Skip to end of metadata
Go to start of metadata

Vaihtoehtolaskarit

Harva opiskelija ei ole törmännyt siihen ongelmaan, että monissa tutuissa ja turvallisissa ympäristöissä opiskeleminen voi usein olla kovin tehotonta. Tai no, harva opiskelija opiskelee edes muualla kuin oman luukun suojissa tai sitten ihan oppilaitoksella, ja siellä omalla kämpällä tietokone, Facebook, IRC, televisio ja tuorein jakso Simpsoneita huutavat huomion perään ja yliopistolla on liikaa puhuttavaa liian monen ihmisen kanssa aivan muusta kuin kofiniitista topologiasta. Löytyisikö jostain parempia opiskeluympäristöjä? Keväällä 2012 Matrix päätti selvittää, miten laskarien kanssa painiminen sujuu muutamassa hieman poikkeavassa paikassa.

1. Metro

keskiviikko 1.2.2012

Hyisenä helmikuisena päivänä reilun 10 hengen joukkio matrixlaisia kaappasi laskarit kainaloon ja lähti suunnistamaan Komerosta kohti Sörnäisten metroasemaa. Ulkona lämpötila oli sitä luokkaa, että pelkästään matka Exactumin ovelta bussipysäkille aiheutti ikäviä tuntemuksia liian ohuin hanskoin varustautuneille. Tämä aiheutti myös pohdintaa siitä, riittääkö metrossa lämpötila kirjoittamiseen ilman hanskoja, mutta lämpötila metrossa oli onneksi riittävä ja pieni perinteinen juoksupyrähdys kohti sulkeutuvia vaunun ovia nosti kehon lämpötilaa sopivasti.

Laskarien tekeminen metrossa osoittautui yllättävän tehokkaaksi useankin ihmisen mielestä. Siinä missä tietokoneen ääressä prujun tai pdf-tiedoston avaamiseen menee tunnista kolmeen, metrossa penkille tuli istahdettua, kirja avattua ja tehtävien työstäminen aloitettua heti. Vaikka ihmisiä virtasi sisään ja ulos jatkuvalla syötöllä, se ei häirinnyt, sillä metrossa taustamelusta erottuu harvemmin mitään suuremmin kiinnostavia ääniä. Toki vaunun heiluminen haittasi paikoittain esimerkiksi viivoittimen käyttöä ja huononsi käsialaa, mutta tämä oli kuitenkin pientä. Paremmalle kirjoitusalustalle olisi kuitenkin ollut tarvetta, ja näin talvisaikaan mukana olleet paksut talvivaatteet veivät hieman liikaa tilaa. Metro voisikin soveltua opiskeluympäristöksi hieman paremmin lämpöisempinä vuodenaikoina.

Kanssamatkustajissa puurtamisemme herätti äänetöntä kiinnostusta ja pientä huvittuneisuutta, useampikin ihminen seurasi pidempään puuhiamme. Kukaan ei kuitenkaan tullut kyselemään meiltä mitään asiaan liittyvää. Tuimimman katseen keräsimme Ruoholahdessa konduktööriltä tai vastaavalta, kun "unohdimme" itsemme vaunuun niin pitkäksi aikaa, että ovet lukittuivat. Tästä seurasi jännittävä pieni seikkailu kääntöraiteelle.

Huonoin puoli metro-opiskelusta paljastui vasta kokeilumme loppupuolella: matkapahoinvointi. Metron heiluminen, huono ilma, jatkuva kiihdyttäminen ja hidastaminen ja vastaavat asiat ottivat pidemmän päälle fyysisen olon päälle ja loppupuolella vatsaa hieman väänsi. Matkapahoinvoinnin ilmaannuttua vireystila ja opiskelumotivaatio putosivat voimakkaasti ja nopeasti, jolloin hommat eivät enää sujuneet hyvällä teholla. Jos ulkona ei olisi ollut niin kylmä, kokeilua olisi voinut laajentaa myös itse metroasemille. Välillä olisi voinut hypätä ulos metrosta ja lukea ja kirjoittaa tovin ihan asemalla. Tämänkin takia metrossa opiskelu voisi toimia paremmin esimerkiksi alkusyksyllä.

-OT

2. Ostoskeskus

tiistai 20.3.2012

Kevään toista vaihtoehtolaskarikokeilua varten leutona alkukeväisenä tiistaina seitsemän hengen porukka matrixlaisia lähti kohti Kampin ostoskeskusta laskarit laukuissa. Päivän mittaan metroliikenne oli oikkuillut, mutta Komeron kasvatit kuljetettiin perille onneksi ilman suurempia ongelmia.

