Tämän navigointipalkin saa piiloon sivun ylälaidan -painikkeesta.

Child pages
  • Koulutuksen tasa-arvohankkeet
Skip to end of metadata
Go to start of metadata

Kasvatuksen ja koulutuksen tasa-arvotyö voimistui Suomessa 1980-luvun alussa. 1980-luvulta lähtien myös sukupuolinäkökulmainen tutkimus on Suomessa vahvistunut. Opetusministeriö asetti vuonna 1983 toimikunnan, jonka tehtävänä oli laatia selvitys tasa-arvotavoitetta tukevasta kokeilu- ja tutkimustoiminnasta, käynnistää yhteistyössä kouluhallituksen ja ammattikasvatushallituksen kanssa sukupuolten tasa-arvoa edistävää kokeilutoimintaa sekä laatia ehdotus siitä, miten laeissa asetettua tasa-arvotavoitetta voitaisiin toteuttaa. Toimikunta otti nimekseen Tasa-arvokokeilutoimikunta. Se julkaisi mietinnön (KM 1988:17) lisäksi muun muassa tutkimuskartoituksen (Lahelma 1987) ja tasa-arvokokeiluselvityksen (Salonen 1988).

Tasa-arvokokeilutoimikunnan mietinnössään esittämät toimenpide-ehdotukset kohdistuivat piilo-opetussuunnitelmaan (koulun oppisisällöt, työtavat ja käytännöt), tietokäsitykseen ja arvosisältöihin (oppisisällöt ja oppimisnäkemys), ammatinvalinnan laajentamiseen (koulutusrakenteet, valintakriteerit ja ammatillisten oppilaitosten opetussuunnitelmat), kouluyhteisön yhteistyöhön ja opettajankoulutukseen. (KM 1988:17.)

Opettajankoulutuksen osalta toimikunta katsoo, että ”opettajan sukupuolesta riippumatta hänen toiminnallaan on vaikutusta siihen, millaisina tytöt ja pojat näkevät mahdollisuutensa ja tehtävänsä. Aktiivinen vaikuttaminen sukupuolten väliseen tasa-arvoon koulutuksen välityksellä edellyttää kuitenkin opettajilta tietoa ongelmista sekä keinoista, joiden avulla tasa-arvoa voidaan edistää. Tällä hetkellä opettajien peruskoulutukseen sisältyy vain vähäisessä määrin ja epäsystemaattisesti tällaista oppiainesta. Myös koulutoimen piirissä toimivien täydennyskoulutus on näiltä osin yleensä järjestämättä” (KM 1988/17, tiivistelmä, 5. ). Vuodelta 1988 peräisin oleva teksti vaikutti tuoreelta ja ajan-kohtaiselta vielä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä.

Tehtäväksiantonsa mukaisesti tasa-arvokokeilutoimikunta suunnitteli ja käynnisti yhteistyössä eri viranomaisten kanssa tasa-arvotavoitetta edistävää kokeilutoimintaa. Näistä moni koski tasa-arvokasvatusta ja ammatinvalinnan laajentamista sukupuolirajan yli. (Ks. Salonen 1988.)Tasa-arvoa edistämään pyrkiviä valtakunnallisia kampanjoita on tehty 1980-luvulta lähtien. Toimikunnan käynnistämien hankkeiden lisäksi kasvatuksen ja koulutuksen piirissä on tehty lukuisia tasa-arvoa koskevia kehittämishankkeita 1980-luvulta lähtien, 2000-luvun alkuun mennessä yhteensä satakunta. 2000-luvulla koulutuksessa on tehty sekä valtakunnallisia että paikallisia tasa-arvohankkeita erityisesti Euroopan unionin sosiaalirahaston tukemana. (Hankkeista ks. Brunila, Heikkinen & Hynninen 2005.)

