Kemian opettajankoulutusyksikkö - Ohjeita kandidaatin- ja pro gradu -tutkielmien tekemiseen

Alkusanat

Hyvä opiskelija!

Tässä oppaassa on käytännön ohjeita sekä kandidaattitutkielman että pro gradu-tutkielman tekemiseen Kemian opettajankoulutusyksikössä.

Tutkielmien tekemisen perusperiaatteet ovat samat kuin muilla kemian opiskelijoilla. Ohjeissa on käytetty apuna laitoksen pro gradu -opasta niiltä osin kuin ne soveltuvat kansainvälisiin kemian opetuksen tutkimuksen perusperiaatteisiin. Opas sisältää ohjeita itse tutkimusprosessin aloittamiseen, tietolähteiden etsintään sekä tutkielman kirjoittamiseen.  

Ohjeita päivitetään yhteisöllisesti tämän wiki-alustan myötä. Kun huomaat jonkin asian, joka vaatii tarkennusta, niin voit ehdottaa muutosta sekä tuoda esille kaikki hyvät vinkit ja lähteet.

Tutkimisen iloa!

Rinnallasi tutkimuksen "seikkailussa", 

Maija, Veli-Matti sekä Johannekset Pernaa ja Posti

Sisällysluettelo

1  Yleistä tutkielmien tekemisestä

Kandidaatintutkielma on kemian opettajalinjan aineopintoihin kuuluva kirjallinen opinnäytetyö. Se kirjoitetaan jostakin kemiaan liittyvästä aiheesta. Yleensä samaa aihetta tarkastellaan myöhemmin kemian opettajan syventäviin opintoihin sisältyvässä pro gradu-tutkielmassa kemian opetuksen näkökulmasta. 

Opinnäytetöiden tavoitteena on harjaannuttaa opiskelijaa itsenäiseen tutkimustyöhön, tiedon hakuun, lähteiden ja tutkimustulosten kriittiseen arviointiin sekä kirjalliseen ilmaisuun. Itsenäisesti tehdyllä opinnäytetyöllä opiskelija osoittaa valmiutensa tieteelliseen ajatteluun ja tarvittavien tutkimusmenetelmien hallintaan käyttäen hyväksi aiemmissa opinnoissaan hankkimiaan tietoja ja taitoja. Opiskelija osoittaa myös perehtyneisyytensä tutkielman aihepiiriin ja kykynsä kemian alan tieteelliseen viestintään.

Opinnäytetyöt tulee pääsääntöisesti kirjoittaa omalla äidinkielellä eli yleensä suomeksi tai ruotsiksi. Ne voidaan laatia myös vieraalla kielellä (englanniksi), mikäli tähän on jokin erityinen syy, esimerkiksi ulkomailla tehty työ tai vieraskielinen työnohjaaja. Sovi tässä tapauksessa asiasta ensin professori Maija Akselan kanssa.

Kandidaatintutkielman laajuus on 6 op, ja sen tekemiseen tulee varata aikaa noin kuukausi. Tutkielman ohjeellinen sivumäärä on noin 20. Pro gradu -tutkielman laajuus on 40 op. Sen vaatima työmäärä on siten noin 1070 tuntia. Pro gradu-tutkielman sivumääräinen laajuus vaihtelee aiheen luonteen ja aineiston laajuuden mukaan. Kandidaatin- ja pro gradu -tutkielmat tehdään itsenäisesti, joten niitä ei voi tehdä pari- tai ryhmätyönä.  Tutkielmaa tekevälle opiskelijalle määrätään aina henkilökohtainen vastuullinen ohjaaja. Työn aiheesta ja ohjausmenettelystä (ohjaajat/lähiohjaajat) sovitaan professori Maija Akselan kanssa, joka toimii myös aina tutkielman yhtenä tarkastajana ja valitsee asiantuntijan toiseksi ohjaajaksi ja tarkastajaksi.

Kemian opettajankoulutusyksikkö järjestää syys- ja kevätlukukausien alussa tiedotustilaisuudet, joissa ohjeistetaan yleisesti kandidaatin- ja pro gradu-tutkielmien kirjoittamista. Tilaisuuksista tiedotetaan hyvissä ajoin yksikön alma-sivujen tiedotuspalstalla (ks. https://alma.helsinki.fi/tab/13341), ja niihin osallistuminen on erittäin suositeltavaa. Kemian tietolähteet-kurssi kannattaa myös suorittaa ennen kandidaatintutkielman aloittamista.

Kemian opettajankoulutusyksikön opinnäytetyöt on arkistoitu yksikön tiloihin, ja vuoden 2007 alusta lähtien tutkielmat ovat nähtävissä myös Kumpulan tiedekirjastossa. Kandidaatin- ja pro gradu-tutkielmat ovat saatavissa myös kemian opettajankoulutusyksikön verkkosivuilla http://www.helsinki.fi/kemia/opettaja/Tutkimus/index.html. Niihin kannattaa tutustua opinnäyteprosessin eri vaiheissa. 

Aloita graduseminaareissa käyminen hyvissä ajoin. Seminaarin voi mainiosti aloittaa jo opintojen alkuvaiheessa, vaikka se sisältyy vasta pro gradu-tutkielmaan. Kurssille ilmoittaudutaan seminaareissa.

1.1 Prosessin vaiheet tiivistettynä

i) Aiheen sopiminen

Kysy mahdollisia tutkimusaiheita kemian opettajankoulutusyksikön professori Maija Akselalta. Voit myös ehdottaa aihetta itse. Myös laitoksen ulkopuolella tehtävistä töistä on sovittava etukäteen yksityiskohtaisesti professorin kanssa. Kun aihe on määrätty, voidaan laatia kirjallinen gradusopimus, johon kirjataan työn aihe ja aikataulu.

Hyvän aiheen kriteerit Hirsjärvi et al. (2003) mukaan:

1.    Kiinnostaako aihe todella sinua?

2.    Onko aihe sopiva tieteenalallesi?

3.    Opettaako aiheen tutkiminen sinulle jotakin?

4.    Onko aiheella yhteiskunnallista tai tieteensisäistä merkitystä?

5.    Onko työllesi tiedossa sopiva ohjaaja?

6.    Onko aihe toteutettavissa kohtuullisessa ajassa?

7.    Onko aiheesta saatavissa tarpeeksi tietoa?

8.    Onko aihe sellainen, että tutkimus on mahdollista toteuttaa, kun otetaan huomioon

a)    taloudelliset voimavarat

b)    tutkimuksen kohteeksi aiotut henkilöt

c)     tarvittavat erikoislaitteet tai muu kallis materiaali

d)    tarvittavat kirjastopalvelut

9.    Onko aihe sellainen, että kykysi pääsevät esiin?

10.    Voitko tutkimuksesi avulla lisätä tietoa tai ymmärrystä aiheesta

ii) Aloitus ja aiheeseen tutustuminen

Kun työn aihe on määrätty, hanki siihen liittyvää taustatietoa oppikirjoista, hakuteoksista ja tutkimuskirjallisuudesta. Ohjaajalta saat opastusta aihepiiriin ja neuvoja tiedonhankintaan. Hahmottele myös kokonaiskuva työn eri vaiheista.

iii) Tiedonhankinta ja aiheen rajaaminen

Toteuta tiedonhaku laatimasi hakusuunnitelman pohjalta. Käytännössä suunnitelmasi muuttuu, täsmentyy ja rajautuu hakujen edetessä. Pääosa lähdeviitteistä löytyy viitetietokantojen ja hakuohjelmien avulla. Tallenna viitteesi viitteidenhallintaohjelmistoon (esimerkiksi RefWorks) ja ota itsellesi kopiot sähköisessä muodossa olevista aineistoista.

Kun olet viitetietokantojen ja muiden lähteiden avulla löytänyt keskeiset lähdeviitteet, hanki alkuperäiset julkaisut käyttöösi ja tutustu niihin alustavasti. Arvioi käytettävissäsi olevan tiedon soveltuvuus ja luotettavuus sekä lisätiedon tai rajaamisen tarve. Jaottele aineisto aihepiireittäin ja laadi alustava sisällysluettelo.

iv) Tutkielman kirjoittaminen

Kun olet tehnyt alustavan jäsentelyn ja hahmotellut sisällysluettelon, ota yhteys työsi ohjaajaan. On hyvä neuvotella ohjaajan kanssa tutkielman kokoonpanosta ja aiheen rajauksesta mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Tutkielmaa kirjoitettaessa tavoitteena on tiivis, asiallinen sisältö ja selkeät virkkeet. Kokoa ja lue kirjoittamaasi tekstiä, tee tarkentavia hakuja tai rajaa aineistoasi tarpeen mukaan. Selkeä ja johdonmukainen sisältörakenne sekä siisti ja yhtenäinen ulkoasu tukevat tutkimuksesi kiinnostavuutta.

v) Tarkastukseen jättäminen

Kun kirjoitustyö on valmis ja viimeistelty ohjaajan hyväksymään muotoon, tutkielma sidotaan kansiin ja jätetään kolmena kappaleena tarkastettavaksi. Tämän jälkeen suoritetaan vielä tarvittaessa kypsyysnäyte. Tarkastajat esittävät pro gradu-tutkielman arvioinnin laitoksen johtoryhmälle, joka vahvistaa sen hyväksymisen ja annettavan arvosanan. Ennen johtoryhmän käsittelyä opiskelijan kanssa käydään palautekeskustelu, jossa esitetään arvosteluperusteet. Kandidaatintutkielman hyväksyminen ei edellytä johtoryhmän käsittelyä. 

1.2 Pro gradu -tutkielman prosessi

Kuva 1: Pro gradu -tutkielman kirjoitusprosessi ohjeellisine aikoineen.