Ostoskeskuksessa aluksi oli hankala päättää, minne olisi parasta asettua istumaan tehtävien seurassa. Vaihtoehtoja oli kuitenkin lukuisia: siellä täällä notkuvien teinien seuraan lyöttäytyminen, kahvilat, sopivat liikkeet, lähtevien bussien aula ja niin edelleen. Ehdottipa joku humoristisesti vaateliikkeen sovituskoppiinkin linnoittautumista, mutta ehdotus luonnollisestikin hylättiin useastakin syystä. Tällä kertaa paikaksi valikoitui ostoskeskuksen esiintymislavan ympäristö, jonne koko porukka sai asettauduttua luontevasti.

Valaistus ja lämpötila ostoskeskuksen sisällä olivat ihanteelliset: valitun paikan yläpuolella oli vain lasikatto, joka päästi harmaana hohtavasta taivaasta sopivasti valoa sisälle, ja lämpötilan takia takin pystyi jättämään syrjään pois tieltä. Kirjoitusalustaksi mukaan otettu kovakantinen kansio toimitti sylissä pöydän virkaa vieläpä sen verran hyvin, että tehtäviä oli helppo alkaa työstää paperille. Ensimmäinen tehtävä olikin valmiina nopeasti, ja tehtävien parissa oli kulunut tunti jo ennen kuin huomasikaan.

Ostoskeskusopiskelun heikoimmaksi puoleksi paljastui vaihtoehtojen ja virikkeiden paljous. Jo pelkästään yksittäisen opiskelupaikan valitseminen rakennuksen kaikista nurkista tuotti päänvaivaa, mutta myös tehtävien pohtimisen aikana keskittyminen harhaili useammankin kerran neonvalokylttien alla houkutteleviin näyteikkunoihin tai ostoskeskuksessa maleksiviin asiakkaihin. Myös tieto siitä, että parin kymmenen metrin päässä sijaitsevasta kahvilasta saisi erityisen hyvää kaakaota, ei auttanut. Mahdollisuus kävellä ympäriinsä tehtäviä pohtien ja raajoja oikoen oli kyllä tervetullut, mutta mukana ostoskeskuksessa olisi hyvä olla mahdollisesti samoja tehtäviä työstävä kaveri, joka estäisi keskittymisen karkaamisen liian kauas. Yleisfiilis tästäkin kokeilusta oli kuitenkin positiivinen. Tehtäviä selvästi pystyy työstämään hyvinkin monessa erilaisessa ympäristössä, suurin kynnys lienee vain kaivaa tehtävät laukusta esille.

-OT

3. Baari

Kevään edetessä ja kurssien lähestyessä loppuaan oli hankala löytää aikaa uudelle kokeilulle, mutta pikaisella aikataululla erään sunnuntain huomattiin olevan oikein sopiva selvittämään se, millaista opiskelu on pubihenkisessä baarissa. Sopivan kompaktin porukan kanssa lähdettiin metsästämään mieleistä paikkaa, jossa voisi istuskella häikäisevältä auringolta piilossa tehtäviä raapustellen. Paikaksi valikoitui Kalevankadun Base.

Sunnuntai-iltapäivänä liikkeellä oli arvatusti vähän muita ihmisiä, joten tuopin tilaamisen jälkeen opiskelumateriaalien levittäminen pitkin pöytää ei kerännyt mitenkään suuremmin huomiota. Parin hörpyn jälkeen olikin jo hyvä alkaa pohtia tehtäviä, mikä lähti käyntiin taaskin hyvinkin nopeasti: tehtävistä oli luontevaa keskustella ääneen, baarin leveä pöytä oli tähänastisten kokeilujen paras kirjoitusalusta, valaistus oli kohdillaan ja taustalla soiva musiikki ei ollut liian kovalla. Ensimmäinen tehtävä saatiin valmiiksi hyvin nopeasti.

Pian oli kuitenkin huomattava, että kyseinen valmiiksi saatu tehtävä oli selkeästi helpoin tehtävä kyseisestä laskaripaperista, sillä muiden tehtävien tekeminen ei enää sujunutkaan niin luontevasti. Keskittyminen pysyi kuitenkin yllättävän hyvin itse asiassa, vaikka tuoppi tyhjenikin ja toinen ilmestyi eteen kuin huomaamatta. Vaikka melko turhauttavasti enempää tehtäviä ei saanutkaan enää valmiiksi, parissa tunnissa tuli kuitenkin syvennyttyä tehtäviin ihan kunnolla ja pohdintoja oli helppo jatkaa kämpälle saapumisen jälkeen.

Suurempia negatiivisia puolia ei tästä kokeilusta tullut juuri havaittua, mutta lienee itsestään selvää, miten helposti baariympäristössä keskittyminen karkaa oluen lipittämiseen. Parin tuopin jälkeen keskittyminen ei nimittäin enää varmasti pysy tehtävissä eikä järkikään ole enää siinä kohtaa terävimmillään. Parhaimmillaan baari toimii opiskeluympäristönä rauhallisena iltapäivänä alkoholittoman juoman seurassa: allekirjoittanut on useamman kerran kerrannut menestyksekkäästi tuollaisessa ympäristössä tenttiinkin.

-OT

  • No labels