jostain syystä taipumusta väittää, että mitään muita ominaisuuksia kuin heidän tutkimiaan ominaisuuksia ei olisi olemassa. (Tämä perustuu ajatukseen että juuri fysikaaliset ominaisuudet ovat "essentiaalisia" primäärikvaliteetteja).

Mieli on fyysinen olento, muttei kuitenkaan sama asia kuin aivot. Mitä tapahtuu kun ihminen kuolee? Aivotoiminta lakkaa. Mieli on aivotoimintaa. Aivojen toiminnan lakatessa mieltä ei enää ole. Kuolleissa aivoissa ei enää synny minkäänlaisia kokemussisältöjä. Mieli lakkaa olemasta. Aivot eivät suinkaan lakkaa olemasta. Jokaikinen atomi ja kemikaali joka aivoissa oli niiden eläessä on yhä jäljellä. Aivoista ei poistu mitään aineellista niiden kuollessa.

Tässä ei kuitenkaan ole mitään mystistä. (Aivoista ei myöskään poistu mitään ei-aineellista!). Toimiva mieli on fyysinen olento. Myös kuolleet aivot ovat fyysinen olento. Kun psyykkiset toiminnot lakkaavat, jäljellä on yhä aine, muttei toimintoja. (Aristoteles sanoisi, että kyseessä on yhä sama aine, mutta essentialtaan, olennaisilta piirteiltään, eri muoto - ja siksi eri substanssi).Kun kasvi kuolee, sen solut eivät enää toteuta mitään elintoimintoja. Kukaan ei kuitenkaan sanoisi, että kun kasvi "pääsee hengestään", siitä poistuisi jokin henki, joka aikaisemmin teki siitä elävän (tällaista biologista teoriaa kutsutaan vitalismiksi - silläkin oli aikanaan paljon kannattajia, mutta sittemmin kävi ilmi ettei sekään pidä paikkaansa).

Hengettömästä kasvista ei puutu mitään henkiolentoa. Vastaavasti kuolleet aivot eivät ole kuolleet sen takia, että niistä puuttuisi jokin henkiolento. Aivojen kuollessa aivojen solut eivät enää toteuta mitään psyykkisiä toimintoja. Kasvin elossa oleminen on kasvin toimintaa, muttei sama asia kuin itse kasvi; ruuansulatus on vatsan toimintaa, muttei sama asia kuin itse vatsa. Mieli on aivojen toimintaa, muttei sama asia kuin itse aivot.

Psykologian näkökulmasta mielen oleellinen ominaisuus on juuri sisältö. Vastaavasti neuropsykologia on kaikkein kiinnostunein niistä aivojen toiminnoista, joissa toteutuu jotain psyykkisiä sisältöjä (kaikki aivojen toiminta ei suinkaan ole psyykkistä toimintaa - esim. monet autonomiset refleksit tapahtuvat ilmeisesti ilman minkäänlaista psykologista sisältöä). Jos vain osa aivoista kuolee, osa mielestä kuolee. Mikä osa? Juuri tätä tutkii neuropsykologia. Tausta-ajatuksena on psyykkisen toiminnan lokalisaatio, tai yleisemmin se että on löydettävissä jonkinlainen vastaavuus psyykkisten mekanismien(lainalaisuuksien (t. moduulien) ja neuraalisten mekanismien/lainalaisuuksien (t. moduulien) välillä.

Mind-body ongelman ratkaisuehdotuksia

Psyko-fyysinen dualismi (substanssi-dualismi):

On olemassa erikseen henkisiä ja aineellisia olioita.

Mind-body ongelman ydin:
Vuorovaikutuksen ongelma (kartesiolainen mind-body ongelma).

Materialismi:

Kaikki koostuu "aineesta". Kaikki oliot ovat aineellisia olioita.

Mind-body ongelman ydin:

Mitä on "aine"? Millaisia ominaisuuksia "aineella" on? Tutkivatko kaikki (luonnon)tieteet "aineen ominaisuuksia"? Mutta eikö aineella (apriori) olettaa olevan sekä fysikaalisia että psykologisia ominaisuuksia (vrt. naturalismi, ominaisuusdualismi)? Jos "aine" ei ole vain fysikaalista (vrt. fysikalismi), eikö tämä vesitä koko materialismin ajatuksen? Suhde mentaalisten ja fysikaalisten ominaisuuksien välillä jää auki..