Tasa-arvon edistämiseen pyrkivä toiminta ja sukupuolinäkökulmainen kasvatuksen ja koulutuksen tutkimus kietoutuvat toisiinsa: tutkimus tukee tasa-arvotyötä, joka puolestaan tarjoaa tutkimuskohteita. Monissa tapauksissa Suomessa tasa-arvotyötä ja tutkimusta ovat tehneet samat henkilöt. Samalla kuitenkin tasa-arvotyön projektitapaistuminen (ks. Brunila 2009) ja tutkimustyön resursoinnin ehdot ovat monissa tapauksissa pitäneet tasa-arvotyön ja tutkimuksen erillään. Tämä on tarkoittanut sitä, että hankkeissa tehdyt kokeilut ovat useimmiten jääneet tutkimuksellisesti seuraamatta. (Ks. Brunila, Heikkinen & Hynninen 2005, Brunila 2009.)

Hankkeissa on kokeiltu ja raportoitu runsaasti keinoja tasa-arvon edistämiseksi. Niissä on myös tuotettu oppimateriaaleja tasa-arvotyön tarpeisiin. Muutoksia voi arvella tapahtuneen ainakin hankkeisiin osallistuneiden toiminnassa ja suhtautumisessa. Varovasti voisi sanoa, että hankkeet ovat osaltaan vaikuttaneet tasa-arvoisuuden merkitystä korostavasti sekä poliittista tahtoa voimistavasti. Asiasta ei ole tutkimuksellista näyttöä. Hankkeissa kehitetty ei ole kuitenkaan löytänyt kasvatuksen ja koulutuksen käytäntöihin yleisemmin, sitä ei ole onnistuttu valtavirtaistamaan.

Lähteet:

Arnesen, Anne-Lise. 1999. (toim) Eroja ja yhtäläisyyksiä. Sukupuoli pedagogisessa ajattelussa ja käytännössä. Suomentanut Pirkko Hynninen. Helsingin yliopiston Vantaan täydennyskoulutuslaitoksen julkaisuja 17. Helsinki: Yliopistopaino.

Brunila, Kristiina .2009. Parasta ennen : Tasa-arvotyön projektitapaistuminen. Helsingin yliopisto. Kasvatustieteen laitoksen tutkimuksia 222.

Brunila, Kristiina, Heikkinen, Mervi, Hynninen, Pirkko. 2005. Monimutkaista mutta mahdollista. Hyviä käytäntöjä tasa-arvotyöhön. Oulun yliopisto, Kajaanin yliopistokeskus, Aikuiskoulutus/Kansallinen teematyö. Kajaani.

Heikkinen, Mervi, Juutilainen, Päivi-Katriina, Korhonen, Merja, Haataja, Mari, Luokkanen, Tiina, Toiviainen, Paula ja Perttu, Sirkka. 2007. Sukupuolisensitiivisyys ammatillisen oppilaitoksen opetuksen ja ohjauksen arjessa - SUMO-hankkeen kokemuksia 2006-2007

Lahelma, Elina 1987. Sukupuolten tasa-arvo koulussa. Tutkimuskartoitus tasa-arvotoimikunnalle. Opetusministeriön julkaisuja 4.

Salonen, Alina. (toim.) 1998. Koulu matkalla sukupuolten tasa-arvoon. Kokeiluselvitys tasa-arvotoimikunnalle. Opetusministeriön suunittelusihteeristön julkaisuja 5. Helsinki: Valtion painatuskeskus.

Sunnari, Vappu. 1997. Gendered structures and and processes in primary teacher education - challenge for gender sensitive pedagogy. Northern gerder studies 4. Oulun yliopistopaino. 

Sunnari, Vappu. 1997. "Can it really mean us?": Nord-Lilia Project in Oulu, Finland. Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan tutkimuksia, ISSN 0358-7231; 97.

Tasa-arvokokeilutoimikunnan mietintö. Komiteamietintö 1988:17. Opetusministeriö. Valtion painatuskeskus.

  Linkkejä:

#Sivun alkuun

  • No labels