1.2.1 Tutkimussuunnitelman teko, hyväksyttäminen ja esittely 

Kuva 2: Tutkimussuunnitelman teko ja hyväksyttäminen

1. TAPAAMINEN: Opiskelija sopii tutkimusaiheesta työn pääohjaajan, professori Maija Akselan kanssa. Tutkimusaihe pyritään suuntaamaan yksikön tutkimusstrategian painopistealueiden mukaisesti:
   1) Kemian käsitteet, mallit ja visualisointi, 2) Tutkimuksellinen kemian opiskelu, 3) Kemia tieteenä: historia ja filosofia opetuksessa ja 4) Tiede, teknologia, yhteiskunta ja ympäristö kemian opetuksessa (STSE)
2. ITSENÄISTÄ TYÖSKENTELYÄ: Opiskelija tekee kirjallisen tutkimussuunnitelman. Tutkimussuunnitelman kirjottaminen edellyttää taustatietoa tutkimuskirjallisuudesta, johon tutustuminen kannattaa aloittaa heti. Ohjaajalta saat opastusta aihepiiriin ja neuvoja tiedonhankintaan. Hahmottele myös kokonaiskuva työn eri vaiheista laatimalla tutkielman sisällysluettelo. Tutkimussuunnitelman kirjoittamiseen kannattaa varata aikaa noin kuukausi.  Ensimmäinen versio tutkimussuunnitelmasta sisältää seuraavat osiot: i. yhteenveto aikaisemmasta tutkimuksesta (taulukko, jossa on julkaisun nimi, tutkimuskysymykset, tutkimusmenetelmä, luotettavuustarkastelu ja päätulokset), ii. tutkimusaiheen rajaus, iii. oma tutkimusmenetelmä ja tutkimuskohde, iv. aikataulu ja v. työn alustava sisällysluettelo.
3. TAPAAMINEN: Keskustelu ensimmäisestä tutkimussuunnitelmasta pääohjaajan ja mahdollisen toisen ohjaajan kanssa.
4. SEMINAARI: Tutkimussuunnitelman esittely Kemian opetuksen ja tutkimuksen seminaarissa ja keskustelu aiheesta.
5. ITSENÄISTÄ TYÖSKENTELYÄ: Tutkimussuunnitelman päivitys ja sen hyväksyttäminen pääohjaajalla.

1.2.2 Tutkimusosan toteuttaminen ja raportointi

Kun tutkimussuunnitelma on hyväksytty, voi lähteä toteuttamaan tutkimusosaa. Tutkimusosan toteuttaminen ja raportointi vie yleensä vähintään kolme kuukautta aikaa. Ohjaajiin kannattaa olla yhteyksissä, jos tutkimusta suorittaessa kohtaa ongelmia, joihin kaipaa neuvoja. Kun tutkimusosa on suoritettu ja tulokset sekä metodi kuvattu, lähetetään kappaleet ohjaajille kommentoitavaksi ja sovitaan tapaamisaika ohjauskeskustelulle.

1.2.3. Teoriaosan kirjoittaminen

Teoriaosaa kannattaa lähteä kirjoittamaan samalla kun tutustuu taustakirjallisuuteen. Teoriaosa kannattaa kuitenkin viimeistellä vasta, kun tutkimusosa on jo toteutettu. Teoriaosan viimeistelyyn kannattaa varata aikaa ainakin kuukausi. Kun teoriaosa on valmis, lähetetään se ohjaajille kommentoitavaksi ja sovitaan tapaamisaika ohjauskeskustelulle.

1.2.4 Tulosten esittely seminaarissa, tutkielman viimeistely ja palauttaminen 

Kuva 3: Tutkielman viimeistely ja palauttaminen

1. SEMINAARI: Tutkimustulosten esittely Kemian opetuksen ja tutkimuksen seminaarissa ja keskustelu aiheesta.
2. VIIMEISTELY: Johdanto sekä johtopäätös ja pohdinta -kappaleiden kirjoittaminen sekä tutkielman viimeistely ja tiivistelmän kirjoittaminen. Tutkielman viimeistelyyn kannattaa varata ainakin kuukausi aikaa.
3. TAPAAMINEN: Palauta valmis työ ohjaajille ja varaa aika ohjauskeskusteluun pääohjaajan ja mahdollisen toisen ohjaajan kanssa.
4. PALAUTTAMINEN: Viimeistele työ huomioiden viimeisessä ohjauskeskustelussa saatu palaute. Tutkielma painetaan vähintään kolmena kappaleena. Painetut kappaleet annetaan tarkastajille viimeistään kaksi viikkoa ennen palautekeskustelua.
5. PALAUTEKESKUSTELU: Keskusteluaika tarkastajien kanssa ja arvosanan hyväksyminen. Keskustelutilaisuuteen tuodaan mukaan tiivistelmästä kopio, joka menee laitosneuvostoon. Opiskelijan täytyy lähettää gradustaan elektroninen versio arkistoitavaksi E-thesis-palveluun. Ohjeet löytyvät osoitteesta http://ethesis.helsinki.fi/ohjeet/gradu.html. Jos arvosana on vähintään Cum laude approbatur, opiskelijan tulee lähettää myös julkaisusopimus, joka mahdollistaa tutkielman julkaisemisen verkossa.

1.3 Ohjaajalta apua ongelmiin

Ohjaajilta kannattaa kysyä neuvoa ongelmatapauksissa. Jäsentele ongelma ja valmistaudu tapaamiseen huolellisesti. Usein kysyttävän asian pohtiminen ja konkreettisten kysymysten muotoilu saattaa selvittää koko ongelman.

Opiskelijalla on oikeus hyvään ohjaukseen. Ohjauksen tärkeimpänä tavoitteena on kulkea opiskelijan rinnalla koko opinnäytetyöprosessin ajan. Kemian opettajankoulutusyksikössä tehtävillä tutkielmilla on yleensä kaksi ohjaajaa ja opiskelijan tulisi olla aktiivisesti yhteydessä molempiin ohjaajiin.

Ohjaajan kanssa opiskelijan tulisi saada keskustella riittävästi gradun/ kandidaatin tutkielman teoriataustasta, hypoteeseista, aineiston valinnasta, ongelmista jne. Hyvä ohjaaja auttaa opiskelijaa itse oivaltamaan oman työnsä kannalta oleelliset tutkimuskysymykset, lähteet ja aineiston työstämistavat. Ohjaajan ja opiskelijan on hyvä sopia ohjausprosessin ajaksi ne toimintatavat, jotka sopivat molemmille. Usein on hyvä sopia säännölliset ohjaajan ja opiskelijan väliset tapaamiset ja tavoitteet näille tapaamisille. Tutkielma on opiskelijan oma opinnäytetyö ja sen eteneminen on opiskelijan vastuulla. Opiskelijalla on velvollisuus hakea itsenäisesti tietoa ja työskennellä oma-aloitteisesti työn eri vaiheissa.

1.3.1 Opiskelijan oikeudet ja velvollisuudet

• oikeus saada säännöllisesti ohjausta
• velvollisuus hyväksyttää tutkielman aihe, sisällys ja tutkimussuunnitelma sekä aikataulu pääohjaajalla
• velvollisuus osallistua kemian opetuksen ja tutkimuksen seminaariin ja esittää siellä tutkimussuunnitelma sekä tutkielman päätulokset sekä tehdä seminaarikurssiin liittyvät tehtävät
• velvollisuus raportoida tutkielman etenemisestä säännöllisesti pääohjaajalle
• velvollisuus ilmoittaa pääohjaajalleen mikäli tutkimuksen suorittaminen viivästyy huomattavasti sovitusta

1.3.2 Pääohjaajan oikeudet ja velvollisuudet

• velvollisuus antaa säännöllisesti ohjausta tutkielman tekemisessä (tapaaminen vähintään 3 kertaa)
• päättää tutkielman aiheesta ja rajauksesta kuunneltuaan opiskelijaa ja mahdollisesti mukana olevaa toista ohjaajaa
• sopii opiskelijan kanssa ohjauskäytännöistä ja aikatauluista (esim. minkälaisissa asioissa on yhteydessä pääohjaajaan ja mahdolliseen toiseen ohjaajaan)
• velvollisuus seurata tutkielman etenemistä
• esittää laitosneuvostolle tutkielman arvosanan kuultuaan toista tarkastajaa
• oikeus irtisanoutua ohjaussuhteesta, mikäli opiskelija ei osaltaan täytä yhdessä sovittuja asioita

2 Tietolähteitä

Tutkimuksen teko edellyttää jatkuvaa kirjallisuuden seuraamista ja tausta-aineiston hakua työn kaikissa vaiheissa. Hyvät tiedonhallinnan taidot ovat siis välttämättömät. Tiedonhankinnan perustaidot saa Opetusteknologiakeskuksen oppimateriaalitietokannassa olevan TVT-ajokorttiaineiston avulla. Kemian kirjallisuuslähteiden käyttöä opetetaan Kemian tietolähteet --kurssilla sekä kemian opetuksen kursseilla.

Kumpulan tiedekirjaston kotisivuilla on ajankohtaista tietoa Helsingin yliopistossa käytettävissä olevista kemian alan tietolähteistä sekä Kemian tietolähteet -kurssista ja linkitys kurssimateriaaliin. Tietoa on talletettuna monenlaisiin dokumentteihin ja tiedostoihin. Perinteisesti julkaistut lähteet ovat olleet painettuja, mutta nykyisin tietoa on saatavissa yhä enenevässä määrin myös sähköisessä muodossa.

Tietolähteet jaetaan tavallisesti kolmeen ryhmään; primaarit, sekundaarit ja tertiaarit tietolähteet. Primaarit lähteet sisältävät uutta, aiemmin julkaisematonta tietoa tai julkaistun tiedon uutta tulkintaa. Tavallisimpia primaarilähteitä ovat tieteelliset lehtiartikkelit. Muita tyypillisiä primaarilähteitä ovat patentit, tutkimusraportit ja konferenssijulkaisut.

Kirjallisuusviittaukset pitäisi aina kohdistaa käsiteltävän tiedon alkuperäiseen, primaariseen lähteeseen. Viittauksia primaarisiin tietolähteisiin löytyy tehokkaasti sekundaarilähteistä, joita ovat esimerkiksi viite- ja tiivistelmätietokannat, katsausartikkelit, tietosanakirjat ja muut hakuteokset. Kirjat ovat useimmiten sekundaarisia, joskus tosin myös primaarisia lähteitä. Tertiaarilähteiden avulla saadaan tietoa primaari- ja sekundaarilähteistä. Tertiaarilähteitä ovat esimerkiksi tiedonhakuportaalit, kirjastotietokannat, kustantajien ja kirjakauppojen luettelot sekä tiedonhaun oppaat.