Token-identiteetti-teoria (materialismin alamuoto):

Jokainen mentaalisen tilan esiintymä ("token") on jokin materiaalisen tilan (atomikonfiguraation, aivotilan, symbolirakenteen...?) esiintymä.
Supervenienssin periaate: kun mentaalinen tila muuttuu, myös aivotila muuttuu (mutta ei välttämättä toisin päin). Ts. ero mentaalisella tasolla heijastuu aina erona materiaalisella tasolla, mutta materiaalisen tason erosta ei seuraa ero mentaalisella tasolla (vrt. reduktionismi, funktionalismi).

Mind-body ongelman ydin:

Supervenienssi on liian heikko suhde tasojen välillä. Ei sano oikeastaan mitään mentaalisten ja fysikaalisten ominaisuuksien suhteesta.

Epi-fenomenalismi (dualismin alamuoto):

Mentaaliset tilat ovat aivojen prosessien oheistuote, mutta itsenäisesti olemassa (dualismi). (Huxleyn junavertaus).

Mind-body ongelman ydin:

Mentaalinen kausaatio, t. mentaalisten ominaisuuksien "kausaalinen voima" - eivätkö mentaaliset tilat todella vaikuta mitenkään käyttäytymiseen?

Eliminatiivinen materialismi (materialismin alamuoto):

Mentaalisten tilojen olettaminen on verrattavissa alkemiaan: se on kirjaimellisesti väärä teoria siitä millaisia ominaisuuksia ihmisellä on. Oikea teoria puhuu vain aivoista ja aivoprosesseista. Tieteellinen kuva neurotieteellinen, ja ainoa joka on ontologisesti merkittävä: (arki)psykologinen ilmikuva voidaan jättää huomiotta.

Mind-body ongelman ydin:

Mieli on olemassa.

Tyyppi-identiteetti-teoria (reduktio-nismi):

Tietyn tyyppiset mentaaliset tilat ovat aina tietyn tyyppisiä ei-mentaalisia tiloja (behavioraalisia tiloja, aivotiloja, fysikaalisia tiloja, komputationaalisia tiloja...). Psykologiset ominaisuudet ovat "todellisuudessa" identtisiä jonkin muun kanssa ja (arki)psykologinen idiomi pätee vain ilmikuvan tasolla. (vrt. vesi on todellisuudessa H2O:ta, riippumatta siitä tiedämmekö tätä, tai onko meillä vedyn ja  hapen käsitteitä, tai tarkoitammeko samaa kun sanomme "vesi" ja "H2O" (synonymia; mahdolliset maailmat; luonnolliset luokat)).

Mind-body ongelman ydin:

Olettaa liian vahvan suhteen tasojen välillä? Seuraus: emme tiedä mitään "todellisia" ominaisuuksia? Johtaa eliminativismiin? Monitoteutuvuus (ks. funktionalismi) - tasot ovat itsenäisempiä ja "oikeasti olemassa".

Looginen behaviorismi (reduktionismin alamuoto):

Puhe "mentaalisista ominaisuuksista" on vain yksinkertainen tapa kuvata monimutkaista käyttäytymistä, tai käyttäytymistaipumuksia. Loogisen behaviorismin vahva reduktionismi: mentalistisia termejä sisältävät väitteet voidaan ääntää merkitystä muuttamatta monimutkaisemmiksi väitteiksi jotka eivät sisällä mentaalisia termejä
esim. uskomus = käyttäytymisdispositio eli --taipumus.

Mind-body ongelman ydin:

Käyttäytyminen vain evidenssiä, ei "itse asia" (vrt. Turing testi). Olettaa vahvan verifikationismin.

Fysikalismi 
eli reduktiivinen materialismi (reduktionismin alamuoto):

Psykologia redusoituu eli palautuu aivoihin/fysiikkaan; psyykkiset tilat ovat "vain" aivotiloja; psyykkiset ominaisuudet ja fysikaaliset ominaisuudet eivät ole eri ominaisuuksia, vaikka meistä siltä vaikuttaakin.
Ontologinen reduktio – suhde mielen ja aivojen välillä
Episteeminen reduktio – suhde psykologian ja fysiikan välillä

Mind-body ongelman ydin:

Mitä reduktio tarkoittaa? Mitä on materia, millaisia ovat ne relevantit materian ominaisuudet joihin mentaaliset ominaisuudet pitäisi redusoida? (Fysikaaliset ominaisuudet?). (Vrt. vesi on "vain" H2O molekyylejä?)

