Tämän navigointipalkin saa piiloon sivun ylälaidan -painikkeesta.

Child pages
  • Koulun tilat ja ruumiillisuus
Skip to end of metadata
Go to start of metadata

 

 
Koulun tilat, niiden käyttö ja tilallisuuteen kytkeytyvä ruumiillisuus ovat monin tavoin sukupuolittuneita ja seksualisoituneita. Koululuokan istumäjärjestys ja oma paikka ruokalassa voi valikoitua sukupuolen mukaan, usein niin että hakeudutaan istumaan oman sukupuolen ryhmään tai toisen samaa sukupuolta olevan viereen. Samoin välitunneilla tilankäyttöstrategiat voivat sukupuolittua esimerkiksi niin, että tietyntyyppiset pojat ovat keskenään ja tietyntyyppiset tytöt keskenään. Muut yrittävät löytää paikkansa tässä järjestyksessä vältellen konflikteja. Välituntitilanteisiin voi sisältyä poikien välistä valta- ja statusottelua, jonka varassa rakennetaan maskuliinisuutta, ja tytöt voivat omissa ryhmissään ylläpitää feminiinistä toimintakulttuuria. Koulutiloista selvästi sukupuolittuneita ovat yleisesti vessat ja suihkutilat, jotka ovat tyypillisesti sukupuolitettu nais- ja miestunnuksin. Sukupuolijaottelulla samalla myös ylläpidetään sukupuolieroa siten, että se liitetään ruumiillisuuteen ja seksuaalisuuteen.  Vessat ja suihkutilat voidaan seksualioida heteroseksuaalisiksi tiloiksi siten, että samaa sukupuolta olevien yhteiskäytössä olevaa tilaa ei koeta seksuaalisesti jännitteiseksi, sillä seksuaalisen jännitteen ajatellaan syntyvän vain eri sukupuolta olevien kesken.

Nuoret oppivat parin ensimmäisen viikon sisällä uudessa koulussa – esimerkiksi aloittaessaan alakoulua tai seitsemättä luokka-astetta – erilaiset aika-tila -polut eli mihin koulun tilaan tiettynä ajankohtana pitää mennä (Gordon ym. 2000; Salo 1999). Lukujärjestyksen ja koulun tilojen omaksuminen vaatii työtä, mutta ne ovat pian mielessä rutiininomaisina ja ne alkavat vaikuttaa itsestään selviltä, kun koulun järjestyksiin on totuttu.

Ruumiillisuuteen liittyviä tekijöitä ovat esimerkiksi pukeutuminen, hiusten laittaminen, meikkaus, korujen käyttö sekä erilaisten tatuointien ja lävistysten ottaminen. Myös eleet, ilmeet, äänen käyttö, asennot ja liikkuminen ovat oleellisia ruumillisuuteen liittyviä asioita samoin kuin ruumiin muodot. Näitä kaikkia tekijöitä saatetaan normittaa sukupuolittuneesti ja seksualisoida. Tietyt asiat ovat sallittuja tytöille, mutta eivät pojille ja toisin päin. (ks. esim. Tolonen 2001).

Tilat ja niiden käyttö tuottavat sukupuolta ja seksuaalisuutta (Lehtonen 2003). Mutta ne voivat tuottaa niitä vain, jos ihmiset ylläpitävät käyttäytymisellään ja ajatuksillaan tilaa sukupuolitettuna ja seksualisoituna. Jos kukaan ei sukupuolita tai seksualisoi istumajärjestystä tai wc-tiloja, niiden käyttöön liittyvät strategiat eivät tuota sukupuolta tai seksuaalisuutta. Nuorten tilankäyttö - osittain virallisen koulun tilajärjestelyjen takiakin - perustuu pitkälti homososiaalisuuteen ja siihen, että sukupuoliryhmistä irrottautumiselle pitää olla hyvät perusteet, kuten (hetero)seksuaalinen suhde tai riittävän vääränlainen sukupuoli, jotta ihminen mahtuisi omaan sukupuoliryhmäänsä. Nuoret rakentavat arkisilla tilankäyttöstrategioillaan ja niiden näkyväksi tekemisellä päivittäin koulussa sukupuolta.



Lähteet:

 Berg, Päivi. 2010. Ryhmärajoja ja hierarkioita : etnografinen tutkimus peruskoulun yläasteen liikunnanopetuksesta. Sosiaalipsykologisia tutkimuksia 22.

Gordon, Tuula, Holland, Janet & Lahelma, Elina 2000 Making Spaces: Citizenship and Difference in Schools. London: Macmillan.

Lehtonen, Jukka 2003 Seksuaalisuus ja sukupuoli koulussa. Näkökulmana heteronormatiivisuus ja ei-heteroseksuaalisten nuorten kertomukset. Nuorisotutkimusseura julkaisuja 31. Helsinki: Yliopistopaino.

Salo, Ulla-Maija 1999 Ylös tiedon ja taidon ylämäkeä. Tutkielma koulun maailmoista ja järjestyksistä. Acta Universitatit Lapponiensis 24. Rovaniemi: Lapin yliopisto.

Tolonen, Tarja 2001. Nuorten kulttuurit koulussa. Ääni, tila ja sukupuolten arkiset järjestykset. Helsinki: Gaudeamus.


Kirjallisuutta aiheesta kouluetnografia


#Sivun alkuun

  • No labels