2.1 NELLI-portaali

NELLI-tiedonhakuportaali (ks. [http://www.nelliportaali.fi/V?portal=HY&institute=HY&new_lng=FIN|http://www.nelliportaali.fi/V?portal=HY&institute=HY&new_lng=FIN]) on väline sähköisten aineistojen tiedonhakuun ja hallintaan. Portaali helpottaa oleellisesti sähköisten aineistojen käytettävyyttä ja saavutettavuutta. Se tarjoaa opiskelussa, opetuksessa ja tutkimuksessa tarvittavat keskeiset tiedonlähteet yhden väylän kautta.

Nelli-portaalissa voi:

* etsiä tiettyjä dokumentteja tai tietyn alan aineistoja
* tehdä tiedonhakuja yhdestä tai useammasta aineistosta samanaikaisesti
* lukea sähköisiä lehtiä
* tallentaa omat suosikkiaineistot, viitteet ja haut (Oma Nelli)
* asettaa haun suoritettavaksi automaattisesti (Oma Nelli) 

Helsingin yliopiston kirjastot ovat tallentaneet portaaliin tieteenalojen keskeisiä sähköisiä tiedonlähteitä: kirjastoluetteloita, e-lehtiä, viitetietokantoja, hakuteoksia ja sanakirjoja. Osa portaalin tietolähteistä on vapaasti käytettävissä ja osa lisensioituja, vain yliopiston verkossa käytettäviä. Aineistovalikoima täydentyy ja muuttuu jatkuvasti. Aineistojen käyttöehdot määritellään aineistojen käyttösopimuksissa. Aineistokohtaiset käyttöehdot ja -ohjeet löytyvät NELLI-portaalista kunkin aineiston kohdalta.

2.2 Hakuteoksia

Hakuteoksista kannattaa etsiä perustietoa ja selkeitä määritelmiä sekä viitteitä, jotka auttavat perehtymään aiheen taustoihin ja aikaisempiin tutkimuksiin. Useimmat Kumpulan tiedekirjaston hakuteokset (tietosanakirjat, käsikirjat ja sanastot) ovat käytettävissä kirjaston ryhmätyösalissa. Kemian kirjallisuutta (yliopiston oppikirjat, koulukirjat) voi lainata myös kemian opettajankoulutusyksikön tiloissa sijaitsevasta resurssikeskus Kemmasta (ks. http://www.helsinki.fi/kemia/opettaja/aineistot/KEMMA/kemma/). Luettelo kemian hakuteoksista löytyy osoitteesta https://wiki.helsinki.fi/display/kemopepg/Kemian+hakuteoksia. Sähköisiä hakuteoksia hankitaan mahdollisuuksien mukaan. Aineiston saatavuus kannattaa varmistaa Nelli-portaalista tai kirjaston kotisivulta.

2.3 Katsausartikkeleita

Tutkielman aiheesta kirjoitettujen katsausartikkeleiden lukeminen on antoisa tapa aloittaa aineistoon perehtyminen. Katsausartikkelit ovat laajoja tieteellisiä artikkeleita, joihin on koottu tiivistettynä tietyn aihealueen keskeinen siihen mennessä julkaistu tutkimustieto kirjallisuusviitteineen. Niitä julkaistaan useissa kemian alan kausijulkaisuissa. Pelkästään katsausartikkeleihin erikoistuneita julkaisuja ovat esimerkiksi Chemical Reviews ja Chemical Society Reviews. Tietokantahaussa esim. SciFinder -hakuohjelmassa tulosjoukon voi rajata käsittämään pelkästään katsausartikkelit (reviews). Artikkeleita luettaessa kannattaa merkitä muistiin tutkielman aiheeseen liittyvät tiedot. Näitä muistiinpanoja kannattaa tehdä mieluummin liikaa kuin liian vähän!

Katsausartikkelit ovat hyvä tapa kartoittaa julkaistua tutkimustietoa, mutta primaaritulosten kohdalla tulisi aina etsiä asiaan tai tutkimukseen liittyvät alkuperäisjulkaisut ja viitata suoraan niihin. Tutkielman aiheeseen liittyvät ja muuten lähteenä käytetyt katsausartikkelit on kuitenkin myös mainittava viiteluettelossa.

2.4 Tietokantoja

Helsingin yliopistolle hankitut tietokannat on luetteloitu Nelli-portaaliin, jossa on myös ohjeita aineistojen käytöstä. Tietokannat ovat käytettävissä yliopiston verkon kautta, mutta käyttö yliopiston ulkopuolisilta tietokoneilta on rajoitettua. Useat tietokannat vaativat erillisen ohjelman asentamisen käyttöliittymään. Kemian tärkeimpiä viitetietokantoja ovat SciFinder Scholar -hakuohjelman avulla toimiva Chemical Abstracts -tietokanta, MDL Crossfire (Beilstein, EcoPharm, Gmelin) ja ISI Web of Knowledge (Web of Science, Current Contents). Esittely kemian tutkimuksessa käytettävistä tietokannoista löytyy osoitteesta https://wiki.helsinki.fi/display/kemopepg/Kemian+tietokantoja. 

ERIC-tietokanta on tärkein kansainvälinen kasvatusalan viitetietokanta. Siihen on koottu kemian opetukseen ja opetuksen tutkimukseen liittyviä julkaisuja ja artikkeleita 1960-luvulta lähtien ja se sisältää myös runsaasti kokotekstiaineistoja. ERIC-tietokannasta on saatavissa ilmaisversio (ks. http://www.eric.ed.gov/). Lisätietoja on saatavissa esimerkiksi Käyttäytymistieteellisen tiedekunnan kirjastosta. Kemian opetukseen liittyvää kirjallisuutta kannattaa hakea myös Google Scholar-hakukoneella (ks. http://scholar.google.fi/schhp?hl=fi).

Tavallisimmin tietokannoista haetaan viitetietoja, eli alkuperäisten julkaisujen kirjallisuustietoja. Näiden avulla voidaan paikantaa alkuperäinen julkaisu ja selvittää sen saatavuus. Lähdemateriaalina käytettävä alkuperäinen julkaisu on hankittava luettavakseen aina, kun se vain on mahdollista.

2.5 Kirjastoja

Kirjastojen tehtävänä on tarjota tietoaineistot asiakkaiden käyttöön sekä opastaa tiedonhaussa ja aineistojen saatavuuden selvittämisessä. Helsingin yliopiston kirjastojen yhteisillä kotisivuilla (ks. http://www.helsinki.fi/kirjastot/) on linkit kaikkiin kirjastoihin sekä opastusta palveluihin. Kirjastojen aineistot on luetteloitu Helsingin yliopiston kirjastojen Helka-tietokantaan sekä yliopistokirjastojen LINDA-yhteistietokantaan, johon pääsee Helkan hakuvalikon kautta. Kirjastoaineistot kokonaisuudessaan löytyvät parhaiten NELLI-tiedonhakuportaalin kautta.

Kumpulan tiedekirjaston kokoelmissa on kemian, fysikaalisten tieteiden, geologian, maantieteen, matematiikan ja tilastotieteen, tietojenkäsittelytieteen sekä seismologian aineistoja. Viikin kampuksen Tiedekirjastossa on kemian lähitieteiden aineistoja (biokemia, farmasia, elintarvike-, maatalous- ja ympäristötieteet). Meilahden kampuksen Terveystieteiden kirjastossa Terkossa on kemiaa sivuavaa lääketieteellistä aineistoa. Myös nämä aineistot on luetteloitu Nelliin ja Helkaan. Teknillisen korkeakoulun kirjastossa Otaniemessä on paljon peruskemian ja erityisesti kemian tekniikan aineistoja. Näistä on tiedot Linda-tietokannassa. Koti- ja ulkomaisia kirjastoluetteloita on linkitetty Kumpulan tiedekirjaston sivuille.

2.6 Aineiston paikantaminen

Monet uusimmista artikkeleista on mahdollista tulostaa suoraan esimerkiksi SciFinderin kautta tai e-lehtitietokannasta, mikäli kyseinen aineisto on ostettu Helsingin yliopiston käyttöön. Useimmat sähköiset lehdet kattavat vain 5--10 viimeisintä julkaisuvuotta. Vanhempien ja vain paperimuodossa tilattujen lehtien saatavuus kannattaa katsoa Helka- ja/tai Linda -tietokannasta, jolloin selviää, mihin Helsingin seudun tai Suomen tieteelliseen kirjastoon kyseistä lehteä tilataan. Helka -liittymän kautta pääsee selaamaan myös Lindaa ja muutamia muita tietokantoja valitsemalla nämä hakulomakkeen kohdasta ”Tietokannat”. Kannattaa tarkistaa myös laitokselta, onko kaivattu julkaisu kenties siellä. Tarvittaessa kysy apua kirjastosta.

Jos aineistoa ei ole saatavissa Helsingin seudun kirjastoista, se voidaan tilata lainaan tai kopioina muista Suomen kirjastoista tai ulkomailta Kumpulan tiedekirjaston kaukolainapalvelun kautta. Tämä palvelu on maksullista. Tilausohjeet on annettu Kumpulan tiedekirjaston kaukopalveluiden verkkosivuilta: (ks. http://www.helsinki.fi/kumpula/tiedekirjasto/palvelut/kaukopalvelu.htm.)

3 Kandidaatin- ja pro gradu -tutkielmien kirjoittaminen

Luontevan tieteellisen tekstin kirjoittaminen on vaativa tehtävä, mutta tätäkin taitoa voidaan parantaa harjoittelemalla. Tutkielmaa tehtäessä on hyvä varata kirjoittamiselle aikaa joka päivä. Tällöin säilyy tuntuma sekä itse kirjoittamiseen että jo laadittuun tekstiin. Kirjoittaminen kannattaa aloittaa itselle helpoimmalta tuntuvasta osa-alueesta. Opinnäytetöiden kirjoittaminen on prosessikirjoittamista eli teksti muokkautuu jokaisella kirjoituskerralla.

