Tämä työ toivottavasti auttaa tyyppinäytteiden digitoinnissa. Vaikka kirjallisuus monesti korostaa huolellista työtä ja antaa monimutkaisia ohjeita, täytyy digitoitaessa pitää mielessä todelliset tarpeet. Pintapuolinenkin digitointi on monesti parempi kuin huolellisesti suunniteltu mutta toteutumatta jäänyt digitointi. Siksi on syytä aloittaa suhteellisen yksinkertaisesti ja parantaa prosessia kokemusten kertyessä. Tekemäni näytetietoluettelo (Liite 3) toivottavasti sopii tähän.
Entistä parempaa digitointia kannattaa kuitenkin tavoitella ja monimutkaisiakin tekniikoita kokeilla; muuten digitointitekniikka ei kehity. Nyt monimutkaiset menetelmät voivat tulevaisuudessa sujua rutiinilla. Toisaalta, tulevaisuudessa ei välttämättä olla menossa mahdollisimman hyvin digitoituihin tyyppinäytteisiin, vaan tekniikkaan, jonka avulla itse näytettä voidaan tutkia etäältä sen fyysisestä sijainnista välittämättä, kuten Wheeler ym. (2004) visioivat. Tämänkin toteutuminen vaatii kuitenkin vähintään digitointia tasolle kaksi, jotta tiedettäisiin missä tarvittava näyte on.
Tietojen avoimuus on nykyään paljon esillä. Avoimesti käytettävällä tiedolla voidaan tehdä monenlaista yllättävää, kuten verkossa yleistyneet yhdistelmäpalvelut (ns. mashupit, ks. Salmenkivi & Nyman 2007) osoittavat. Biodiversiteettitiedon tuominen mukaan näihin edellyttäisi digitoinnin ohella lisääntyvää avoimuutta ja tiedonvaihtostandardien kehitystä.