Emergentti materialismi (ominaisuus-pluralismi, ei-reduktiivinen materialismi), materialismin alamuoto:

Aivot "toteuttavat" korkeamman tason mentaalisia ilmiöitä ja tämän ylemmän kuvailun tason ilmiöt ovat "itsenäisiä" siinä mielessä että niitä ei voida "palauttaa" (redusoida) alempaan. Emergenssi perustuu aineen "organisoitumiseen", ei uusien ontologisten perusolioiden olettamiseen aineen perustasolla
Emergentti psyykkinen tila ei redusoidu aivoihin, eikä psykologiset lait palaudu fysiikan lakeihin. Psyykkinen on kuvattava omana todellisuuden tasonaan
- reduktionisti sanoo: jos ylemmän tason ilmiöt ovat oikeasti olemassa luonnossa, ne pitää voida redusoida
- emergentisti sanoo: jos ylemmän tason ilmiöt voidaan redusoida, ne eivät ole "oikeasti" olemassa, ne ovat "vain" alemman tason tiloja (eliminativismi)

Mind-body ongelman ydin:

Mitä on "emergenssi"? Miten välttää reduktionismi?

Funktionalismi:

Mentaaliset tilat ja aivotilat voidaan yhdistää kuvauksilla  kausaalisen organisaation ja "informaationprosessointi mekanismien" näkökulmasta
on tutkittava mitkä ovat jonkin aivotilan (kausaaliset) suhteet muihin tiloihin: mentaalisten tilojen tyyppi vastaa organisaatiotyyppiä
"kognitivismi": organisaation säännöt on kuvattavissa komputationaalisena ohjelmana (program). Monitoteutuvuuden idea: sama organisaatio voi toteutua systeemeissä joilla ei alemmalla tasolla ole mitään yhteistä. Näin mentaalinen voisi esimerkiksi redusoitua komputationaaliseen, mutta komputationaalinen ei redusoituisi mihinkään fysikaaliseen.

Mind-body ongelman ydin:

Mikä on olennainen funktionaalinen organisaatio? (vrt. kiinalainen huone).

Naturalismi:

Fysiikka ja psykologia (...kognitiotiede, kielitiede, taloustiede...) ovat samanarvoisia "autonomisia" tieteitä: ne muodostavat luonnon ilmiöistä abstrakteja teorioita Ei sitouduta "materian" tai "psyyken" käsitteiden tai näiden välisen suhteen a priori määrittelyyn, eikä siihen että tieteenalat pitäisi/voisi asettaa a priori järjestykseen "selittämisen tasojen" mukaan s.e. olisi olemassa yksi idealisoitu perustiede (basic science kuvitteellisen tulevaisuuden fysiikan fragmentti) ja kaikki muut tieteen (nykyfysiikka mukaanlukien) olisivat erityistieteitä joiden ontologia tulee arvioida suhteessa perustieteeseen.

Käytännössä (nykyään) materialismia - mutta millaista?
 Vrt. reduktionismi ja emergentti materialismi.

Mind-body ongelman ydin:

Teoriat täytyy "yhdistää" (integroida), mutta ne ylemmät tasot eivät  välttämättä redusoidu (palaudu) fysiikkaan, tai mihinkään muuhun tieteeseen joka ei olisi erityistiede.

Mitä materia tai "materian ominaisuudet" ovat nykyfysiikan mukaan?)

Millainen mieli on nykypsykologian mukaan?

Mitä on kognitio?

Mikä on abstraktien olioiden (käsitteet, joukot, ominaisuudet, intensiot...) ontologinen status?

Mikä on näiden suhde tajuntaan/qualioihin? Voiko kumpaakaan kuvata/selittää naturalististen luonnontieteellisten teorioiden avulla?

 

MONITOTEUTUVUUS & SUPERVENIENSSI

MONITOTEUTUVUUS

Organismissa A mentaalinen tila M on neuraalinen tila C.
Mutta organismissa B mentaalinen tila M on neuraalinen tila X, organismissa C mentaalinen tila M on neuraalinen tila Y, organismissa D mentaalinen tila P on neuraalinen tila Z jne...EIKÄ TILOILLA C, X, Y, Z... OLE MITÄÄN MUUTA YHTEISTÄ KESKENÄÄN, KUIN SE ETTÄ NE OVAT MENTAALISEN TILAN M TOTEUTUMIA (ja tietenkin monet fysikaaliset ominaisuudet jotka ovat kuitenkin yhteisiä myös monien muiden mentaalisten tilojen ja ei-mentaalisten tilojen kanssa).