3.1 Aineiston valinta ja lähdekritiikki

Tutkittavaan aiheeseen tutustuminen on hyvä aloittaa esimerkiksi katsausartikkeleiden ja hakuteosten avulla. Työn ohjaaja voi antaa tietoa aiheesta kirjoitetuista perusteoksista, viitteitä artikkeleihin tai alan tunnettujen tutkijoiden nimiä.

Opinnäytetöiden oppimistavoitteiden kannalta on tärkeää, että aihepiiristä on julkaistu riittävästi tieteellistä tietoa alkuperäisinä tutkimusartikkeleina. Oppikirjatason tieto riittää vain tutkimuksen alustavaksi taustatiedoksi. Selvitä, milloin ja miksi aihetta on ryhdytty tutkimaan, kuinka laajalti sitä on tutkittu, kuinka tutkimuksia on tehty ja ketkä niitä ovat tehneet. Pidä tutkimuspäiväkirjaa, johon merkitset alusta lähtien muistiin tiedonhakusuunnitelmasi, sopivat hakusanat, yhdisteiden nimet, merkittävät tutkijat ja muut asiat, joista voi olla hyötyä varsinaisessa kirjallisuuden haussa.

Kandidaatin- ja pro gradu-tutkielmien sisällön rajaaminen on erittäin tärkeää. Yleisesti tunnettua oppikirjatietoa, vanhentuneita teorioita ja tietoja sekä tarpeettomia yksityiskohtia ei ole tarpeen selittää yksityiskohtaisesti. Karsi kaikki epäoleelliset asiat pois! Tutkielma on tarkoitus kirjoittaa siten, että toinen kemian opetuksen asiantuntija ymmärtää sen sisällön. Sivumäärää voi vähentää ja tekstiä tiivistää kokoamalla asioita taulukoiksi, joihin merkitään myös viitteet. Liikaa luettelomaisuutta kannattaa kuitenkin varoa.

Jos käytät lähteenäsi www-sivuilla julkaistua aineistoa, ota aineistosta itsellesi tallennuspäivämäärällä varustettu kopio viitetietoineen. Internetsivustot saattavat päivitysten vuoksi muuttua tai jopa kadota lopullisesti. Muista että yksityisillä www-sivuilla julkaistujen dokumenttien käytössä on oltava hyvin kriittinen, koska niiden luotettavuudesta ei ole varmuutta!

3.2 Lähteiden käyttö ja viittaaminen

Kun kirjallisuustutkielmassa esitetään jokin tieto, viitataan sen jälkeen alkuperäisjulkaisuun, josta tieto on peräisin. Asian voi esittää joko sanatarkasti toistaen tai omin sanoin selostaen. Valtaosa lainauksista tulee esittää omin sanoin selostaen. Sanatarkkaa toistamista yleensä vältellään, sillä se vähentää tekstin luettavuutta. Suorat lainaukset merkitään lainausmerkein tai useamman kokonaisen virkkeen tapauksessa sisentäen muusta tekstistä erotettuna. Suorissa lainauksissa viitteeseen lisätään aina myös sivunumero.

Edes omasta aiemmin julkaistusta tekstistä ei pidä käyttää suoria lainauksia ilman viitettä. Koska julkaisemattomiin tutkielmiin (esim. kandidaatin- tai pro gradu -tutkielmiin) viittaamista tulisi yleisestikin välttää, oman kandidaatintutkielman tai proseminaarityön suora lainaaminen pro gradu-tutkielmaan ei ole suotavaa. Jos pro gradu-tutkielmaa jatkaa kandidaatintutkielman aiheesta, tulee mahdollisesti yhteneväiset teoriaosat ja kirjallisuuskatsaus uudelleenmuotoilla huomioiden pro gradu -tutkielman tutkimustavoitteet.

Viittaamiseen on käytössä erilaisia tapoja. Seuraavassa on kuvattu, miten kemian opettajan kandidaatin- ja pro gradu-tutkielmissa viitataan.

3.2.1   Kandidaatintutkielman viittauskäytänteet

Kirjallisuusviitteet numeroidaan siinä järjestyksessä, jossa ne ensimmäisen kerran esiintyvät tutkielmassa ja numero merkitään heti tiedon jälkeen yläindeksinä tai hakasuluissa. Yhtä artikkelia vastaa aina yksi numero, vaikka siihen viitattaisiin toistuvasti. Jos kohdalle sattuu välimerkki (pilkku, piste tai puolipiste), viite merkitään sen jälkeen. Yleensä viite merkitään tiedosta kertovan kappaleen ensimmäiseen lauseeseen. Viitteiden määrä tutkielmassa riippuu aiheesta ja sen laajuudesta. Dokumentin loppuun tehtävässä viiteluettelossa viitteet ovat numerojärjestyksessä ja esiintyvät vain yhden kerran viittauskertojen koko määrästä riippumatta.

Esimerkkejä viittaamisesta (kandidaatintutkielma):

* Michalke ja Schramel⁹⁴ määrittivät seleeniä ja platinaa tutkimuksissaan, Magnusson työryhmineen^95,96 seleeni- ja arseeniyhdisteitä, ja Tangen ryhmineen^99-101 lyijyn orgaanisia yhdisteitä. 
* Analyyttisen kemian alalla fosfolipidikaksoiskerroksia on hyödynnetty mm. steroidien kapillaarielektroforeettisissa erotuksissa.⁴
* ALD (atomic layer deposition) on kemiallinen kaasufaasimenetelmä, missä lähtöaineet johdetaan substraatille vuorotellen.^89-93
* Asahi et al.¹¹⁶ ovat tehneet typellä seostettua TiO₂:a sekä jauheena että ohutkalvojen muodossa. 
* Wu ja hänen ryhmänsä⁴¹ käyttivät apunesteetöntä mikrosähkösumutusväliosaa proteiini- ja peptidi-analyyseissaan. Erotuskapillaari kulki teräksisen sumutusneulan läpi ja ylsi noin 0,5 mm sen kärjen ulkopuolelle. 

3.2.2 Pro gradu-tutkielman viittauskäytänteet

Kemian opetuksen pro gradu-tutkielmissa noudatetaan APA:n (American Psychological Association) viittauskäytäntöjä (ks. http://www.apastyle.org/).

 Viitattaessa lähteisiin, kukin viite merkitään erikseen, esim.: (Zohar, 2008). Samaan iitteeseen tulevat useammat lähteet erotetaan toisistaan puolipisteellä: (Phelps, 1996; Zohar, 2008). Viittauksiin kannattaa joissain tapauksissa liittää sivun, luvun, kuvan, taulukon, kaavan tai esimerkin numero, jolloin lukijan on huomattavasti helpompi löytää oikea viittauskohta lähdeteoksesta. Sulkeiden ja pisteiden kanssa pitää olla tarkkana, koska niillä merkitään viitteen kohdetta.

Viitteiden merkitsemiseen on yksinkertainen muistisääntö: Joko näin (Laurila, 1993). Tai näin. (Laurila, 1993) Ensimmäisen esimerkin viite viittaa pelkästään sanaan tai lauseeseen (eli viite on pisteen vasemmalla puolella). Toisessa esimerkissä viite on lauseen ulkopuolella (eli pisteen oikealla puolella), jolloin se viittaa lähimpään virkkeeseen tai useampaan virkkeeseen tai koko edeltävään kappaleeseen.

Mikäli artikkelilla on kaksi tekijää, niin kumpikin tekijä mainitaan (esim. Engels & Nowak, 1992). Mikäli artikkelilla on useampia kuin kaksi tekijää, sukunimiviittauksessa ilmoitetaan vain ensimmäisen tekijän nimi, jonka perään liitetään latinankielinen et al. (esim. Zoller et al., 1995). Ensimmäisellä viittauskerralla merkitään kuitenkin kaikkien tekijöiden nimet viittaukseen. Samana vuonna tehdyt saman tekijän lähdeviittaukset tulee sukunimiviittauksen yhteydessä erottaa toisistaan vuosiluvun perään kirjoitetulla kirjaimella (esim. Laurila, 1993a). Kaikki kirjallisuusviitteet kirjataan aakkosjärjestyksessä lähdeluetteloon.

Esimerkkejä viittaamisesta (pro gradu-tutkielma):

• McTighe ja Ferrara (1998) jakoivat tuottamistehtävät suppeisiin tuottamistehtäviin ja suoritusarviointeihin. 
• Tuottamistehtävien avulla voidaan mahdollisesti saada valintatehtäviä paremmin tietoa opiskelijoiden ymmärtämisestä ja oppimisesta (Leuenberger, 2001).
• Lyhyen vastauksen tehtävät voivat olla luonnontieteisiin, kuten esimerkiksi kemiaan, liittyviä ongelmanratkaisutehtäviä. Ne voivat myös sisältää symbolien manipuloimista tai kemiallisten reaktioyhtälöiden tasapainottamista. (Nitko & Brookhart, 2007)
• Arvioinnin reliabiliteetti ja validiteetti saattavat myös jäädä alhaisiksi (Bell, 2007; Miller et al., 2008), sillä tehtävien objektiivinen arvostelu on usein haasteellista (Nitko & Brookhart, 2007).
• Tehtäviin voi olla useita oikeita ratkaisuja tai ratkaisupolkuja, ja niissä voidaan usein käyttää erilaisia apuvälineitä (esim. Birenbaum, 2003; Ochs, 1996). 

3.2.3 Viittaamisen yleisperiaatteita

Viitteiden käytössä tärkeintä on johdonmukaisuus ja selkeys. Viitteiden tehtävänä on antaa tarkat tiedot käytettävästä tai siteerattavasta lähteestä, jolloin lukija pystyy halutessaan vertailemaan sekä kirjoittajan väitteitä lähteisiin että lähteitä toisiin lähteisiin. Tärkeintä on käyttää johdonmukaisesti samaa viitteiden merkitsemistapaa läpi koko työn. Esityksestä on käytävä aina selkeästi ilmi, mitkä tulokset ja päätelmät ovat kirjoittajan oman työn tulosta ja mitkä ovat peräisin kirjallisuudesta. Kaikki tekstissä mainitut kirjallisuusviitteet mainitaan aina lähdeluettelossa, mutta lähdeluettelossa mainitaan vain ne (mutta kaikki ne) kirjallisuusviitteet, joihin viitataan tekstissä.

Kaikki tarpeellisiksi katsotut viitteet kannattaa heti tallentaa mahdollisimman täydellisinä viitteidenhallintaohjelmistoon. Suositeltavia viitteidenhallintaohjelmistoja ovat esimerkiksi RefWorks ja BibTex (Latex-käyttäjille).

Helsingin yliopiston käyttöön on ostettu viitteidenhallintaohjelmisto RefWorks, jota voi kirjauduttuaan käyttää selaimen kautta myös yliopiston verkon ulkopuolella. Helsingin yliopiston kirjastot järjestävät ohjelmiston käyttökoulutusta. RefWorks -ohjelmiston avulla voidaan tulostaa omista tallennetuista viitteistä koottu viiteluettelo useiden eri lehtien vaatimassa tai käyttäjän itsensä määrittelemässä muodossa. BibTex on viitteidenhallintaohjelma, jota käytettäessä artikkelin tiedot kerätään tiedostoon .bib ja saadaan poimituksi sieltä halutun mallin mukaan. Jos haluttua muotoa ei löydy valmiina, sellaisen voi itsekin ohjelmistoon määritellä. 

3.3 Kieliasu ja tyyli

Jotta tutkielma olisi lukijaa innostava ja sen sisältö ymmärrettävä, on ehdottoman tärkeää että kieliasu, esitystapa ja ulkoasu on huolella viimeistelty. Kielen tulee olla hyvää kirjakieltä ja tyylin asiallista. Tieteenalan esityskäytäntöjä ja yleisiä merkintätapoja on noudatettava. Pilko pitkät ja mutkittelevat virkkeet lyhyemmiksi ja helposti tajuttaviksi.

Kirjoita yksinkertaisesti, selkeästi ja omin sanoin. Tutkielma on huono, jos se on ylipitkä ja ajatuksellisesti epäselvä tai jos sen lauseet ovat kömpelöitä ja vaikeasti ymmärrettäviä. Pilko pitkät ja mutkittelevat virkkeet lyhyemmiksi ja helposti tajuttaviksi. Epäjohdonmukainen esitys saattaa antaa vaikutelman, ettei kirjoittaja ole käsittänyt asiaa oikein. Vältä toistoa, turhia lauseita ja sanontoja sekä kieli- ja tyylikukkasia.

Muista, että laajojen kokonaisuuksien suora kopiointi ja plagiointi artikkeleista on kielletty. Plagiointi vaikuttaa alentavasti arvosanaan ja voi pahimmillaan johtaa opinnäytteen hylkäämiseen. Tottunut tarkastaja havaitsee plagioinnin helposti.

Tutkielmassa käytetyn nimistön ja mittayksiköiden tulee olla nykyisten suositusten mukaisia ja samoja merkintätapoja tulee käyttää johdonmukaisesti koko tutkielmassa eikä sekoittaa eri järjestelmiä. Mieluiten on käytettävä SI-mittayksiköitä. Gradussa ei saa esiintyä lyhenteitä tai kaupallisia nimiä, joita ei ole selitetty missään. Jokainen lyhenne tulee selittää, kun se esiintyy ensimmäisen kerran. Käytetyistä lyhenteistä tulisi myös kirjoittaa lyhenneluettelo, joka sijoitetaan sisällysluettelon jälkeiselle sivulle.

Suomenkielisiä vastineita kemian käsitteille on esitetty esimerkiksi seuraavissa julkaisuissa:

• Orgaanisen kemian nimistö, osat A ja B. Suomen kemian seura, 1970.
• Englantilais-suomalainen kemian perussanasto. Suomen kemia seura, 2. p. 1999.
• Epäorgaanisen kemian nimistö. Suomen Kemian Seura, 1982. 79 s.
• Fysikaalisen kemian suureiden ja yksiköiden symbolit ja terminologia. Suomen Kemian Seura, 1985. 50 s. 

3.4 Käytännön neuvoja

"Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty", mutta älä kuitenkaan jää ikiajoiksi pohtimaan. Raakaversio gradusta on hyvä tehdä jokseenkin nopeasti. Hahmoteltua kokonaisuutta voi täydentää ja parannella myöhemmin. Ohjaajasi voi parhaiten kommentoida tekstiäsi ja tutkimustasi vasta, kun se on paperilla.

Opettele käyttämään kirjastoa ja tietokantoja hyvin, sillä tulet varmasti tarvitsemaan tätä taitoa myöhemminkin. On aina parempi kysyä ajoissa neuvoa kuin tuhlata aikaa ja vaivaa tekemällä työ väärin. 

4 Muodolliset ohjeet 

4.1 Ulkoasu ja rakenne

Työn muotoilussa tärkeää on johdonmukaisuus ja selkeys. Tarkastukseen jätettävän opinnäytetyön tulee olla sekä kieleltään että ulkoasultaan kaikin puolin viimeistelty. Voit katsoa malliksi aiemmin hyväksyttyjä tutkielmia, mutta arvioi niitä kriittisesti ja mieti, mitä voisit omassa työssäsi tehdä paremmin.

Suositeltava sivunasettelu:

• ylä- ja alamarginaali 2,5 cm
• vasen marginaali 3,5 cm (sidontareuna)
• oikea marginaali 2,0 cm
• fonttikoko 12
• kirjasintyyppi Times New Roman
• riviväli 1,5
• sivunumerot ala- tai ylämarginaaliin oikealle (sivunumerointi alkaa ensimmäiseltä tekstisivulta ja jatkuu juoksevana myös lähdeluettelossa)

Teksti jaetaan kappaleisiin tarpeen mukaan. Älä aloita uutta pääotsikkoa sivun viimeiseltä neljännekseltä tai katkaise kappaletta sivun vaihtuessa siten, että edelliselle tai seuraavalle sivulle jää vain yksi tai kaksi riviä. Kuville ja taulukoille on jätettävä riittävästi tilaa. Kuvien otsikoiden ja kuvatekstien tulee olla samalla sivulla kuvien kanssa.

4.2 Nimiösivu

Tutkielman nimiösivulle kirjoitetaan seuraavat asiat:

• tutkielman nimi
• kirjoittajan nimi
• maininta siitä, että kyseessä on kandidaatin- tai pro gradu -tutkielma
• yksikkö, jossa tutkielma on tehty
• päivämäärä, jolloin tutkielma on luovutettu tarkastettavaksi ja arvosteltavaksi

Nimiösivun jälkeen tulee tiivistelmä. Se kirjoitetaan luonnollisesti vasta, kun tutkielma on valmis. Tiivistelmän tekoon on annettu tarkemmat ohjeet alla. Tiivistelmän jälkeen tulee sisällysluettelo ja sen jälkeen mahdollinen lyhenneluettelo. Joskus voidaan laatia luettelo myös taulukoista ja kuvista.

4.3 Otsikot ja sisällysluettelo

Opinnäytetyötä kirjoitettaessa teksti otsikoidaan ja numeroidaan selkeästi pää- ja alaotsikoin. Otsikot ovat omalla rivillään, vasemmassa reunassa ja lihavoituna. Pääotsikon alapuolella voidaan käyttää alaotsikoita. Otsikoiden tarkoitus on helpottaa lukemista, joten niiden tulisi ilmaista kappaleen keskeinen asiasisältö. Otsikoiden tärkeysjärjestys voidaan ilmaista joko numeroinnilla tai kirjasinlajilla. Otsikoiden tulee erottua selvästi muusta tekstistä. 

Sisällysluettelo laaditaan otsikoinnin mukaisesti. Sisällysluettelosta pitää käydä ilmi tutkimuksen kulku, jolloin lukija voi saada ensisilmäyksellä käsityksen tutkielman sisällöstä. Otsikoista lukija näkee käsiteltävien asioiden keskinäiset suhteet, sivumääristä kuinka paljon kutakin asiaa on käsitelty. Sisällysluettelossa käytetään samaa kirjasinta kuin tekstissä. Vältä liian moniportaista jaottelua ja muista, että otsikoiden on vastattava tekstin sisältöä. Otsikoissa ei saa käyttää lyhenteitä.

Seuraavassa on kuvattu pro gradu-tutkielman rakenne:

1. nimiösivu
2. tiivistelmä
3. sisällysluettelo
4. mahdollinen lyhenneluettelo
5. johdanto
6. teoreettinen viitekehys (aikaisempi tutkimustieto tutkitusta aiheesta)
7. tutkimus
8. johtopäätökset ja pohdinta (Vertaa tässä luvussa lukuja 6 ja 7. Pohdi vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Mitä uutta tutkimuksessa saatiin selville? Mitä vaikutuksia tutkimuksella on?)
9. lähdeluettelo
10. liitteet

4.4 Kuvat ja taulukot

Tutkielmaan sijoitettavat kuvat voidaan piirtää itse, siirtää suoraan kuvanpiirto- tai kuvankäsittelyohjelmalta, skannata tai liimata valokopioina. Jos liimauksia tulee paljon, on syytä jättää tarkastajille valokopio pro gradusta. Kuvat ja taulukot numeroidaan arabialaisin numeroin, ja niihin on viitattava tekstissä ennen niiden esiintymistä, jotta lukija ei joudu arvailemaan näiden olemassaoloa tai merkitystä tutkielmassa. Kuviin ja taulukoihin liitetään myös selittävä kuvateksti, joka kirjoitetaan kuvan alle tai taulukon yläpuolelle. Myös lähdeviitteet on mainittava, mikäli esitetään kirjallisuudessa julkaistuja tuloksia.

Kuvien ja taulukoiden on oltava riittävän suuria. Taulukot voidaan sijoittaa graduun myös vaakasuunnassa (landscape). Näin kannattaa menetellä, mikäli taulukko ei mahdu sivulle kunnolla pystysuunnassa (portrait). Taulukot sijoitetaan mielellään yhdelle sivulle, mutta jos se ei ole mahdollista, jatketaan seuraavalle sivulle liittäen taulukkoon teksti: ”Taulukko (taulukon numero) jatkuu”. Muista myös merkitä seuraavalla sivulla jatkuvaan taulukkoon taulukko-otsikot (sarakemerkinnät). Kuvissa ja taulukoissa olevan tekstin tulee olla sillä kielellä, jolla gradusi kirjoitat.