Ts. se ominaisuus joka määrittelee joukon C, X, Y, Z... ja tekee siitä luonnollisen luokan on mentaalinen ominaisuus, ei fysikaalinen.

Ks. Putnam (1965).

PSYKOFYYSINEN SUPERVENIENSSI

Jos systeemissä s toteutuu mentaalinen ominaisuus M hetkellä t, on välttämättä olemassa fysikaalinen ominaisuus P s.e. systeemissä s toteutuu P hetkellä t, ja välttämättä kaikissa systeemeissä joissa toteutuu P toteutuu samalla M.

Erot olion mentaalisessa tilassa M1 vs. M2 edellyttää eroa olion fysikaalisessa tilassa. Erosta fysikaalisessa tilassa ei kuitenkaan seuraa että mentaalisissa tiloissa olisi eroa. Mentaalisten tilojen identiteetistä ei myöskään seuraa että fysikaaliset tilat olisivat identtisiä.

"Token physicalism is (...) the claim that all the events that the sciences
talk about are physical events. Token physicalism is weaker than what might be called 'type
physicalism', the doctrine, roughly, that every property mentioned in the
laws of any science is a physical property. Token physicaiism does not
entail type physicalism because the contingent identity of a pair of events
presumably does not guarantee the identity of the, properties whose instantiation
constitutes the events (...) Token physicalism is weaker than reductivism. Since this point
is, in a certain sense, the burden of the argument to follow, I shan't
labour it here. But, as a first approximation, reductivism is the conjunction
of token physiealism with the assumption that there are natural
kind predicates in an ideally completed physics which correspond to
each natural kind predicate in any ideally completed special science.
It will be one of my morals that the truth of reductivism cannot be inferred
from the assumption that token physicalism is true. Reductivism is a sufficient, but not a
necessary, condition for token physicalism."

  • Jerry Fodor (1975), p.100

Lähteet & lisälukemista:

R.Boyd (1980): 'Materialism without Reductionism: what Physicalism Does not Entail'. Teoksessa N.Block (toim.): Readings in the Philosophy of Psychology Vol I. Harvard University Press. Cambridge MA. 1980.
Psykoneuraalinen reduktio; Fodoria ja Churchlandeja "analyyttisempi" ja mielenfilosofisempi ote.

P.M. Churchland & P.S. Curchland (1991): 'Intertheoretic Reduction: A Neuroscientist's Field Guide'. Seminars in the Neurosciences 2: 249-256. Löytyy myös teoksesta: Bechtel et al. (toim.): Philosophy and the Neurosciences: A Reader. Blackwell, Malden MA. 2001.
Psykoneuraalinen reduktio kognitiotieteessä; reduktionismin puolesta

J.Fodor (1975): 'Special Sciences, or the Disunity of Science as a Working Hypothesis'. Teoksessa: J.Fodor: The Language of Thought. Crowell, New York. 1975. Löytyy myös teoksesta: N.Block (toim.): Readings in the Philosophy of Psychology Vol I. Harvard University Press. Cambridge MA. 1980.
Psykoneuraalinen reduktio;monitoteutuvuusargumentti reduktionismia vastaan

Kim, J. (1996). Philosophy of Mind. Boulder, CO: Westview Press.
Hyvä mielenfilosofian perusoppikirja.

H.Putnam (1965): 'Brains and Behavior'. N.Block (toim.): Readings in the Philosophy of Psychology Vol I. Harvard University Press. Cambridge MA. 1980.
Loogista behaviorismia vastaan.

Putnam, H. 1960. Minds and machines. Teoksessa (S. Hook, ed) Dimensions of Mind. New York University Press. Löytyy myös teoksesta: R.Cummins & D.Dellarosa Cummins, (toim.) Minds, brains, and computers : the foundations of cognitive science : an anthology. Blackwell, Malden MA. 2000.
Konefunktionalismi. Monitoteutuvuusteesi.

Smart, J. J. C. 1959. Sensations and brain processes. Philosophical Review 68:141-56.
Identiteettiteorian perusesitys.