Kuvien ja yhteenvetotaulukoiden käyttö tutkielmassa on suositeltavaa, koska niiden avulla voidaan havainnollistaa tarkasteltavia asioita ja esittää runsaasti tietoa tiiviissä muodossa. Niissä tulee kuitenkin esittää vain asioita ja tuloksia, joita käsitellään myös tekstissä. Kuvien sisältö on luonnollisesti tärkeämpi kuin niiden lukumäärä. Tekstissä esiintyvät yhtälöt ja kaavat numeroidaan juoksevin numeroin.

4.5 Viiteluettelo

Viiteluettelo sijoitetaan tutkielman loppuun. Sama viite saa esiintyä vain kerran viiteluettelossa. Kirjallisuusviitteen tulisi sisältää vähintään seuraavat tiedot, joilla alkuperäinen julkaisu pystytään jäljittämään:

• aikakauslehtiartikkelit: tekijä(t) (sukunimi ja etunimien alkukirjaimet), (artikkelin otsikko ei ole välttämätön), lehden nimi, julkaisuvuosi, lehden vuosikerran (volyymin) numero, lehden numero (tarvittaessa), artikkelin sivunumero (ensimmäinen sivu tai ensimmäinen ja viimeinen sivu).
• kirjat: kirjan tekijä(t) tai ao. luvun kirjoittajat ja koko kirjan toimittajat, kirjan nimi, painos, kustantaja, kustannuspaikka, julkaisuvuosi, sivumäärä
• sähköiset lähteet: tekijä(t), lähteen nimi (otsikko), dokumentin tyyppi, julkaisutiedot, päiväys. Lisäohjeita +http://www.helsinki.fi/kirjastot/verkkoaineistot/viittaaminen.htm+

Viiteluettelo voidaan laatia eri tavoilla. Seuraavassa on kuvattu, miten kemian opettajan kandidaatin- ja pro gradu-tutkielmien viiteluettelot laaditaan.

4.5.1 Kandidaatintutkielman viiteluettelo

Viitteet kirjoitetaan numerojärjestykseen ja kirjoitetaan tarkasti annettujen ohjeiden mukaisesti tai tulostetaan suoraan viitteidenhallintaohjelmiston avulla. Mallina voi käyttää lehdissä julkaistujen artikkeleiden viiteluetteloita.

Ohjeita viitteiden merkitsemisestä on saatavissa julkaisujen kotisivuilta, esimerkiksi Royal Society of Chemistry’n (RSC) tai American Chemical Society’n (ACS) julkaisemien lehtien ohjeista. Lehtien nimet lyhennetään Chemical Abstracts -tietokannassa käytetyin lyhentein, joista on luettelo RSC:n sivustolla. Lehtien nimilyhenteitä voi hakea myös Journal Citation Reports-tietokannasta. Kirjastossa on luettavissa CASSI-opaskirja (Chemical Abstracts Service Source Index, v. 1980), jossa on ilmestymisvuotta aikaisempien julkaisujen nimet lyhenteinä ja täydellisinä.

Tähän kappaleeseen on koottu Acta Chemica Scandinavican (sulautettu Royal Society of Chemistryn lehtiin v:sta 2000 alkaen) kirjoittajaohjeiden mukaisia viitemalleja, joita perinteisesti on käytetty kemian laitoksen opinnäytetöissä. Viiteluettelon kirjallisuusviitteiden pitää olla täydellisiä, ei siis esim. ilmaisuja et al., ibid. ja idem tai muita lyhenteitä.

1. Tang, Q., Harrata, A.K. ja Lee, C.S. Anal. Chem. 69 (1997) 3177.
2. Itatani, H., Yoshimoto, H., Ibata, T., Toyoda, J., Sawada, M., Wada, M., Hamaguchi, T. ja Higashizaki, S. Chem. Ind. (London) (1971) 674.
3. Weis, M. ja Frimmel, F.H. Fresenius Z. Anal. Chem. 335 (1989) 927.
4. Maccà, C., Fresenius J. Anal. Chem. 336 (1990) 29.
5. Modell, M. U.S. Pat. 4,543, 190 (1985).
6. Kesencl, K., Denizli, A. ja Piskin, E. Turk. J. Eng. Environ. Sci. 21 (1997) 343; Chem. Abstr. 128 (1998) 168303.
7. Christian, G.D. Analytical Chemistry, 5. p., John Wiley & Sons, USA, 1994, s. 556.
8. Viite 7, s. 559.
9. Hyötyläinen, T. On-Line Coupled Reversed Phase Liquid Chromatography - Gas Chromatography in the Analysis of Complex Samples, väitöskirja, Helsingin yliopisto, Helsinki, 1998.
10. Olechno, J.D. ja Nolan, J.A. teoksessa Capillary Electrophoresis in Analytical Bio-technology, toim. Righetti, P.G., CRC Press, USA, 1996, luku 3, s. 61.
11. Aaltonen, T. Atomic Layer Deposition of Noble Metal Thin Films, väitöskirja, Helsingin yliopisto, Helsinki, 2005. _<_http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/mat/kemia/vk/aaltonen/>, 30.8.2005.
12. Clark, Cl. On the Threshold of a Brave New World www-sivustossa Blueprint of the Body., CNN, 2000. <http://www.cnn.com/SPECIALS/2000/genome/story/overview/>, 31.8.2005.

Viitemallien selitykset

1. Lehden nimen lyhenne ja volyyminumero kursivoidaan. Vuosilukua ei kursivoida edes silloin, kun se on volyyminumerona. Volyyminumero on tässä lihavoitu. Jos aikakauslehden sivunumerointi alkaa alusta joka numerossa, on myös lehden numero mainittava.
2. Jos lehden lyhenteeseen kuuluu kustannuspaikka, niin se tulee sulkuihin. Artikkelin kaikki tekijät mainitaan.
3. Vaikka lehden nimi olisi myöhemmin muuttunut, luettelossa käytetään artikkelin julkaisun aikaista nimeä. Muita nimeään muuttaneita lehtiä ovat mm. HRC eli Journal of High Resolution Chromatography (ennen vuotta 1989 nimeltään Journal of High Resolution Chromatography and Chromatography Communications) ja Journal of Chromatography (jakaantui A- ja B-osioihin). Myös esim. Royal Society of Chemistry’n julkaisemissa lehdissä on tehty historian aikana useita muutoksia.
4. Ks. selitys 3.
5. Viittaus patenttiin.
6. Ellei dokumenttia ole jostakin syystä saatu alkuperäisenä käsiin tai se on kirjoitettu kielellä, jota ei voida olettaa lukijan ymmärtävän ja tieto on otettu esim. referaattilehdestä, on referaattilehti (esim. Chemical Abstracts) mainittava viitteessä. Älä viittaa suoraan lähteeseen, jota et ole itse lukenut!
7. Kun viitataan kirjaan, kirjan nimi kursivoidaan.
8. Viittaus aikaisemmin mainitun kirjan eri sivuihin.
9. Viittaus väitöskirjaan.
10. Viittaus monitekijäiseen, toimittajien kokoamaan teokseen, jossa esim. eri luvuilla on eri tekijät.
11. Viittaus digitaaliseen väitöskirjaan. Sähköiseen aineistoon viitattaessa viittauspäivämäärä on mainittava.
12. Artikkeli www-sivustossa. Huomaa viittauspäivämäärän tärkeys.

4.5.2 Pro gradu-tutkielman viiteluettelo

Kemian opetuksen pro gradu-tutkielmien viiteluettelot laaditaan APA:n ohjeiden mukaan. Viitteet kirjoitetaan aakkosjärjestykseen ja kirjoitetaan tarkasti annettujen ohjeiden mukaisesti tai tulostetaan suoraan viitteidenhallintaohjelmiston avulla.

Seuraavassa esitetään muutamia esimerkkejä viitteiden merkitsemisestä viiteluetteloon.

Ausubel, D. P. (1968). Educational psychology: A cognitive view. New York, Holt: Reinehart & Winston.

Elliot, M. J., Stewart, K. K. & Lagowski, J. J. (2008). The Role of the Laboratory in Chemistry Instructions. Journal of Chemical Education, 85(1), 145-149.

Gilbert, J. K., Boulter, C. J. & Elmer, R. (2000). Positioning Models in Science Education and in Design and Technology Education. Teoksessa J. K. Gilbert & C. J. Boulter (Toim.), Developing Models in Science Education (s. 3-18). Dordrecht: Kluwer Academic Publishers.

Opetusministeriö. (2009). Opetusministeriön strategia 2020. Opetusministeriön julkaisuja 2009: 47. http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2009/opetusministerion_strategia_2020.html, luettu 14.1.2010.

4.6 Tiivistelmä

Tiivistelmän tarkoituksena on auttaa lukijaa päättelemään, onko tutkielma riittävän mielenkiintoinen kokonaan luettavaksi ja antaa aiheesta tietoa lukijalle, jolle tutkielman aihepiiri on vieras. Tiivistelmien avulla myös välitetään tietoa yliopistossa tehtävästä tutkimuksesta. Tiivistelmän tulee olla lyhyt ja selkeä kuvaus tutkielman sisällöstä. Se on voitava ymmärtää ilman tarvetta perehtyä koko tutkielmaan.

Tiivistelmästä pitäisi ilmetä mm.

• tutkimuksen aihe
• tutkimuksen kohde, alue ja tarkoitus
• käytetyt tutkimusmenetelmät
• keskeiset tutkimustulokset
• tulosten perusteella tehdyt päätelmät ja mahdolliset toimenpidesuositukset

Tiivistelmä on kirjoitettava täydellisinä virkkeinä, ei väliotsakeluettelona. Tekstissä on käytettävä vakiintuneita termejä. Viittauksia ja lainauksia tiivistelmään ei saa sisällyttää, eikä myöskään tietoja tai väitteitä, jotka eivät sisälly itse tutkielmaan. Tiivistelmässä käytetään samaa kirjasintyyppiä (Times New Roman) kuin pro gradu -tutkielmassa, mutta riviväli on 1,0. Tiivistelmä kirjoitetaan tiedekunnan vahvistamalle valmiille lomakkeelle, joka on saatavissa matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan verkkosivuilta: http://www.helsinki.fi/ml/lomakkeet/graduabs.pdf.

Tiivistelmäsivu sijoitetaan pro gradu -tutkielmassa ilman sivunumeroa heti nimilehden jälkeen. Tiivistelmä on lyhyydestään huolimatta merkittävä osa tutkielmaa. Se lähetetään tutkielman arvostelun yhteydessä kemian laitoksen johtoryhmälle ja liitetään sen jälkeen kirjaston kokoelmaan.

4.7 Kandidaatin- ja pro gradu-tutkielmien jättäminen tarkastettavaksi

Kun opinnäytetyösi on valmis ja myös esitykseltään ja kieliasultaan viimeistelty, voit jättää sen esitarkastettavaksi lähiohjaajalle, mutta yleensä vain yhteen kertaan. Sovi tarkastuskäytännöstä etukäteen ohjaajan kanssa. Muista jättää tarkastajille riittävästi aikaa tarkastusta varten (varaudu ainakin 2--3 viikkoon). Kun ohjaaja on esitarkastuksen jälkeen antanut viimeiset ohjeensa, työ viimeistellään niiden mukaan ja sidotaan lopullisiin kansiin. Tutkielman voit kansittaa esimerkiksi Yliopistopainossa tai jossain muussa kirjansitomossa.

Sitominen on otettava huomioon käsikirjoituksen valmistelussa. Tämän vuoksi:

• Tekstiin on jätettävä tarpeeksi leveä vasen marginaali. Sidontareunan marginaalin tulee olla 3,5 cm ja oikean reunan eli ulkolaidan 2 cm.
• Tutkielma ei saa sisältää valokuvia eikä kalvoja, vaan niistä on oltava arkistokelpoiset kopiot.
• Tutkielman voi tulostaa myös kaksipuolisena. Tekijä huolehtii tällöin siitä, että sidontareunan marginaali on riittävän leveä.
• Tutkielmat luetteloidaan HELKA- ja LINDA-tietokantoihin. Luettelointia ja tutkielman tunnistamista varten tutkielman nimiösivulla tulee olla seuraavat tiedot: tutkielman nimi ja mahdollinen alaotsikko, tekijä, työn laji (pro gradu -tutkielma), oppiaine, laboratorio, laitos, yliopisto, tutkielman valmistumiskuukausi ja -vuosi

Valmis ja kansiin sidottu tutkielma jätetään lopullista arviointia varten kolmena kappaleena työn ohjaajalle tai laitoksen toimistoon, josta ne toimitetaan tarkastajille arvioitaviksi. Mukaan liitetään tiivistelmäsivusta myös erillinen kopio. Tarkastajat tekevät arvostelusta esityksen kemian laitoksen johtoryhmälle, joka virallisesti vastaa pro gradu -tutkielmien hyväksymisestä ja vahvistaa arvosanan. Ennen johtoryhmän käsittelyä pidetään palautekeskustelu, jossa arvostelu ja sen perustelut annetaan tiedoksi opiskelijalle. Tutkielma hyväksytään kemian laitoksen johtoryhmässä vasta sen jälkeen, kun opiskelija on jättänyt laitoksen johtoryhmän arkistoon tallennettavaksi allekirjoitetun ja päivätyn ilmoituksen, jossa hän ilmoittaa saaneensa tiedoksi tarkastajien esittämän arvosanan ja johtoryhmän käsittelyn ajankohdan.

Opintosuoritusten arvostelua ja kuulusteluja sekä opintosuoritusten tutkintolautakuntaa koskevan johtosäännön 32 §:n mukaan pro gradu -tutkielman arvosteluun tyytymätön opiskelija voi pyytää siihen oikaisua. Oikaisua on pyydettävä kirjallisesti tiedekuntaneuvostolta 14 päivän kuluessa siitä päivästä, ”jolloin opiskelijalla on ollut tilaisuus saada arvostelun tulokset sekä arvosteluperusteiden soveltaminen omalta kohdalta tietoonsa”. Oikaisuvaatimuksen määräaika alkaa laitoksen johtoryhmän kokouspäivästä.

4.8 Kypsyysnäyte

Opiskelijan tulee olla ilmoittautunut yliopistoon läsnä olevaksi tutkielman arvosteltavaksi jättäessään ja kypsyysnäytettä suorittaessaan. Kypsyysnäyte on tekstinäyte, jolla varmistetaan opiskelijan perehtyneisyys omaan tieteen- ja ammattialaansa sekä äidinkielen hallinta. Se laaditaan heti kandidaatintutkielman teon alkuvaiheessa, kun aiheeseen on riittävästi perehdytty. Opiskelija saa kypsyys­näytteestä palautteen sekä työn ohjaajalta että äidinkielen asiantuntijalta (suomi tai ruotsi). Saatu palaute on opiskelijan hyödynnettävissä tutkielmaa viimeisteltäessä.

Kypsyysnäytteenä esitetään osa tutkielmaan suunniteltua tekstiä. Näytteen pituus on 3-4 tekstisivua (Word --tiedostona). Kun työn ohjaaja on tarkastanut tekstinäytteen sisällön osalta, se toimitetaan äidinkielen tarkastajalle kemian opintotoimiston kautta. Kun kielentarkastajan palaute on saatu ja mahdolliset korjaukset tehty, kypsyysnäyte palautetaan työn ohjaajalle. Kypsyysnäyte arvioidaan asteikolla hyväksytty/hylätty.

4.9 Julkisuus

Pro gradu -tutkielmat ovat opinnäytetöinä julkisia, vaikkakaan ne eivät ole varsinaisesti julkaisuja. Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan tiedekuntaneuvoston 18.3.2004 tekemän päätöksen mukaan opinnäytetyöt ovat julkisia heti, kun ne on hyväksytty. Pro gradu --tutkielmiin ei siis tule sisällyttää salassa pidettävää aineistoa.

5 Opinnäytteiden arviointi ja arvosanat

Opinnäytetyön arviointi siitä annettavaa arvosanaa varten edellyttää tutkielman vahvuuksien ja heikkouksien vertailevaa tarkastelua. Apuna tässä käytetään arviointilomaketta. Opinnäytetyön keskeiset elementit eivät erityyppisissä töissä ole yksiselitteisesti yhtä painavat arvosanaa määriteltäessä. Joissakin tapauksissa teoreettinen perehtyneisyys on erityisen merkitsevä, joskus taas menetelmän kehittäminen tai luovaa näkökulmaa vaativa aineiston käsittely nousevat vahvuuksiksi.

5.1 Arviointi

Tutkielman arvioinnissa kiinnitetään huomiota mm. seuraaviin asioihin:

1. Tutkimusaiheen käsittely ja kysymyksenasettelu

• Lähestymistapa ja aiheen rajaus
• Tutkimustehtävän ja tavoitteiden määrittely
• Tutkimuseettisten näkökohtien huomioon ottaminen

2. Tutkimusalan tuntemus

• Asiantuntemus, perehtyneisyys teoriataustaan, aiempaan tutkimukseen ja kirjallisuuteen
• Lähdekritiikki ja lähdeaineiston käyttö
• Kriittisyys, rohkeus kommentoida esitettyjä väitteitä

3. Tutkimusosuus

• Teorian soveltaminen käytännön tutkimustyöhön
• Käytettyjen tutkimusmenetelmien omaksuminen
• Menetelmien kriittinen ja arvioiva käyttö sekä menetelmien vaativuus
• Työn tuloksellisuus ja luotettavuus
• Tutkimuksen tekijän itsenäisyys, aloitteellisuus ja vastuunotto omasta tutkimustyöstään

4. Tutkimustulokset ja niiden esittäminen

• Menetelmien kattava selostaminen
• Keskeisen tiedon oikea painottaminen
• Tulosten luotettavuuden arviointi
• Raportoinnin selkeys ja havainnollisuus. Kuvien, piirrosten ja taulukoiden suhde tekstiin.

5. Johtopäätökset ja pohdinta

• Päätelmien perusteellisuus, uskottavuus ja oivaltavuus
• Tutkimustulosten suhteuttaminen aiempaan tutkimukseen ja kirjallisuustietoon
• Tulosten merkityksen arviointi ja jatkotutkimusaiheiden esittäminen
• Tulosten kriittinen tarkastelu ja luotettavuuden arviointi

6. Tieteellinen esitystapa ja viimeistely

• Selkeä jäsentely, joka sopii tutkimusotteeseen. Tieteellisessä tutkielmassakin tyyliseikat voivat vaikuttaa lukijan mielenkiinnon heräämiseen.
• Tieteellisen asiatyylin hallinta
• Oikeakielisyys
• Asiallinen ja johdonmukainen lähdeviitteiden merkintä sekä lähdeluettelon selkeys ja virheettömyys
• Omien tulosten ja päätelmien niveltäminen kirjallisuusaineistoon asiallisesti ja sujuvasti
• Ulkoasun moitteettomuus

7. Tekijän itsenäisyys ja kypsyys

• Tehtäväkokonaisuuden hahmottaminen ja itsenäinen kehittäminen
• Työn tuloksellisuus
• Tutkimuskirjallisuuden löytäminen ja esiin tuominen
• Luovuus ja ennakkoluulottomuus (järkevissä rajoissa)
• Vastuuntunto ja tavoitteellisuus

5.2 Arvosanat

Hyväksytyt kandidaatintutkielmat arvostellaan asteikolla 1-5. Tutkielman tarkastaa aiheen antaneen professorin nimeämä tarkastaja, jonka tulee olla professori, yliopistonlehtori tai muu tohtorin tutkinnon suorittanut kemian laitoksen opettaja.

Pro gradu -tutkielman arvioinnissa kiinnitetään huomiota siihen, että arvioinnin sisältö ja esitetty arvosana vastaavat toisiaan. Tutkielman ansiot tuodaan esille, mutta myös virheet tai puutteet yksilöidään. Tutkielmasta annetaan erillinen kirjallinen lausunto silloin, kun työlle esitetään korkeinta arvosanaa (laudatur).

Esityksen ulkoasun viimeistely ja teknisten raportointiohjeiden huolellinen noudattaminen ovat välttämättömiä tieteellisessä raportissa. Tutkielman arvioinnin kannalta merkittävintä on rajatun ongelmakentän teoreettinen ja metodologinen hallinta, mutta huono kirjoitus- ja kieliasu sekä esityksen puutteellinen viimeistely vaikuttavat aina arvosanaa alentavasti.

Hyväksyttyjen pro gradu -tutkielmien arvioinnissa käytetään seitsenportaista latinankielistä arvosteluasteikkoa, joka voidaan jakaa kolmeen tasoryhmään: tyydyttävät, hyvät ja erinomaiset tutkielmat. Hyvän pro gradu -tutkielman arvosanoja ovat non sine laude approbatur, cum laude approbatur ja magna cum laude approbatur. Jos työssä on selviä puutteita, arvosana laskee lubenter approbaturiin. Juuri ja juuri pro gradu -tutkielman kriteerit täyttävästä työstä annetaan arvosana approbatur. Erinomaisia tutkielmia arvioidaan arvosanoilla eximia cum laude approbatur tai laudatur. Eximia annetaan arvosanaksi, jos työ on erityisen hyvä. Arvosana laudatur edellyttää jo selkeitä tieteellisiä ansioita, ja siihen yltää vain hyvin harva tutkielma.

Laudatur

Laudatur-arvosana annetaan tutkielmasta, joka täyttää opinnäytetyölle asetetut vaatimukset kiitettävästi ja ansaitsee erityisen kunniamaininnan. Tutkielman teoreettinen tausta on hyvin hallittu, tutkimuksen lähtökohta taitavasti johdettu ja kriittisesti perusteltu. Ongelmanasettelu on itsenäistä ja innovatiivista, samoin ratkaisuvaihtoehtojen ja tutkimusmenetelmien kehittäminen. Työskentelyssä ja aineiston käsittelyssä on osoitettu poikkeuksellista tuloksellisuutta ja luovuutta. Luotettavuustarkastelu on perusteellinen ja pohdinta on monipuolista ja kriittistä. Kieliasu ja tieteellinen esitystapa ovat moitteettomat. Laudatur-arvosanan tutkielma vastaa sisältönsä ja esityksensä osalta alan tieteellisten aikakauslehtien vaatimustasoa.

Eximia cum laude approbatur

Eximia cum laude approbatur -_arvosana annetaan tutkielmasta, joka osoittaa tekijän kiitettävän syvällistä perehtyneisyyttä tutkimusalansa teoriaan ja kirjallisuuteen sekä kiitettävää tutkimusmenetelmien hallintaa. Tekijä hallitsee hyvin laajoja asia- ja ongelmakokonaisuuksia ja kykenee näkökulmia avartaviin päätelmiin ja yhteenvetoihin. Tutkimuksen tavoitteet ja käsittelyn rajaus on kattavasti perusteltu. Ero _laudatur-arvosanaan saattaa tulla esimerkiksi siitä, ettei päätelmissä ole ylletty aivan yhtä suureen luovuuteen ja oivaltavuuteen, tai perusteluissa yhtä täydelliseen vakuuttavuuteen. Kiitettävän tutkielman on oltava kieliasultaan hyvä ja tieteelliseltä esitykseltään johdonmukainen, täsmällinen ja selkeä. Työ ei saa sisältää merkittäviä esityksellisiä virheitä.

Magna cum laude approbatur

Magna cum laude approbatur -arvosana edellyttää hyvää perehtyneisyyttä tutkimusalan teoriaan ja kirjallisuuteen sekä hyvää kokeellisten menetelmien hallintaa. Aihepiirin kirjallisuuteen on syvennytty huolella ja siitä on laadittu kattava yhteenveto. Tutkimusmenetelmät ja tulokset on kuvattu täsmällisesti ja suhteutettu taidokkaasti teoreettiseen taustaan ja aiempiin tutkimuksiin. Tulosten tulkinta, luotettavuustarkastelu ja johtopäätökset on perusteltu johdonmukaisesti ja tarkastelu on kriittistä. Esitystapa on kauttaaltaan hallittu ja tieteenalan käytäntöjen mukainen. Työ on sekä ulkoasultaan että kieleltään hyvin viimeistelty. Tutkielma on johdonmukainen kokonaisuus, joka osoittaa kykyä tarkastella tutkimuskohdetta laaja-alaisesti.

Cum laude approbatur

Cum laude approbatur -tasoinen tutkielma muodostaa hyvän ja toimivan kokonaisuuden. Teoriatausta on hallittu ja alan keskeisin kirjallisuus on asiallisesti käsitelty. Tutkimusmenetelmien käyttö on hallittua. Tulosten tulkinta ja johtopäätökset ovat johdonmukaisia ja päätelmien luotettavuutta arvioidaan asianmukaisesti. Eron magna cum laude approbatur -arvosanaan voi aiheuttaa esimerkiksi lievä epävarmuus pääasioiden painotuksessa ja kokonaisuuksien jäsentelyssä tai yleisesti suppeampi käsittely. Myös virheet alan sanaston käytössä tai selvät esitykselliset puutteet saattavat tehdä eron ylempään arvosanaan.

Non sine laude approbatur

Non sine laude approbatur -arvosanan tutkielma muodostaa toimivan kokonaisuuden ja sen voidaan jo katsoa yltävän kiitoksin hyväksyttyjen ryhmään. Aihealueen teoreettiseen tai käytännölliseen taustaan on paneuduttu ja kirjallisuuskatsaus on tehty pääosin kattavasti. Tulokset on esitetty asianmukaisesti arvioiden myös tulosten merkitystä ja kehitysmahdollisuuksia. Ero korkeamman arvosanan tutkielmiin saattaa näkyä esimerkiksi käsittelyn mekaanisuutena tai luettelomaisuutena ja pinnallisuutena. Myös painotuksessa ja jäsentelyssä voi olla epävarmuutta tai tarkastelu ei ole riittävän kriittistä ja vertailevaa. Tämän arvosanan tutkielmassa esiintyy usein jo kiistattomia puutteita terminologiassa tai kieliasussa tai esityksen muussa viimeistelyssä.

Lubenter approbatur

_Lubenter approbatur -_arvosanan tutkielma on tiedekunnan opinnäytetyölle asettamien vaatimusten perusteella selvästi hyväksytty, mutta työssä on merkittäviä puutteita tutkimusmenetelmien omaksumisessa, aineiston hallinnassa tai kirjallisen esityksen laadinnassa. Olennaisten tulosten erottaminen epäolennaisista voi olla epäselvää tai asioiden yhteenveto ja päätelmien teko epävarmaa. Tulokset on esitetty ymmärrettävästi, mutta käsittely on pintapuolista ja luotettavuusarviointi puutteellista. Myös käsitteistön hallinta voi olla puutteellista. Työ on usein suppea ja yksipuolinen, mutta se voi olla myös liian laaja ja epätasapainoinen.

Approbatur

Hyväksyttävän pro gradu -tutkielman on oltava johdonmukaisesti kokoonpantu ja tieteenalan esityskäytäntöjä noudattava kokonaisuus tarkastellusta aiheesta. Approbatur -arvosana annetaan tutkielmasta, joka juuri täyttää tämän vaatimuksen, mutta ei sisällä millään arvioitavalla osa-alueella mainittavia ansioita. Tutkimuksen tavoitteet, käytetyt menetelmät ja saavutetut tulokset on aina kyettävä esittämään ymmärrettävästi, mutta vakavat ja tulosten uskottavuutta selvästi heikentävät puutteet työmenetelmissä, aineiston käsittelyssä ja kirjallisessa esityksessä voivat aiheuttaa sijoittumisen alimpaan arvosanaluokkaan. Kirjallisuuskatsauksesta saattaa tällöin puuttua olennaisiakin kokonaisuuksia tai jäsentely olla epäloogista. Kokeellisen työskentelyn epäluotettavuus ja vähäiset tulokset, puutteellinen luotettavuusarviointi sekä niukat ja perustelemattomat päätelmät ovat muita merkittäviä arvosanaa heikentäviä tekijöitä. 

6 Kirjallisuutta

Tutkielman tekemisen tueksi on käytettävissä runsaasti erilaisia pro gradu -oppaita ja muuta kirjallisuutta.

Ekholm, K. ja Heinisuo, R. Tee gradu! : verkkoajan tutkielmantekijän opas, BTJ Kirjastopalvelu, Helsinki, 2001.

Gradutakuu - Erilainen graduopas. verkkosivusto, http://www.gradutakuu.fi/2009/08/11/tervetuloa/, luettu 18.2.2011.

Hakala, J. Graduopas: melkein maisterin niksikirja, Gaudeamus kirja, Helsinki, 1999.

Heinisuo, R. ja Ekholm, K. Elektronisen viittaamisen opas, Jyväskylän yliopistopaino, Jyväskylä, 1997. (Opas myös sähköisenä)

Itkonen, T. Kieliopas, Kirjayhtymä, Helsinki, 1997.

Karisto, A. ja Seppälä, U. MAUKAS GRADU. Valmistusvihjeitä tutkielman tekijöille, Vastapaino, Helsinki, 2004.

Kinnunen, M. ja Löytty, O. Iso Gee: gradua ei jätetä!, Vastapaino, Tampere, 1999.

Kiviaho, M., Pesonen, M. ja Seilonen, M. Opinnäytetöiden kirjoitusohjeet, Kuopion yliopiston kielikeskus, 2001. (Ostettavissa kielikeskuksesta)

Sorvali, I. ja Huhtala, P. Iloinen graduntekijä: opas opiskelijoille ja ohjaajille, Oulun yliopisto, Oulu, 2000.

Tella, S. Studia Paedagogica 5. Luettavuuden ja luotettavuuden lähteillä. Opas lähteiden merkintään, 3. painos, Helsinki, 1996. (Erityisesti kemian opetuksesta pro gradu --tutkielmaa tekeville)